11. heinäkuuta 2018

Yö karhujen kanssa










Huomaan meidän ohittavan kyltin, joka varoittaa kulkemisen olevan omalla vastuulla. Hieman jalat täristen suuntaa hiljainen joukko kohti suolampea aivan Venäjän rajamailla. Vain korpin varoitusääni särkee hiljaisuuden. Sydän pamppailee jännityksestä, sillä tiedän ympäröivissä metsissä olevan karhujen joukon tietävän meidän olevan juuri nyt tällä polulla. Vihdoin päästään kuvauskopin ovelle. Äänettömästi valmistaudutaan siirtämään kamerat kuvausreikiin. Objektin ympärille kiristetään tiiviisti pussi, joka suojaa ihmisen hajun karkaamisen luontoon. Lokit miehittävät suolammen maaston. Ilman täyttää siivekkäiden äänet.

Kuluu tunti, toinen ja kolmaskin. Epäilen, ettei tänä yönä kameraan tallennu lokkien lisäksi yhtään eläintä. Kolmen tunnin jälkeen taivaanvuohen äänet hiljenevät, pikkulinnut häviävät ja lokit katoavat metsään. Tähän hetkeen sopisi jännitysmusiikin piinaavimmat tahdit. En uskalla liikkua, ettei ääni karkottaisi pois eläintä, jonka kerrotaan kantavan 360 eri nimitystä. Eräopas kertoo jokaisen kylän antaneen karhulle uuden nimen. Karhu - sanan lausumisen uskottiin olevan kutsu metsien valtiaalle.


En unohda koskaan hetkeä, jolloin karhuemo saapuu suolle kolmen erauspentunsa kanssa. Se nousee takajaloilleen todetakseen maaston turvallisuuden. Se ei tiedä piilossa olevista vaan luottaa vaistoonsa. Pelkään sulkimen äänen paljastavan paikalla oloni. Uskallan silti rikkoa täyden hiljaisuuden. Pian perheen hävittyä takaisin metsiin jatkuu luonnon oma jännitysnäytelmä. Paikalle saapuu naaraskarhuja ja uroksia. Toinen uros väistää toista, arvojärjestys on päätetty jo ennen tätä hetkeä. Yön tunteina suolammen rannoilla vieraili 14 karhua. Karhujen lomassa syöksähteli paikalle saapuneita merikotkia. Parhaimmalla hetkellä niitä oli reilut kymmenen. Tunnelma oli sanoin kuvailematon.

Meni hetkiä, jolloin en uskaltanut hengittää - en liikkua tai edes ajatella, miten lähellä nämä upeat eläimet ovatkaan. Usvan noustessa suolammen pinnalta oli aika lähteä. Jälleen pelkokerroin tiivisti hengitystä. Oli vain luotettava oppaaseen ja siihen, että karhu ei koe lähtijää uhkana. Lähtöhetkellä tavoitti kolme karhua katsellaan. Takajaloilleen nouseva uros saatteli polulta avautuvan näkymän. Pelkäsinkö, todellakin pelkäsin - silti en vaihtaisi hetkeäkään. Karhu kunnioittaa ihmistä pakenemalla. Sen äärimmilleen kehittyneet aistit kehottavat väistämään. Uskon, että en koskaan enää tapaa karhua, sillä se tarkkailee sinua vain kaukaa - vaikka olisikin lähellä.


Ilona

6. heinäkuuta 2018

Mustat väliovet









Vihdoin viimeiset listat alkavat olla paikoillaan. Unelmoimani mustat väliovet tekivät heti ryhtiä huoneisiin. Mustiin välioviin päädyin yhtenä iltana selatessani tanskalaista sisustuslehteä. Miten rytmikkäästi ne johdattelevatkaan tulijaa tilasta toiseen. Meidän kodissa on melkoinen määrä näkymiä. Eteisestä avautuvat pariovet aulaan - sen jälkeen ovi kodinhoitohuoneeseen sekä pesuhuoneeseen. Näihin oviin halusin satiinilasit jo pelkän puhtaanapidon vuoksi. Malli on perinteinen, ehkä jonkun mielestä tavallinenkin. Tässä juttu on kuitenkin se väri. Sattuneesta syystä olen myös ihastunut perusruutuun, selkeää ja rytmikästä ;). Juuri nyt en osaa kuvitella näiden tilalle valkoisia väliovia.

