26. helmikuuta 2017

Perhe!
















Viikonloppuna toteutimme meidän teinin kidnappauksen - muutoin olisi ollut mahdotonta houkutella nuorta jannua retkeilemään meidän vanhusten ja yhden omituisen koiran kanssa ;). Neilikka on melko huumaantunut lumisateesta, joten hypimme koko porukka lumipölyssä karvakuonon kanssa. Olisin voinut vaikka vannoa ilmassa olleen taikaa - puista putoileva lumi, aurinko ja oma perhe on ihan parasta. Päivän jälkeen jäin miettimään kuulemaani totuutta - "tämä hetki on huomenna kaunis muisto". Jos pitäisi tiukemmin kiinni hetkestä, eikä murehtisi tulevaa on elämä aivan varmasti kaunista. Lupaan yrittää - yritetään me kaikki!
Hymyjä viikkoon,

23. helmikuuta 2017

Sisustuspäivä!




 







 
Minun työni on sisustaa - toki kirjoitan, kuvaan, haaveilen, maalailen ja unelmoinkin. Kuitenkin kaikesta tästä tulee summaksi se mitä teen. Aamut aloitan aikaisin. Olen tien päällä kotikaupungin vielä nukkuessa. Joskus haaveilen metsän laidassa tai olen silloilla ihailemassa nousevaa aurinkoa, jos hyvin käy ajan takaisin kotiin juuri sen laskiessa takaisin mailleen.
 
Jos myöhästyy töistä - onko haaveilu hyvä syy siihen ;).
 
On ihanaa poiketa kodeissa, jotka on rakennettu tunteella. Tarina alkaa jo ulko-ovella. Joskus(lue aika usein) on vaikeaa olla inspiroitumatta. Minuun saattaa iskeä kodissa vierailun jälkeen tyyny-, peitto - tai vaikka kukkavillitys. Ajomatkojen varrella on monta ihanaa paikkaa, josta ihan ehdottomasti pitäisi piirtää teille kartta. Kuopion suuntaan en voi ajella poikkeamatta Rautalammilla Artteli Shopissa. Eilenkin löysin itseni Arttelin kukkakylmiöstä sipistelemästä. Mukaan tuli kranssitarvikkeeksi vahakukkia ja eukalyptusta. Kauneimman kevätkukkijan - kirjopikarililjan kohdalla oli peli menetetty. Pakettiin sujahtaneisiin kirsikkapuun oksiin odotan hempeitä kukkia ihan pian. Auto tuoksui kotimatkalla ihan keväälle.
 
Tänä aamuna kirjoitin ihanan kodin tarinaa vahakukkien tuoksussa. Valon taittuessa kauneimmin ikkunasta oli välttämätöntä ottaa kuvia Ihana- lehden sivuille sujahtavaan juttuun. Huomenna siirryn hetkeksi joulutunnelmiin, taivutan rautalangasta kukkatelineen sekä tietysti haaveilen ja unelmoin, muutoin kirjaimista ei tule sanoja tai ne eivät voi muodostua lauseiksi kirjan sivuille.
 
Keväisiä tuoksuja sinne ihanat,
Ilona


20. helmikuuta 2017

Elämä - outo komedia :)










Blondin matka ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä.  Pakko tunnustaa, että jännitysmusiikki soi aina päässäni - on mahdotonta tietää, mitä nurkan takaa löytyy. Onnibussissa tämä reipas tyttö heilautti jalan toisen jalan päälle ja tietysti kengänsolki repäisi housuihin palkeenkielen. Mieli saattoi tyyntyä kuunnellessani viisi tuntia valaiden laulua takana istuvan matkustajan kännykän avustuksella - vaikkakin jossain vaiheessa ajattelin oikeasti murahtaa takapenkin tädille. Unohdin murahduksen vähän pöllyssä olevan miehen tiedustellessa - olisiko minulla nuuskaa mahdollisesti hänelle. Kyselin kyllä, näytänkö nuuskan käyttäjälle?

Hotellissa silmien ohi välähti koko elämä. Kilometrin mittainen kaulaliinani jäi hississä oven väliin - ovet avautui tunnistimen avulla, en siis ehtinyt riistää vaatteita yltäni ;). Kaulaliinakohtauksen jälkeen onnistuin tuhoamaan ovikortin - hotellin henkilökunta nyökkäili jo tässä vaiheessa ymmärtäväisesti. Ihan kaikkea en uskalla kertoa, sillä oikeasti joskus epäilen elämäni olevan vähän omituinen komedia. Kotiin tullessa mies odotti minua varmuuden vuoksi jo Jyväskylässä - koska on mahdollista, että olisin voinut muutoin eksyä ;).

