Ripaus satua kodin arkeen

Huonekaluvalssin jälkeen lasikuistilla on kovin vaaleata. Ennen, kuin keksin tilalle mitään muuta siirtyi kuistille ylijäämäpöytä. Peittokasat kannoin sen päälle istuimiksi - oikeasti silmissä oli ajatus prinsessasta ja herneestä. Hernettä en sentään kasan alle piilottanut, enkä nenäänkään ;).  Nyt huomasin ikkunan kaipaavan verhoja, vaikka en yleensä niitä kovin käytäkään. Luulen, että tänne tulee valoa lieventämään bambukaihdin tai rouhea pellavainen laskosverho. Pöytäkin muuttaa täältä toisaalle, mutta nyt se on päivähaaveilupaikkana täällä hetkisen.

Kevään aurinko on palannut, miten se tänään nostattikaan mieltä korkealle - huomasitteko?  Vihreän sävyt houkuttelevat enemmän ja enemmän. Tunnustan myös rapistelleeni taimipusseilla. Istuttaisiko jo kelloköynnöksen ruukkuihin. Kesällä se olisi jo isosti valmis piharuukkuihin siirrettäväksi. Ihana kevät - täällä ollaan jo valmiina lähestyvään multa-aikaan. Melkein jo tekisi mieli hypätä keltaisiin kumisaappaisiin, mutta ehkä kotiväki saa minua hillittyä vielä hetken.

Värikästä viikonloppua, Ilona

Ps. Instagramissa ollaan tänään toisen puolen lasikuistin tunnelmassa - alekoodejakin löytyy postauksesta.

 

Söpöysvaroitus

Yritin kävellä näyteikkunan ohi muina naisina - katse tiiviisti lattiaan suunnattuna. Joskus on nimittäin käynyt niinkin, että ikkunan takaa on jotain pitänyt välttämättä saada. Tällä kertaa riitti pieni silmäys  - vahingossa karannut sellainen ikkunaa kohti. Siellä komeili hieman pyöreähkö pupukannu, jota nyt ei vain voinut olla kotiuttamatta. Yritin ensin selitellä itselleni, että en voisi kannun lisäksi sarjan munakuppeja ja kulhoja ostaa. Arvatkaa kuuntelinko selityksiäni ;). Silmissäni näin jo maanantain arkisen aamun ja minun aamupuurokulhoni, jolla on korvat. Hyvästi tylsä arki - ja tervetuloa korvalliset puurokupit. Munakupit nyt sitten ovat aina tuikitarpeellisia, oli maanantai tai vaikka sunnuntai.  

Kotona mietin, että onneksi sorruin. Kovin ovat villin vallattomia nämä korvalliset. 

Ps. jos haluat käydä kurkkaamassa niin Tigerin hyllyllä ovat nämä korvat pystyssä.

Iloa viikonloppuun, Ilona

 

Kevättä keittiössä

Aurinko on palannut - totta se on tullut näyttääkseen, miten likaiset ikkunat meillä on. Onneksi se samalla häikäisee pahimpien ikkunoiden kohdalla. Ilmassakin on melkoisesti pölyä katsellessa kotia tarkemmin - varmaan keijupölyä sekin. Oikeastaan sitä näkee vain kukkaset, jos suuntaa katseensa oikeaan suuntaan.

Auringosta innostuneena siivosin astiahyllyt jo ihan vähän pääsiäistunnelmaiseksi. Miten olinkaan unohtanut pupukuppini - niiden paikka on nyt ihan käden ulottuvilla. Aamukahvikin maistuu erilaiselle - ainakin näin luulen. Astiahyllyistä siirryin jo astiakaapinkin kevääseen. Sinne näytän reitin hetken päästä. Siivotessa huomaa kyllä omistavansa erinäisiä tavaroita, niitä joita ei muistanut olevan olemassakaan. Jos joku esine on ollut vuoden kaapissa - se näyttää jo ihan uudelle. Samoin kävi Myrskyn lelujen kanssa, leluvuorta kevennetään välillä kaapin sisälle piiloon. Koiraherra melkein pyörtyy ilosta nähdessään vanhat kaverit taas uudelleen.

Kevättä keskiviikkoon, Ilona

Ps. Kirsi Unelmien Talo&Koti-lehdestä vinkkasi uuden lehden ilmestyvän tulevalla viikolla. Arvatkaa - onko ihana olla omalla kevätkodilla mukana lehden sivuilla ;)

 

Tulppaaneista kukkameri kääntelemällä

Oi, ihan ihanaa  - siis käännellä tulppaanin terälehtiä. Oletteko kokeilleet? Hieman jo parhaat päivänsä nähnyt marketin kukkakimppu kokee kääntelyllä muodonmuutoksen. Tulppaania on sen jälkeen vaikea edes tunnistaa samaksi kukaksi. Terälehdet kääntyvät maljakossa jo hetken viihtyneestä tulppaanista parhaiten. Uskomatonta, miten pieni kimppu täyttääkin ison maljakon. Ennen terälehtien kääntelyä leikkasin kukkiin uudet imukohdat. Nyt ne ovat viihtyneet käännetyissä kukissaan jo viikon.

Tänään piti hakea keltaisia ja hieman oranssejakin tulppaaneja - seuraavaksi ajattelin käännellä ne. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Kukat saavat ensin kaunistaa kotia ihan perinteisellä tavallaan. Hieman meillä miesväki naureskelee kukkien kääntelylleni. Voihan se olla koomistakin katsella pyörimistäni ja hyörimistäni tulppaanikimpun ympärillä. Suosittelen kokeilemaan - vaaleanpunaiselle kukkapilvelle on aina tilaa. Tämä pätee myös keltaisiin, oransseihin, lilaan, valkoiseen - tai mitä niitä kaikkia nyt onkaan -väreihin.

Hymyjä, Ilona

 

Keittiössä ruudun takana

                   

Viikkoon voi hyvin ujuttaa melkoisen määrän hymyjä. Aivan meidän keittiön ikkunan takana käy vilske, yleensä aamupalan aikaan. Luulen, että oravilla on myös silloin aamiaisaika. Kahvikuppi kädessä katselen tämän kaksikon hääräilyä. Olisi mahdotonta olla seuraamatta niitä. Toisella on lumessa kolo, josta ilmestytään kurkkimaan hangen päälistä elämää. Voisin viettää päivän seuraamalla lintulaudan elämää. Välillä mietin, miten hienoa on asua kaupungissa, mutta vähän maalla. Hirvi oli saapastellut yöllä lenkkipolun ohitse rymistellen. Päivällä en herra Hirveä ole nähnyt - saattaisin siinä tapauksessa ottaa jalat tosiaan alleni.

Keittiössä ruutuja on hieman enemmänkin, toiset niistä ulos ja toiset sisälle. Täällä pohdin jo tosissaan kaapin rakentamista ikkunoilla tai sitten vanhan oven turvin. Pitäisi vain löytää se unelmien kaapin ovi. Löytyykö sellaista - epäilen. Suunnitelmat kuitenkin ovat olemassa, joskus ne vain ottavat aikansa. Aikaa otti myös koukkujen asennus hellan päälle, pupukoukuista kaksi toin jo viisi vuotta sitten Tukholmasta. Niiden nykyinen asennuspaikka on nyt jo neljäs. Luulen, että siinä on se sisustuksen suola - aina voi muuttaa mielensä, ainakin meillä sisustajilla on lupa tehdä niin :).

Ilona