Makuuhuoneen ovissa päädyimme äänieristysoviin ihan vain meidän yöunien vuoksi ;) Teinielämä kun ei tahdo loppua vanhempien kellahtaessa unten maille. Sama massiivipeilioven malli johtaa myös työhuoneeseen ja vessaan. Saunan oveksi valikoitui melko linjakas savulasinen Savu-ovi. Eleetön ovi terästäytyi koko oven mittaisella kahvaosalla.

Meidän ovimalli on Craft 105. Kaikki väliovet tuli tontille toimitettuina siistissä nipussa. 

Postaus on tehty yhteistyössä Jeld-Wenin kanssa.

Kaupallinen yhteistyö: https://www.jeld-wen.fi/ - tuotteista on saatu alennusta yhteistyön merkeissä.

"JELD-WENin Craft-massiivipeiliovet ovat Suomessa valmistettuja Avainlippu-tuotteita."
- JELD- WEN-



Ilona

2. heinäkuuta 2018

Perhe














Ihan parasta elämässä on aika oman perheen kanssa. Se on aina yhtä jännittävää. Neilikkaa yleensä jännittää eniten reissuun lähteminen. Pelkkä auton pakkaaminen on ylitsepääsemättömän villiä. Tämä reissu oli poikkeus. Ei lähtöjännitystä, ei kiljumista tai itkemistä. Noutaja hiipi ensimmäisenä takapenkille Pietun viereen nukkumaan. Auton pysähtyessä meidän Tanhupallo ulkoili, kävi jäätelöllä ja tuoksutteli ilmaa.

Päätepysäkillä hyväksyviä katseita saivat niin porot kuin uusi rantamaisemakin. Onnellinen kuorsaus kantautui iltaisin sängyn vierestä. Toki täytyy kehua Kuusamon ravintolan suopeutta heidän tarjoillessa Neilikalle pöytään oman makkaran ja vesikupin. Olisin voinut vannoa, että meidän vanhus hymyili ;).Pitkät vaellukset punatukka jätti välistä, silloin oli paras aika ottaa päikkäreitä.

Paluumatkalla pysähdyttiin yhdeksi yöksi Ouluun näiden kuvien maisemiin. Ihana aurinko villitsi kaikki. Epäilen, että tämä oli Neilikan paras loma - ja tietysti meidänkin. Se auringon kultaama hetki ei unohdu varmasti koskaan.

Ilona

25. kesäkuuta 2018

Loma







Vielä ei aivot ole sisäistäneet, että on loma-aamu. Sisäinen kello kilkuttaa hereille jo aamutuimaan.  Sateen uhatessa viikonloppuna lomasuunnitelmia päätin nostaa aurinkovarjon olkkariin ja vetäytyä sohvan syliin sen alle. Melkein pystyy kuvittelemaan itsensä lämpöön ja aurinkoon. Sateen lomassa pellolla juoksennellessani oli ihan paras kesäfiilis. Voisiko olla kuitenkin niin, että loma on olotila. Toivon pysyväni tässä ajatuksessa vaikka sitten koko loman ajan sataisikin. 

Ihan kohta meidän ryhmärämä Neilikka muukaan lukien matkaa kohti pohjoista ja mäkäräisiä. Voi, olla ettei se kuulosta kovinkaan glamourrikkaalle, mutta minulle se on sitä. Viikon Lapin kierros on aivan kuplivan jännittävä. Yksi unelmista toteutuu erämaan syövereissä karhukuvauksen merkeissä. Voi, miten jännittää, pelottaa ja samalla tuntuu aivan hurjan hienolle. Täällä olen jo valmiina hyttyslakki päässä kohti uusia seikkailuja.