Oikeasti olen tosi iloinen matkasta tai siitä, miten se minua muuttaa. Olen innoissani ja inspiroitunut! Jännittää kyllä valmiiksi seuraavan matkan kommellukset ;).
Ilona

16. helmikuuta 2017

Koettakaa kestää - mun mieskin tekee niin ;)











 
 
 
 
Jos vaaleanpunaiseen kerrastoon pukeutunut - keski-ikäinen nainen kyykistelee kameran kanssa olohuoneen pöydällä, johon on levitelty terälehtiä ja makeisia saattaa miehen huumori olla joskus koitoksella. Kerran mies tunnusti, ettei voisi koko totuutta kertoa vaimostaan, kukaan ei kuitenkaan uskoisi ;).  Vaikka kuvat ovatkin vaaleanpunaisia - säästin teidät kerraston kuvilta.
 
Oikeasti olen innostunut niin, että terälehdet lentelee. Huomenna olen matkalla oppimaan uutta. Olkoon tämä retki unelman toteutuminen. Helppoa ei ollut päätöksenteko siitä, että matkaan joka kuukausi toiselle puolelle Suomea. Jännitti tietysti, osaanko opiskella enää. Vieläkin tietysti jännittää, sillä vasta huomenna istun kuuntelemassa ja oppimassa uutta. Jännittävää on myös se, että kuvaamisesta ei tule minun työni vaan se vahvistaa sitä, mitä jo nyt teen. Toivon, että oppisin tallentamaan hetken ja pysäyttämään tunteen kuvien avulla. Onnekseni kustantaja antaa minun vangita hetkiä rauhassa ja innostua.
 
Toivottakaa minulle onnea matkaan ja koettakaa kestää kuvien tänne tupsahtelua  - se kertoo vain siitä, että olen taas innoissani ;).
 
-Ilona-

14. helmikuuta 2017

Kaulaliinatyynyt!











Olen kuulkaas yrittänyt viimeiseen asti vastustella tätä kuumetta. Se tulee aina yhtä varmasti kuin aamu nousee. Vaaleanpunainen kausi alkaa tulppaaneista - lopulta se vyöryy sohvalle ja valtaa karkkikulhonkin. Tänään huomasin taivaankin värittyneen puuterisen pinkin sävyihin - se on varma merkki keväästä.
 
Siivouspäivänä suunnittelin retkeä Jyskiin - ajattelin kipaista entisen tyynykuorman lisäksi vaaleanpunaisia tyynylöitä. Päädyin kuitenkin sisustusvimmoissani kaivamaan vaatekaapista esille hempeitä sävyjä. Hempukan kesämekon oli ensin määrä päätyä tyynyksi, mutta onneksi kaulaliina sattui ensin silmiini.
 
Ruudullinen kaulaliina sai sisälleen yhden vanhoista tyynyistäni. Kaulaliinan jätin leikkaamatta - taivuttelin vain hapsupäät jäämään tyynyn sisälle. Tyynyn muodon liina sai istuttuani viisitoista minuuttia kieli keskellä suuta harsimassa pinkkiä ihanuuttani. Harsimiseen päädyin kovin usein ailahtelevan luonteenlaatuni vuoksi, ehkä sinisen kauden iskiessä tahdonkin pinkin kaulaliinan ja tyynynpäällinen on helppo valjastaa uudelleen siihen käyttöön.
 
Villin vaaleanpunaisia ajatuksia loppuviikkoon,
Ilona

12. helmikuuta 2017

Täydellinen talviretki!


















 
Viikonlopun retkipäivä kumoaa väsymyksen ihan täysin. Blondien lyödessä yläfemmat jäällä ei oikeastaan ole millään muulla mitään väliä. Ei liene yllätys ole kiintymykseni Neilikkaan, tuon karvakuonon kanssa touhutessa tulee pelkästään hyvälle tuulelle. Jäällä kävellessä ja toppapöksyjen kahinaa kuunnellessa syntyvät omat parhaimmat talvimuistot. Oletteko miettineet koskaan, miksi ihmeessä nuotiomakkara maistuu paremmalle juuri kirpakan kauniissa talvisäässä? Neilikan paras taktiikka makkaran kerjäämisessä on lähes vastustamaton katse suoraan silmiin - millään en ole ikinä sitä kyennyt vastustamaan. Pakkasretken jälkeen koiruus löytyy kotisohvalta nukkumasta. Tunnustan nukkuvani pienet päikkärit parhaan ystäväni vieressä, hellä lipaisu poskesta kertoo karvakuonon onnesta.
 
Halaukset tulevaan ystäväinpäivään!
 
-Ilona-