10. joulukuuta 2019

Retki hiljaisuuteen ja talven satumaiseen maisemaan (Arvonta)





Mökkiloma talven maisemissa on kai haaveenani aina. Takkatulen loimussa syöty aamupala ja talvinen ikkunanäkymä on parasta, mitä tiedän. Parasta mökkiseuraa on ehdottomasti oma perhe ja Myrsky - koira. Meidän lomapäivät vietettiin Himoksen maisemassa. Keski-Suomen Jämsässä sijaitseva lomakeskus sekä rinteet ovat kotia niin lähellä, että kiusaus kävi vastustamattomaksi. Koiran kanssa matkailu on aina pienen pohdinnan tulos, miten saada mökkimajoitus myös karvakuonolle. Kotiin jättäminen ei ole vaihtoehto, sillä herran kierrokset ovat vielä melko kovat - eikä vieraan hoitovuoro ehkä onnistuisi ;).






Meidän mökki löytyi täältä. Sauna ja takka on mielestäni kaksi asiaa, jotka kruunaavat mökkeilyn. Ilmeestä päätellen näin on myös Myrskyttimen mielestä ;). Miehen mielestä se on kyllä sauna - sekin saattaa näkyä ilmeestä






Oman lapsen ja hänen ystävän mielestä takkatulen tilalle voisi hyvin vaihtaa laskettelun. Viime viikonloppuna Himoksessa avattiin rinteitä hurjapäille ja toki pienemmillekin laskijoille. Rinnebistron herkkujen vahvistamana jaksoi hyvin kiitää koko päivän. Oman parkkini löysin rinteiden yläpään laavulta, glögi maistuu parhaimmalle kirpakassa talvisäässä. Välillä kurkittiin ohi sujahtavia laskijoita - tämä saattoi olla yhdelle meistä kovinkin jännittävä tapahtuma.






Susannan vieraana meidän retkiporukka ilman Myrskyä piipahti Hilpeässä hirvessä. Ennalta olin jo kuullut suosituksia niin ruuasta, kuin sisustuksestakin. Sisustusvinkkejä nappasin mukaan jokaisella silmäyksellä. Tunnelman lisäksi ruoka oli hetkeen ihan parasta. Puhdas ruoka - ja sen puhtaat maut. Tänne voisin lähteä viikonloppuisin viettämään aikaa parhaiden ystävien kanssa. Ja kyllä suunnitelmissa on jo toteuttaa ämpärillinen jalkavalaisin Susannan idean pohjalta.





Hirvikartanolla meidän oli ilo vierailla heti eläinten aamiaisen jälkeen. Pusujakin saatettiin hirvien kanssa vaihtaa. Täpläkauriiden läheisyydestä en olisi lähtenyt pois, en sitten millään. Miten lähellä kaunista, kaunista eläintä saikaan olla. Kuvauskutsua odotan pienten kauriiden syntymän aikaan, miten oikeastaan siitä voikaan selvitä pakahtumatta ilosta. Kartanon tunnelma, sen eläimet ja ihmiset nappaavat mukanaan. Lämpö ja eläinten kokema hellyys näkyy jokaisella askeleella.





Iltatulilla kuunneltiin enää vain tulen ääntä. Hiljalleen leijuvat hiutaleet maalasi eteen talvitarinan. Ehkä sellaisen, joka seuraa mukana aina. Hymyjä, naurua ja hyvää oloa mahtui meidän retkipäiviin. Jos yrittäisin kertoa, mitä kaikkea Jämsä tai Himos on se olisi vaikeaa. Luulen, että se kannattaa kokea itse. Minulle se näytti lämpimälle, eläinrakkaalle, vieraanvaraiselle, seikkailulle, vauhdin hurmalle ja inspiroivalle. Menisin uudelleen - se on varmaa.


Ihana arpoa teidän kanssa rinnelippupaketteja kaksi kappalein. Niiden arvontaan voi osallistua täällä, Facebookissa tai Instagramissa. Liput voittajalle lähettää Himokselta Elsi. Onnea arvontaan - ja ihan parhaita hetkiä Himokselle.

Liput arvotaan viikon päästä tästä päivästä, jotta ne ennättävät pukinkonttiinkin.

Ilona

Kiitos Himos, Himoslomat, Hirvikartano ja Hilpeä Hirvi - me varmasti tulemme taas.

Lippupaketti - kaupallinen yhteistyö




5. joulukuuta 2019

Tunnelmallista itsenäisyyspäivän aikaa



Tänään käärin paketeista esiin hyasintit, joiden tuoksu saa valloittaa kodin. Ripaus sinistä tulee kukkien mukana valkoisten kynttilöiden pariksi. Huomenna on kiireetön päivä, toivottavasti hiutaleet tekevät maiseman valkoiseksi.

