Melkein hypin riemusta ensimmäisten lumisateiden leijaillessa taivaalta. Toki pitäisi olla heti sitomassa kransseja ja ripustelemassa köynnöksiä kuistin kaiteille. Enhän minä malttaisi odottaa, en malttaisi millään. Jokaisena aamuna reippailen pusikoissa, joista kannan erinäisiä keppejä kotiin. Mies ei nyt aina ole niin riemuissaan, kuin minä ;). Tämä aika on pahin, inspiroituminen on hurjaa. Päässäni saatan kuvitella nyt vaikka jouluauton sahaamisen tapahtuvan sekunnissa, kunnes järjen ääneni - luetaan mieheni pudottaa haaveilijan takaisin maan pinnalle.
Kotipihassa näyttää nyt tälle, huomenna siellä on ehkä havuköynnös ainakin ovikaaren päällä.
Pirskahdellaan talvitunnelmissa, Ilona