28. marraskuuta 2016

Yläkerran joulu






Aina silloin tällöin tulee livahdettua Amanda B:n verkkokauppaan tuulettumaan. Myönnetään - olen siis taas sortunut ja tilannut kotiin ihanuuksia joulun varjolla. Oikeastaan etsin joulutyynyjä ikälopun sohvan syliin - en halunnut niitä ihan perinteisiä tyynyjä vaan talvityynyjä, jotka saavat olla esillä joulun jälkeenkin. Tähtityynythän sitä sitten löysivät sohvalta paikkansa ;). Hetken yritin vastustella tuon koirakynttilänjalan tilaamista, mutta huomasitte varmaan, ettei vastustelu onnistunut. Sininen hämärä laskeutuu meidän kodissa ensimmäisenä yläkertaan - talvessa on mielestäni silloin ihan oma taikansa. Kynttilöiden valolla uutta viikkoa kohti <3

-Ilona-

Yhteistyö AmandaB

24. marraskuuta 2016

Jospa kukaan ei olisi yksin...









...sanat jäivät mieleeni poiketessani erään hienon, taitavan miehen vieraana syksyllä. Pyysin häntä kertomaan yhden toiveen, joka voisi jouluna toteutua. Tämän toiveen toteutuminen olisi aivan huippua - kukaan ei sen jälkeen olisi yksinäinen. Jokainen meistä kai voisi tätä toivetta yrittää toteuttaa. Täällä harmaassa Keski-Suomessa sitä toteutetaan tänään paketoimalla lahjoja paketteihin, jotka viedään vanhainkotiin. Yksin en suinkaan pystyisi tätä pakettipajaa toteuttamaan vaan kirjakuormien lahjoittajana on Docendo- kustantamo, jonka yhtenä kirjoittajana olen saanut olla vuosien ajan. Aika ihana oli selata kustantamon kirjoja, joiden sisältö oli valittu huolella - eläinten kuvia, tarinoita menneestä ja paljon kuvia sisältävät kirjat ovat aivan upeita.

Paketointiin avuksi nappasin nuoret, jotka toimivat lettupalkalla - takaan jokaisen paketin olevan persoona. Persoonallisiin paketteihin valittiin kieli keskellä suuta ihanimmat kortit, jotka on tätä puuhausta varten lahjoittanut ihana Anna-Mari West. Kaikkein pehmeimmät paketit on lahjaksi kutonut mieheni äiti - hänen joulun toivotuksenaan oli lämpimät tunnelmat. Huomasin tänään olevani todella iloinen siitä, että pieneen pyyntöön on vastattu suurella sydämellä. Kiitos siis pakettien sisällön antajat! Oikeastaan tämä on hupaisin retki ikinä - paketointipajan tuotokset matkaavat kohti oikeaa osoitetta, mitä villeimmällä tavalla  ;). Tässä kyydissä varmasti lumi pöllyää ja renkaat ulisevat!

- Ilona-

17. marraskuuta 2016

Arkinen kaaos!




 



Oikeasti meidän kotiviikko on ihan kaaos. Kotona odottaa pyykkivuori, eteisessä kenkäkaaos ja yläkerrassa musiikki raikaa. Meillä syödään einesruokaa ainakin kaksi kertaa viikossa - en siis saa superäiti titteliä tänäänkään ;). Olen miettinyt asiaa monta kertaa ja aina tullut samaan tulokseen - en kuluta aikaa yhtään enempää siivotakseni aina tai ottamalla huonoa omaatuntoa kodinhengettären kadotessa arkena.
 
Lapsi on jo niin iso, että kasvaa aivan juuri pääni yläpuolelle - pipo päässä on jo sitä. Varastan siis hetken hänen elämästään aina kun se vain on mahdollista - sipaisen hänen olkapäätä aina ohi mennessäni. Nauru tarttuu ihan väkisin tämän kolmikon puuhia seuratessa - antaa siis pyykkivuoren kasvaa rauhassa!
 