Nähdään siis pohjoiseen vievän tien varrella,
Ilona


22. kesäkuuta 2018

Ihaninta juhannusta sinne





Ei haittaa vaikka sataa, mennään juhannuksen lumoissa ;)
 Loppuen lopuksi ne juhannukset sateella ja rännällä ovat niitä ikimuistoisia <3

-Ilona-

20. kesäkuuta 2018

Oma koti






Oma koti näyttää tänään tälle - pihatyöt on puolessa välissä, mutta maalaukset on loppusuoralla, jei!  Ajanpuutteessa sorruin valmiskaiteisiin, mutta nyt ne eivät omaan silmään näytä aivan vallattomille - ehkä. Musta Teknoksen mattapintainen maali taltuttaa tylsät laudatkin. Terasseihin käytettiin lehtikuusta, joka patinoituu sään armoilla harmaaksi - toivottavasti. Nyt se näyttää melko terävälle minun silmissäni.

 Taloa ympäröi melko suuri kivirinne, jonka yläpäässä vihertää kyllä - ehkä joskus ;). Syynä kiven määrälle on äärimmäisen haastavat olosuhteet. Järveltä puhaltava tuuli tainnuttaa miltei kaiken. Kasvillisuutta en halunnut kiven väleihin, jotta saisin niiden välit pidettyä jotenkin aisoissa. Nyt vain toivon, etteivät rikkuriruohot löydä paikalle.

Kivipenkkaa tehtäessä mietin noin sata kertaa, miten onni on löytää sopiva kaivinkonekuski. Muulla paikkakunnalla asuvia se ei ehkä auta, mutta lähellä oleville lämpimästi suosittelen Rantalaa.

Pihojen rakentamisen lomassa poikkean ihanissa kesähäissä, kastajaisissa ja kuvauksissa. Usein en vain ennätä kertoa kaikesta, mutta kurkatkaa välillä upeita ihmisiä täällä ja täällä. Ihana kesä ja sen seikkailut tulossa! 

Salaa mietin aina kotiin tullessani, ettei talo tee kotia vaan sen ihmiset. Lapsi palaa huomenna lomalta kotiin - ja äiti on vain niin onnellinen.

Ilona

14. kesäkuuta 2018

Täydellinen puutarhapäivä!




















Puutarhaihminen, takapuolipystyssä-kyykkijä, mullantuoksusta huumaantunut kukkien sipistelijä.
Lajin ominaispiirre: multaiset kädet ja nenänpää.

Olen varma, että aurinko suuntaa säteensä juuri tänne. Niin on käynyt kovin usein puutarhalla. Ilo, mikä kumpuilee ihmisistä on aivan mahtavaa. Mille näyttää hetki sisarusten ojentaessa kukkaa toisilleen, äidin valitessa kukkaa lapsen kanssa tai mille näyttää se puutarhaihminen. Aina päädyn samaan loppu tulokseen - se joukko hymyilee ;)

Minun täydelliseen vapaapäivääni kuuluu vierailu Kokon Puutarhalla. Oikeastaan niin ollut aina. Voitte siis kuvitella, mille tuntuu tehdä "töitä" täällä. Juuri ihastelin jättimäisiä istutuksia, heiniä ja kukkia. Niitä on puutarhalta haettu kuvauksiin ja kuvattu kasvihuoneiden lempeässä lämmössä.

Kesäpäivä on täydellinen auringossa, kukkameren keskellä, hymyilevien ihmisten joukossa. Kuka voisikaan murjottaa näissä maisemissa ;). 

Ruusun terälehti tekee taivaalta tippuneen sadepisaran kauniiksi. Meidät tekee kauniiksi Elämä.


Näillä ajatuksilla puutarhaunelmiin,

Ilona