Minä toivotan sinulle jo tänään tunnelmallista itsenäisyyspäivän aikaa,

Ilona


3. joulukuuta 2019

Vielä mahtuu yksi lyhty










Kyllähän sitä aina voi luvata, etten enää hanki yhtään lyhtyä. Olen yrittänyt kyllä pyristellä niitä vastaan, mutta niin vain löysin muutaman valon tuojan lisää. Sujautin ne vaivihkaa muiden lyhtyjen joukkoon siinä toiveessa, ettei mies niin pidä lukua niistä. 

Kotiin on ihana harppoa kynttiläkujaa pitkin. Lumen maalattua maiseman talviseksi on käsillä kaikkein sinisin hetki. Lyhtyjen lisäksi touhuan rekeni ympärillä. Reki on muuten Patinaputiikin Jaanalta hankittu. Jaana ja hänen miehensä toi reen ja otti paluukyytiin meidän sohvan. Ihana kauppa on yksi omia suosikkejani, toisen vinkkaan tässä samalla - se on Vanha Postineiti tässä Äänekoskella. Leenan puoti on pienessä vanhassa talossa.

Joulutouhut on täällä aloitettu - ei lienee yllätys ;). Myrsky viihtyy mallina hyvin tai oikeammin herra rakastaa huomiota (kurkatkaa jouluilme kuvasta). Huomenna minä ja Myrskykin käydään Savonlinnassa Tiinalla - ompa ihan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa Tiina H


Hymyjä viikkoon, Ilona ja sen Myrsky

29. marraskuuta 2019

Jouluinen minimaailma






Aika kaivaa kaapista lempikoristeet ja rakentaa niiden ympärille jouluinen tarina. Muutama vuosi sitten vierailin Minna Immosen kauniissa joulukodissa. Siellä ihastuin ylitse pääsemättömästi hänen Arabialle suunnittelemiin lumiukkoihin ja tähän akkaan. Minnan töitä olen toki ihaillut aina, niin kauan - kuin jaksan muistaa.

 Helteisenä kesäpäivänä tämä akka odotteli minua kirpputorin vitriinissä. Lopun saatatte arvatakin. Nyt se lepäilee suolapedin päällä amarylliksen alla tuiskulta suojaa pitämässä :). Jotkut koristeet kiertävät mukana joulusta toiseen, oikeastaan asetelma koostuu juuri niistä. Pohjalla oleva Ihanne -purkki ja Mailegin sienet ovat sellaisia. Sienet ovat matkanneet mukana jo vuodelta sisustuskauppa ja siitä on kovin, kovin kauan. Joskus on ehkä hivenen ikävä sitä aikaa, jolloin kaupan hyllyille purettiin kauneimpia suloisuuksia. Tietenkin myös asiakkaita, mutta useat teistä on kyllä mukanani tässäkin päivässä. Tällä viikolla on ollut ihan mahtavaa nähdä vuosien varrella mukanani matkanneen sisustajan mökkijutun ilmestymistä. Sivuilla, jotka on nyt lehtihyllyssä on ihan parhaita hetkiä ja retkiä jouluisissa tunnelmissa - miten hieno onkaan ollut tehdä niistä jokainen. 

Vaikka kirja on lopussa, ei tarina ole koskaan päättynyt.

Tunnelmallisinta viikonloppua minulta sinulle, Ilona

20. marraskuuta 2019

Sininen sohva






Niin se vain menee - että lupaukset on ehdottomasti tehty rikottaviksi. Joskus silloin vuodella yksi ja kaksi meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin muutti sohva kansantalon huonekalukauppiaalta. Oikeastaan niitä oli kaksi - kahden istuttava ja se kolmen istuttava. Miten hurjan ylpeä olinkaan sinisistä sohvistani ;). Niissä oli pyökkiset yksityiskohdat, näette varmaan ne silmissänne. Minä ainakin näen - samoin koko meidän rakkaudella rakennetun kodin. Sininen koti katosi vuosien varrella ja lupasin itselleni, ettei koskaan enää meidän kotiin tulisi sellaista.


No - arvatkaa vaan kuka lepää tyytyväisenä sohvan sylissä. Malli on vielä kulma. Sitäkään en olisi hetki sitten voinut kuvitella. Meidän perheen vahvuus on kasvanut yhdellä Myrskyllä, joten nyt koko porukka mahtuu viettämään aikaa valtamerilaivan kokoisella vyöhykkeellä. Vielä en ole katunut ostosta ja siniseen sävyynkin on silmä tottunut. Meidän ensimmäiset sohvat olivat plyysiä ja nyt se on samettia. Seuraavaksi varmasti hankin pyökin sävyisiä yksityiskohtia arjen piristeeksi ;)

Tunnelmallista viikko täältä sohvalta käsin, Ilona