31. heinäkuuta 2015

Kadulla






 
Minun piti kertoa teille matkasta Lontooseen ja tavallani sen teenkin. Minun mieleeni jääneet muistot eivät kuitenkaan kerro pelkästään nähtävyyksistä, shoppailuista tai ravintoloista. Glamour ja kimallus eivät olleet läsnä aivan jokaisen nurkan takana.

Mieheni äiti pyysi minua lukemaan vahingossa tilaamansa kirjan katukatti Bobista jo kuukausia sitten. Jumituin kirjaan, tarinaan kodittomasta Jamiesta - sekä hänen kissastaan Bobista. Kirja kannattaa ehdottomasti tilata ja lukea - sen sivuilla viipyy hetki, jota ei saa pysäytettyä.

Meidän oma matka Lontooseen oli vahinko - sellainen monien sattumien summa. Lupaan kertoa kaikesta muustakin tuon mahtavan kaupungin ympärillä, mutta tämä tarina vain vei voiton kaiken muusta. Kirjoittaessani lunastan lupaukseni kuvan Charlielle. Hänen kanssaan jaetun hetken jälkeen minun on mahdotonta ohittaa punaisiin liiveihin sonnustautunutta myyjää.
Big- Issue on lehti, jota kaduilla myyvät kodittomat. Kirjan James ja kuvan Charlie ovat sellaisia.
 
Kuvaa varten Charlie hymyilee teille. Hän kertoi kadulla elämän olevan juuri sitä, mistä lukemani kirja kertoo. Muutaman punnan maksavan lehden hinnalla pääsee yöksi yömajaan, jos tuuri käy. Pitkään juteltuamme halasimme ja lupasin pyytää, ettet ohittaisi koditonta kylmästi - hymysi voi pelastaa kylmän päivän kadulla.
Miehen sanoin, "suuret sydämet eivät tunne rajoja".

 
Minä toivon, että ensi yönä Lontoon kodittomista mahdollisimman moni nukkuu yömajojen suojissa.
 
Jos sinulla on "pehmeämpi sydän" ehkä haluat lukea lisää tästä lehdestä.
Ilona
 
 

25. heinäkuuta 2015

Riikalla!





Eksyin Riikan puotiin surffailemaan jälleen kerran blogikuvien innoittamana. Blogissa on muuten kivoja vinkkejä ja ihania ideoita, jos teidän matka ei vielä ole sinne eksynyt. Nykyisin minun on melko vaikea vastustaa rottinkisia asioita ja tämä harmaapesty rottinkikori hyppäsi ostoskoriin kaverinsa kanssa salamana. Talveksi se päätyy sisätiloihin, mutta nyt se saa kyyditä hiljalleen punertuvia omenoita. Riikan kauppaan pääsee täältä.
 
Meidän ryhmärämän matka alkaa tänään Lontooseen. Lapsen suurin unelma toteutuu aivan hetken päästä. Ihania vinkkejä annoittekin Facebookissa - kiitos hurjasti! Juna siis varattu kentältä keskustaan. Varasin liput myös Lontoon silmään, Hop on Hop off- bussiin ja Ripley`s Believe it or Not- museoon. Vitsi, täällä on niin paljon perhosia vatsassa!
Ilona
 
 

24. heinäkuuta 2015

Itse tehdyt Marrakech-laatat







 
Viehätys Marrakech-henkisiin laattoihin on tainnut juurtua melko syvälle tähän sisustelijaan. Nyt se levittäytyy ihan ulkotiloihin saakka. Pitkään olen halunnut kokeilla laattojen valamista betonista valmiisiin muotteihin. Siispä nähdessäni nämä mielestäni ihan täydelliset muotit oli peli menetetty. Meillä on käynnistynyt laattatehdas, joten italialaiset laattatehtaat vapiskaa;). Valaminen oli tosi helppoa. Ruokaöljyllä rasvaamisen jälkeen täytettiin muotti puolilleen betonilla ja ravistettiin ilmakuplat pois - tämän jälkeen muotti täyteen ja jälleen ravistus. Betonin sekaan lusikoin rautaoksidia, joka antaa laatoille pehmeän tumman sävyn. Haaveissa on valaa kasa laattoja, joista saisin pienen patioalueen rakennettua. Heti näiden laattojen kuivettua - tehdään uusi erä. Lopputuloksen lupaan teille näyttää heti sen valmistuttua.
 
Minun muottini on tilattu Cultivera Gardenin verkkokaupasta.
 