-Ilona-
Ps. meillä ei siivota siis tänäänkään ;)

12. marraskuuta 2016

Ihan paras Isä!










Sininen hämärä on parasta, silloin ei näe pölyä, siivoamattomia nurkkia eikä jättimäistä pyykkikasaakaan.  Perjantain riemuvoitto on kynttilät, jotka antavat valon sohvan nurkkaan. Meillä syödään tänään rentoa teiniruokaa - tortilloja. Nykyisin on ihan lottovoitto, jos saa lapsen edes hetkeksi pysähtymään meidän kanssa.

 Koti saa täällä koristeita ylleen vähitellen, ja koska tämä blondi ei osannut päättää kranssin materiaalia niitä piti tehdä monta. Olkkarin ikkunassa keikkuu nyt huomisen juhlan kunniaksi kranssit puksipuusta, sammaleesta ja puolukasta. Aamulla lupaan herätä aikaisin - koska lapsellani on ihan paras isä!

Ihania hetkiä huomiseen!
-Ilona-

4. marraskuuta 2016

Valkoinen joulu!





Unelmoin valkoisesta joulusta, joten tiedätte tämän täällä tanssivan riemusta ensimmäisten lumihiutaleiden leijaillessa maahan. Kasvihuoneen liepeille tuli ihan joulutunnelma lumisateen löytäessä Keski-Suomeen.

Hmm....jouluhulluko - varmasti! Minusta on ihanaa  fiilistellä lumella ja talvella. Saattaa olla, että mies kotona joskus saattaa kohottaa kulmakarvojaan - The perinteiseen tapaan. Tämä tarkoittanee sitä, että hän tietää villin joulukauden tällä äiti-ihmisellä alkaneen. 

Tunnustan - olen kyllä aina tilaisuuden tullessa kyykkimässä havukasassa takapuoli pystyssä, saatan nojailla kotikuusen vierellä onnellisena omenoideni kanssa tai antaa pölläkkää sammalesäkilleni.  Koominen olen varmasti, jos tästä voisi lähettää livekuvaa kuolisitte naurusta ;).

Kirpakan kaunista viikonloppua sinne! Toivottavasti tänä vuonna olisi valkoinen joulu.

Ilona

Arvonnatkin on suoritettu  - kalenterit ja kirja olisivat pian matkalla voittajille :).

Haaveilu ja unelmointi kolahti heti - niitähän voisin merkkailla kalenteriin: pikku remontteja, tuunailuja, ideoita, yhdessäolon hetkiä ja vaikka mitä. Jospa tulisivat toteututuiksi, kun olisivat kirjattuna :)
Ja Pate


Meillä olisi niin paikka myös kirjahyllyn paraatipaikalla!
Eija

2. marraskuuta 2016

Kadotettu kiire











Minun kiireeni katoaa kuunnellessa rantakaislikon heinien kahinaa, katsellessa hyistä järven pintaa tai kynttilän lepattavaa liekkiä. Voisin viettää Neilikan kanssa rannoilla ja metsissä tuntikausia samoilemassa. Punatukkainen koira on aivan villinä päästessään kanssani keräilemään sammalia ja varpuja - korin ympärillä juoksee hurjaa vauhtia pieni, iloinen koira korvat heiluen. Jokaisena aamuna pieni ystäväni odottaa aamulenkin varrella tuttuja lapsia ja niiden rapsutuksia - se uskoo lapsien tulleen juuri häntä varten. Mietin joskus, miten luottavainen koira onkaan - ajatelkaas, jos itsekin kaatuisi aina lenkillä vastaantulijan  jalkojen juureen siliteltäväksi ;).

Tänään olen päättänyt kadottaa kiireen päiväksi - unohtaa kaiken hetkeksi, käpertyä karvakuononi viereen ja katsella ensimmäisten lumihiutaleiden leijailua. Syön enkelten salaattia perheeni kanssa ja nauran elämälle! 

-Ilona-