27. toukokuuta 2016

Pitkä matka









Tämän viikon aikana työmatkaa kertyy 1500 kilometriä - ajaessa ennättää nähdä peltoja, järviä, lintuja, lapsia ja töihin kulkevia. Ennätän kuunnella myös lempikappaleet pariinkin kertaan, pysähtyä huoltsikalle ja parkkeerata huilaamaan. Mitä sitten työhön kuuluu, sitä en oikeastaan tiedä koskaan vielä maanantaina. Jos omenapuut kukkivat silloin ne asetellaan etusijalle, jos taas sataa pitää kauneus etsiä pisaroista.
 
Tällä viikolla on mieleen painunut montakin asiaa. Olen saanut kirjoittaa nuoren naisen tarinan, joka sai veden silmissäni kiertämään. Ihmettelen, kuinka paljon hänellä olikaan ajatuksia tästä elämästä ja hänen sairaudestaan - uskomatonta viisautta. Ensi viikolla tiedän minne menen, mutta en sitä, miten se tarinaksi muotoutuu.
 
Huomenna juhlin ystävien kanssa ja sunnuntaina suljen rakkaan paikan oven viimeisen kerran kiinni. Viikon varrelle voi siis hyvin mahtua kovin pitkä matka.
 
Ihanaa kesäviikonloppua sinne,
Ilona

22. toukokuuta 2016

Hellan uusi elämä puutarhassa





 
Kyllä - olisin toivonut tämän vanhuksen pystyvän toimimaan kesähellana ja  letun paistajana. Ikävä kyllä sen sisäosat eivät vain enää kestä tätä suunnitelmaa. Nyt sen tehtävänä on toimia kesäkukille taukopaikkana.
 Oikeastaan sen piti tulla ensin kasvihuoneeseen ruukutuspöydäksi - siihen kasvihuoneeseen, jota ei vielä ole ;). Miehen mielestä se oli kuitenkin tekemätön paikka - ikinä ei lautalattia olisi tullut kestämään sen ja kivijalkojen painoa. 
 
En ole pettynyt, minusta se maastoutuu hyvin meidän kesähuoneen kulmillekin. Sisustusinnoissani mallasin sen eteen marokkolaisia savilaattojakin - testaan niiden pihakestoa kasvihuonetta varten.
 
Viikonloppu on täällä ollut ihan villiä - tunne siitä, että koko elämä muuttuu on melko ihana. Saattaa olla, että avatessaan elämässään uuden oven voi sulkea vanhan. Juoksen siis tämän kesän ja jään odottamaan tulevaa - onneksi elämä jaksaa yllättää ;).
 
Aurinkoa sinne  - nähdään silloin kun omenapuuhun puhkeavat ensimmäiset kukkaset.
 
-Ilona-
 
Ps. Minun marokkolaiset laatat on tilattu täältä.

17. toukokuuta 2016

Kesähuoneissa viipymistä








 
Aamukahvin kanssa patsastelu kuistilla on sitä arjen luksusta. Aamukierroksella kurkin läpi kaikki aamuun avautuvat kukkaset. Vanha puutarha yllättää aina. Pensaiden ja sammaleisen nurmikon lomaan nousee vanhoja kukkia, joita en ole nähnyt edellisinä kesinä. Muistan lapsuudestani nämä samat esikot, lemmikit ja tietysti tutun pihan kielot. No - tosiasiassa muistan sieltä myös nämä voikukat, leskenlehdet ja horsmatkin ;).
 
Nyt olen uskaltanut kantaa ruukkukukatkin ulos oleilemaan - yöksikin. Viime vuonna pidin ruukuissa terassihortensiaa ja voin kyllä suositella.Se jaksaa  kukkia pitkään syksyyn saakka. Ihan kohta täällä aloitellaan kasvihuoneprojektia, joten pihavillinä ollaan - taas.
 
-Ilona-

12. toukokuuta 2016

Melkoinen hulina





Juuri nyt elämä on melkoista hulinaa. Ympärilläni olevaa en pysty pysäyttämään, joten siivoan. Luulen sen auttavan ihan ja kaikkeen. Jos siirrän sohvan toiselle puolelle olkkaria näyttää kaikki ihan erilaiselle - ehkä ajatus pätee elämäänkin, jos katson hieman kauempaa kaikkea näyttää se jo ihan muulle. Huomenna voin jo ajatella elämän tarvitsevan suolaa - eihän se muutoin maistuisi yhtään millekään. Tämä muutos on mahdollisuus ja tiedän sen tuovan mukanaan ihania hetkiä - olen varma siitä.
 