Kesäpuuhien keskeltä terkkuja sinne
Ilona

23. heinäkuuta 2015

Ihan kamala








 
No, joo ihan kamalahan tämä meidän mökkeröinen on ollut ja on sitä vieläkin. Ensimmäisten kuvien jälkeen täällä on lähinnä purettu vanhoja rakenteita - oikeastaan aivan kaikki irti lähtevä. Entiset kattorakenteet viistivät suurin piirtein päätä - ainakin meidän pitkien ihmisten kohdalla. Lattioita ei voinut ajatellakaan jätettävän paikoilleen. Huoneratkaisutkin menivät yllättäen uusiksi ja jättimäinen sauna muuttui keittiöksi sekä sauna siirtyi pukkariin. Tämän maalarin koetuskivenä on ollut mökin valtaaja haarapääsky poikasineen. Eihän sitä voi hätää - odotettava on kiltisti pesästä kurkkivien poikasten matkaan lähtöä. Maalarin on myös kiltisti käytävä pihalla, että lintuemo pääsee ruokkimaan katrastaan. No, mutta matka jatkuu ulkokaton uudelleen tekemisellä, lattioiden rakentamisella ja vankalla haaveilulla - ilman sitä voisi usko loppua ;)
 
Ja nyt surffailemaan uusia ideoita sisustukseen.
Ilona

20. heinäkuuta 2015

Kellastunut mäntyseinä vaaleaksi






 
Huipputyytyväinen olen tämän päivän urakkaan. Meidän mökin kellastuneet mäntyseinät saivat tänään pensselistä. Roiskin seinille aivan innoissani Uulatuotteen Ilona-kuultomaalia. Roiskiminen ei ehkä kuvaa oikeata tapaa pensselöidä - joten oikeasti vedin maalin siveltimellä puhdistetuille hirsipinnoille. Sen jälkeen tasoittelin pinnan melko pitkillä pensselin vedoilla. Tyytyväinen olen jälkeen. Maali levittyi tasaisesti - eikä ikäviä pensselin jälkiä juurikaan jäänyt. Mietinnässä onkin käsittelykertojen määrä - tarvitaanko niitä vielä toinen vai riittääkö tämä lopputulos. Maalin sävy on muuten Turve - vaalea, mutta ei kuitenkaan valkoinen, tykkään!
 
Tunnustan, että maalaaminen joskus pitkästyttää tätä tyttöä. Päätin siis ottaa kaiken hyödyn irti työpäivästä ja hetkutella lanteita sutimisen tahtiin. Miehen mielestä sain melkoisen määrän roiskeita ympäristööni, mutta nyt ei tarvita enää iltalenkkiä ;).
 
Nyt saunaan, jospa saisin maaliroiskeet huomiseen mennessä pois;).
 
Ps. huomasitteko, että mökin harjakolmiot ovat saaneet pinnalleen tumman sävyn.
 
Ilona
 

19. heinäkuuta 2015

Täydellisen kesäpäivän hetket





Meidän täydellinen kesäpäivä alkoi suolaisilla pisaroilla Kotkassa. Jos minulle joku olisi aamulla kertonut meidän lapsen löytyvän ravintolan keittiöstä hääräilemästä en olisi uskonut. Meidän yöpymisen oli Katja järjestänyt purjeveneeseen, joka löytyi laiturin päästä. Meille järvien läheisyydessä asuville pelkkä matka veneelle sai hymyn huulille.
 
Restaurant Meriniemen chef Helmut Rauniaho oli antanut meille poikkeusluvan kurkkia annosten nousemista ravintolan vieraille. Tällaisilla tavallisilla pulliaisilla ei ollut mitään hajua siitä, kuinka kiire ja kuuma keittiössä voikaan olla. Minä epäilin koko päivän olevani keskellä elokuvaa. Ravintolassa herkuttelun jälkeen Katja Kuusinen nappasi meidän kokkiurasta haaveilevan pienen miehen mukaansa ja voin kuvitella tuon kokkikolmosen muistavan hetken ikuisesti. Samalla kun Katja opasti pikkukokkia annoksen tekemisessä - hillittömän huumorin omaava henkilökunta kannusti taustalla.
Myöhään iltaan saakka venynyt vierailu jää meidän perheen kauneimpiin kesämuistoihin - se on varmaa. Jos pitäisi nimetä jokin paikka jonne haluaisin palata - se olisi ehdottomasti Meriniemi.
 
