29. syyskuuta 2018

Yksi päivä











  
Aamun usva on kaikkein kaunein juuri nyt. Vielä silloin kun kaikki muut nukkuvat kipitetään täällä rannoille. Usvaisissa, kylmissä aamuissa on jotenkin upea fiilis. Yhteen päivään saa mahtumaan pieniä hetkiä niin monta, että häkeltyy itsekin niiden määrästä.  Päivällä poikkesin ihanissa maalaismaisemissa katselemassa kuvauspaikkaa. Upeita tarinoita, patinoituneita seiniä ja tummuneita pintoja on melkein mahdotonta vastustaa. Eksyin kurkkimaan myös mummon mökkiä keskellä metsää, olisihan sellainen ihana paikka omistaa. Yritän kuitenkin hillitä haaveitani ja sytyttelen täällä kaikki kynttilät päälle. Villasukat ja poroflanellit päällä voi hyvin kiivetä sohvan syliin ja napata punatukkaisen koiran viereensä.


Tunnelmallista iltaa sinne, 
Ilona

27. syyskuuta 2018

Ihanin juttu sinun mökillä tai mökkisaunalla!











Olisiko sinulla mökki tai saunamökki ihanaisimpaan joulujuttuun ikinä. Sujauta minulle viestiä matkaan ja kuvataan satumaisimmat tunnelmat teillä  


Täällä eletään tosiaan jo talvi - ja joulutohinoissa. Päivissä on omenia, kanelia, polkkakarkkeja ja lahjapaketteja. Ihana oli saada myös uutisia Karton korttitehtaalta. Siellä valmistellaan jo kovalla tohinalla lokakuulle ilmestyvää talvikorttisarjaa. Aivan ihana on ollut kuvata sitä. Jännittävää, miten joku kuva näyttää korttina kovin erilaiselle. Korttien kuvissa saattaa olla matkalla kuvattu hetki tai ihanan paikan asetelma. Kurkatkaa korttihyllyn ohi mennessänne tunnelmia. Siinä voi seuraavana vuonna olla hetki teiltä ;).

Jään innolla odottamaan postia sieltä, Ilona ilona@ilonapietilainen.fi

22. syyskuuta 2018

Syyskoti












Syysillan tummuessa huomaan istuvani aina vain lähempänä liekkejä - hellaa ja kaminaa. Meille tulisijoiden valinnassa ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja - ;) Jyväskylän Takkakeskuksen Arjalta ja Matilta on meidän kotiin tai mökille tulisijat hankittu aina. Nämä tumman valurautaa olevat lämmittimet oli mielessä heti rakentamisen alusta asti.

Hauskaa, miten syksy vie mukanaan - ihan kaikilla tavoilla. Tänään istuin huopalakki päässä rannalla odottamassa myrskyä. Rankkasateen piiskattua aikansa kasvojani kipitin kiltisti kotiin varpujeni ja oksieni kanssa. Keittiössä odotti kuuma kahvi, lämpö ja kynttilät - miten hyvälle tuntuikaan olla kotona <3 

Lempipuuhaani on syksyllä istua sipistelemässä asetelmia ja sovittelemassa niitä eri paikkoihin. Kauppareissulla ihastuin Huiskulan valmiskimpun sävyihin. Omaa kannuasetelmaa varten purin kimpun ja sovittelin sen uudelleen. Toisen kimpun madalsin vanhaan kakkuvuokaan kynttilälle mansetiksi. Muutama matkalta tuotu käpy eksyi kukkien joukkoa terästämään. 

 Kyllä syksy on vain kaunis!

 Ihania hyyrystelyhetkiä sinne, 


Ilona



17. syyskuuta 2018

Venetsiassa












Hitaasti vajoava rakkauden kaupunki on kaunis rappioromanttisessa loistossaan. Usva viipyy sen yllä pitkään, rakastavaiset saavat täällä usein toisensa - kuka ei haluaisi mennä naimisiin rakkauden kaupungissa.  Casanovan tarina on ehkä se kaikkein mielenkiintoisin, miettikää - miehellä oli ainakin kaksisataa kaunista naispuolista ystävää ;).

Aukioiden hulinasta voi hypätä gondolin kyytiin, jota ohjastaa raitapaitainen mies. Serenadi saattaa raikua kapeilla kanaaleilla gondolieerien laittaessa parastaan. Gondoli on aina musta, niin on ollut jo satoja vuosia. Mustan värin kerrotaan kunnioittavan mustan surman aikana kuolleita venetsialaisia. Tässä kaupungissa on ehdottomasti noustava edes kerran gondolin kyytiin.

Minun retkeni rakkauden kaupunkiin kesti vain päivän, mutta sen aikana näkyi ainakin kovin paljon sitä rakkautta :). Venetsia on parhaimmillaan turistien noustessa laivojen kyytiin. Silloin pienillä kaduilla ja kanaaleissa on menneen ajan tunnelmaa. 

Näillä rakkaudenhohtoisilla ajatuksilla uutta viikkoa kohti, Ilona





15. syyskuuta 2018

Pulassa





Kuva : @pietui










Sunnuntaina kone laskeutui Pulan lentokentälle. Päivän vietimme ihan vain Pulassa kävellen. Osittainen työmatka sai jännityskäänteitä vuokra-auton suunnatessa kohti pieniä vuoristokyliä, joiden taika on pettämätön. Kroatian maantiet ovat huippukunnossa, kunnes noustaan ylemmäs, ylemmäs ja yhä ylemmäs. Vuoristoteillä toinen autoista väistää aina, onni on siinä - ettei niitä hurjan monta vastaan tule.

Meidän matkaohjelmaan mahtui kuutisen sataa kilometriä niitä nousuja ja laskuja. Viimeinen pysähdyspaikka oli Plitvice, jonka kerrotaan olevan tarunhohtoisen kaunis - niin totta! Meillä oli onni nähdä tuo upea paikka kansallispuiston ylärinteiltä käsin. Vesiputouksia voi siellä miltei käsin koskettaa. Saattaa olla, että välillä ilmassa oli käsinkosketeltavaa jännitystäkin ;). Meidän majatalo sijaitsi 400 metrin päässä suurimmalta putoukselta. Reiteille pääsi kolmannelta sisääntuloportilta. Suosittelen ehdottomasti sujahtamaan sieltä sisälle valtavaan kansallispuistoon. Aamulla patikointi aloitettiin seitsemältä ja lopetettiin auringon lipuessa taivaanrantaan. Palatessa majatalolle takaisin vastassa oli vuohijoukko, yksi hevonen ja valtava vahtikoira. Sydän läikähti "kotijoukkojen" lämpimästä vastaanottokomiteasta.

Täällä ollaan jälleen takaisin Pulassa, välissä on käyty jo Italiassa ja toisessa kansallispuistossa samoilemassa. Niistä tunnelmista pian lisää. Nyt otan kameran ja keskityn kalliohyppelyn saloihin :)


Jännittävää lauantaita täältä sinne, Ilona