Tänään meillä oli syysmyskäjäiset viimeisen kerran tänä vuonna Voipiovuoren rannalla. Ihania ystäviä oli ihan mahtava nähdä. Perheen miehet kaatoivat urakalla puita ensi kevään urakan edestä. Tänne tosiaan on tarkoitus rakentaa päämökki heti lumen sulaessa. Meidän tyttöjen tehtävänä oli tehdä klapikuorma kärryyn ja muonittaa joukkue. Pikkupojilla oli ihan omat suunnitelmat ja taisi maja nousta lavoista metsän siimekseen. Koiruudet taas olivat mukana jokaisessa hetkessä. Tainan tuoma ihana mustikkapiirakka suli suussa ja mikä parasta ihana vuoka tuli mökkituliaisena. Ihana oli nähdä pitkästä aikaa, syksyn hurjan kauniissa luonnossa.
Koko viikko on ollut rikas ja täynnä elämän ihania asioita, kirpakoitakin. Olen saanut vierailla suloisissa kodeissa Päivillä, Paulalla ja saaristossa Teijan mökillä. Kolme alinta kuvaa on Paulan syksyisistä tunnelmista ja olen hurjan iloinen tuoksutellessani Paulan antamia auringonkukkia ja mintun oksia. Päiviltä sain arvokkaan lahjan, jonka tahdonkin ehdottomasti kanssanne jakaa. Päivi on kirjoittanut kirjan Runonriepuja. Kirjan olen lukenut kannesta kanteen ja en vain voinut välttyä kyyneliltä. Kirja kertoo selviytymistarinan jollaisen voi kokea vain kerran. Tämä lainaus on Päivin kirjasta ja kirjoitan juuri tämän runon sinulle siksi, että se on Päivin oma suosikki:)
"Elän elämäni parasta aikaa, mukaan on astunut sadun taikaa. Aamuisin peilistä katsoo hirviö peloton. Notre Damen kellonnsoittaja; kalju, rinnaton.
Päivät takan edessä touhuillen, takkatulta kohennellen, kuin Tuhkimo, linnanjuhlia suunnitellen.
Illan tullen pimeään, ulos uskaltaudun lähtemään, kuin ruma ankanpoikanen, lentoharjoituksia tekemään.
Olo on onnellinen; ei ole enää kiire, ei hoppu, tiedäthän näillä saduilla on onnellinen loppu.
Haasteena otan vastaan tulevan, olenhan vapaa kuin lokki Joonatan.
Kirjan luettuani ja tämän viikon elettyäni koen olevani rikas, niin valtava rikas ja samalla kiitollinen.
Kiitän elämästäni ja ihan jokaisesta hetkestä, kiitä sinäkin:)
Päivin kirja sinun on mahdollista saada itsellesi suoraan Päiviltä paivi.haljala@hotmail.com. Minua se kosketti lujaa, uskon niin käyvän sinullekkin.
Ilona
Kuvaatko Päivin kodista seuraavaan kirjaan? Siellä riittääkin kuvaamista, se on niin ihana!!
VastaaPoistaT.Vuokko
Totta Vuokko Päivin koti on melkoinen:) Viritteillä on vaikka mitä ihanaa ja juuri mietin käydessäni Jämsässä sinua ja mitä siitä voisikaan seurata:)
VastaaPoistaIlona
Elämän ihania rikkauksia ♥
VastaaPoistaKuinka niistä onkaan ihana nauttia pieninä palasina ja kilokaupalla!
Kauniin syksyistä lauantai-illan jatkoa, Ilona.
Kiitos muistutuksesta, kun muistaisikin aina elää ja nauttia elämän jokaisesta hetkestä tietäen, että se voi olla viimeinen.
VastaaPoistaAurinkoista viikonloppua ja kiitos sinulle Ystäväni, jäädään innolla odottamaan tulevaa! ;)
Runo kosketti melkein itketti..tuli mieleen monta ystävää...osa jo rajan takana..
VastaaPoistaIhania syyspäiviä olette saaneet viettää :)
mekin täällä myllätään pihalla, minä teen omia piha juttuja, niitä pienempiä, miesväki touhuaa kasvihuoneen kimpussa..alavalu on jo valmis ja pian alkaa nousta seinää pystyyn :) tuskin maltan odottaa kun saan sinne viritellä kynttilöitä pimeään iltaan..
onnea ja iloa tulevaan viikkoon!!
jaana
Ihana on lukea ajatuksianne, olette niin kovin saman henkisiä. Olen lukenut Päivin kirjan kannesta kanteen, tirskahdellut ja kyynelehtinyt vuorotellen. En muista milloin olisin jumittunut johonkin tekstiin noin perinpohjin. Päivillä on ihmeellinen tarina kerrottavanaan meille kaikille:)
VastaaPoistaIlona
Punaturkki Ihanuus uimassa♥
VastaaPoistaPäiville tsemmppiä ja varmaan moni löytää kirjasta voimaa ja iloa, uskoa huomiseen.
Meillä tänään vispipuuuron värisiä jätticallunoita, punaisen kaikkia sävyjä huurteisissa kynttilöissä, puutarhatyynyjä talviteloille, luumjen syöntiä urakalla, ketun kuvaamista, Punaturkin pussaamista...syyskuun ihnaaa kotoilua. Syyskuussa olen enemmän minä: Syksylle antaudun!
Viikonloppua ihanaa sinulle & co!
♥
<3
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua <3
Tuo runo! Se veti nyt aivan sanattomaksi! Niin uskomaton.
VastaaPoistaRuno on koskettava, kaunis ja karu. Kyyneleet silmissä sitä luen uudelleen.
VastaaPoistaMukavan näköistä puuhailua kuvissasi :)
VastaaPoistaHih, kylläpä klapit lentää. Teidän seura ei koskaan petä :)
VastaaPoistaKiitos myös herkullisesta tarjoulusta, klapeista ja seipäistä.
Tuo kirja pitää lukea..