Auringon laskiessa meidän kolmikko istui Katjan veneellä. Kukaan ei tahtonut laittaa silmiään kiinni, etteivät kauniit hetket vain menisi ohi. Laineiden liplatukseen nukahtajat heräsivät aamulla lokkien iloiseen mekastukseen. Tätä päivää ei aivan heti päihitä mikään - ikuisesti jäävät elämään hetket.
 
Kiitos Katja ja Meriniemen metka väki!
Ilona, Janne ja Pietu
 
Ps.Pietu jo suunnittelee kesätyöpaikkahakemusta sinne ;)
 
 
 

18. heinäkuuta 2015

Ihastunut!






  Olen tavannut Restaurant  Meriniemen emännän Katjan Konnevedellä Hiekkaharjun kartanossa, jossa ihastuin kartanon kummituksiin, Katjan tarinoihin sekä tyyliin rakentaa valloittavasti kokonaisuuksia ihan ja kaikkialle.
 
Yllättäen huomasin meidän perheen olevan Katjan vieraana täällä Kotkassa. Parasta kaikessa on se, että sain luvan jakaa kuvat teille. Pääsemme kurkkimaan sinne, minne ei normaalisti ole lupaa mennä- jatkoa seuraa ihan pian...
 
Meidän lapsesta tämä retki on ollut unohtumaton - kikatus alkoi jättikuplan kyydistä ja jatkui koko matkan ajan. Kotkan kaupunki on mielestäni hoitanut aivan upeasti Sapokan Vesipuistoa. Puutarhailijoiden unelma kohde! Nyt jo vinkkaan teitä käymään Meriniemessä, Laiturissa, Sapokan Vesipuistossa ja tietysti siellä Kotkan torilla - Kotka on aika kiva kesäkaupunki.
 
Olisi ihana ollut jäädä ensi viikoksi Meripäiville, mutta matka jatkuu :).
Aurinkoa Kotkaan ja kaikille sinne poikkeaville!
Ilona

16. heinäkuuta 2015

Yö kiven sisällä ;)







 
 
Meidän kesäloma alkoi viime yönä kirjaimellisesti kiven sisällä yöpymisestä. Katajanokan vankilan hotelli oli ensimmäisenä piipahduslistalla. Melko metkaa ajatella kaikkea tällä tapahtunutta. Ulkokuvien metallisuojan alla oli muurinvartijan ainoa suoja sateella tai talvimyrskyissä. Pitkin vankilan vanhoja käytäviä kävellessä jäi pohtimaan elämää näiden seinien sisällä. Viimeiset vangit ovat olleet täällä vielä 2000-luvulla. Kellarikerroksen ryhmäselli oli ehdottomasti pysähdyttävin - täällä en olisi tahtonut yöpyä. Kallioon louhitussa pimeässä solassa on elämä ollut varmasti pysäyttävää - ulkomaailma ei tänne kuulu tai näy.
 
Aamupala tänään tarjoiltiin vankilan kirkossa. Metalliset astiat kuuluivat tietysti täällä asiaan. Ihan kuitenkaan pelkällä kaurapuurolla ei kuitenkaan päivä  käynnistynyt. Meidän kesämatka taittui jo Hietsun kirpparin kautta - ilman sitä ei Helsingissä oikeastaan voi vierailla. Takakontti täynnä täällä ajellaan kohti uusia seikkailuja. Tänään ne jatkuvat Kotkan Meriniemessä Katjan vieraana - luvassa on varmasti hienoja hetkiä!
 
Aurinkoa sinne,
Ilona

12. heinäkuuta 2015

Päiväunipaikka etsii uutta kotia







Meidän perusviikkoon kuuluu totta puhuen melkoinen määrä suhinaa. Eteinen täyttyy nappulakengistä ja niiden mukana tuomasta tekonurmen rouheesta. Pyykkivuori notkuu kodinhoitohuoneessa ja lastenhuoneesta löytyy pieniä yövieraita melko usein. Tämän äidin aika on kortilla ja naurankin kuistin päiväunipaikalle - olin kuvitellut sitä rakentaessani köllötteleväni siinä sisustuslehtien, auringon ja herkkujen kanssa. Hetkeä ei ole vielä näkynyt. Siispä, jos joku tarvitsee sohvan/sängyn kotiinsa niin täällä se odottaa uutta kotia. Päädyt siitä saa hauskasti taitettua, joten matkahuollossakin se sinne ajelee.
 
Nyt tää äiti taitaa kaivaa imurin esiin - vielä ennättää imuroimaan ennen seuraavia jalkapalloharjoituksia.
 
Nähdään,
Ilona