Aamulla olen matkalla, joka on pitkä - illalla nojaan varmasti tuttuun olkapäähän kastellakseni sen. Olen hurjan onnekas, että minulla hartiat, jotka kantavat kanssani elämän suolan.
 
Aurinkoa sinne,
Ilona

10. toukokuuta 2016

Diabeetikko



 
Äitini on sitä mieltä, että hetket ovat vain lainaa - kerroinkin Facebookissa äidistäni tiikerilakki kutreillaan. Kaikki, jotka tuntevat äitini tietävät hänen ympärillään leijuvasta säpinästä. Tylsiä päiviä ei vain ole. Olen mennyt hänen imussaan projekteihin ja hypännyt kaikenlaisiin kotkotuksiin - ja nauttinut niistä melkein jokaisesta ;). Olen siis äidin kanssa ollut siivoajana, lettujen myyjänä, tiskarina, muuttomiehenä, matonpesijänä, autokuskina, sisäänheittäjänä, messumyyjänä, ikkunanpesijänä  ja puutarhurina. En suostu hetkiä katumaan, mutta myönnän kerran vessoja pesiessäni miettineeni, miten ihmeessä minut on puhuttu jälleen kerran ympäri.
 
Tuleva projekti on kuitenkin erityinen - ajatukseltaan hurjan kaunis. Äitini on siis diabeetikko. Minun tehtäväni on kirjoittaa erilaisten diabeetikoiden tarinat lauseiksi. Diabeetikoiden tarinoista kootaan näyttely ja toivottavasti tulevaisuudessa ne nivoutuvat kirjan sivuiksi. Elämää täynnä olevista ihmisistä kirjoittaminen on etuoikeus.
 
Kiitos äiti - elämä kanssasi on kaunis!
 
-Ilona-

6. toukokuuta 2016

Tunnustan






 
 
Tunnustan sisustaneeni aina. Muistan vieläkin fiiliksen astuessani sisustusliikkeeseen, joka tuoksui siihen aikaan tervakynttilöille. Hassua, kuinka katsellessani taaksepäin - huomaan ajan kuljettaneen minut jälleen tänne. Tänäänkin menen tuohon liikkeeseen, jonka kynttilät tuoksuvat juuri nyt kesäsateelle ja vaahtokarkeille. Omaan sisustuskauppaani ostin täältä vuosien ajan kynttilöitä ja sisustustavaroita. Nyt häärään juhlavuoden kunniaksi tämän hienon väen kanssa siellä ja vähän täälläkin. Epätoivoisesti yritän pitää itseni aisoissa - ihan kaikkea kaunista ei töistä voi kotiin kuljettaa. Vakaa päätös usein horjuu ja tiskin takana saattaa odottaa Ilona-nimellä varustettu pussukka - ihan vain sellainen pieni ;).
 
Tänään aurinko paistaa Wanhalle Pajalle, innolla jo odotan päivää iloisen joukon kanssa. Tämä vuosi on hurjan metka - kurkkimaan siitä kirjoitettua tarinaa pääset tänne.
 
Aurinkoa sinne,
Ilona
 

4. toukokuuta 2016

Kuistin kesäpukineet














Kuistin kesä on virallisesti töräytetty alkaneeksi. Ihan jokaisena keväänä pyörin ja hyörin täällä aina iltamyöhään saakka. Mies ei vain voi ymmärtää, mitä ihmettä rymyän pihalla nukkumaanmenoaikaan - sipistelen kukkiani tietysti. Samaan aikaan kun kukkavillitys alkaa myös ruukkuvillitys. Tämän kevään uudet tulokkaat tilasin  Amanda B:n verkkokaupasta. Aika hauskaa oli löytää ruukuista leijonakoristeet - vanhat, ranskalaiset jälkiruokakulhot minulta löytyy samalla koristeella kaapissani. Olen varma, että nämä ruukut muuttavat vielä paikkaansa monta kertaa tällä pihalla. Nyt vain toivotaan, että aurinko jaksaa paistaa ja lämmittää puutarhan täyteen kukoistukseen.
 
Aurinkoa teille sinne - täällä lähdetään töihin. Illalla taidan siirtää uuden ruukun paikasta a paikkaan b tai heittäytyessäni oikein villiksi ruukku voi löytyä jopa paikalta c - aika hurjaa tämä vaaleatukkaisen naisen elämä ;).
 
Ilona