28. tammikuuta 2015

Mökkisisustukseen inspiraatiota!










 Täällä on haettu inspiraatiota mökkisisustukseen. Tilat tuolla työleirillä ovat melko pienet - sinne ei oikeasti saa keittiötä - keittiönurkkauskin on luksusta. Kalusteisiin haluaisin kuitenkin patinoitua tunnelmaa ja rosoa. Sellainen ajopuun hioutunut särmikkyys vetoaa rantamaisemissa. Ongelmia keittiötilan lisäksi tuottavat myös nukkumisjärjestelyt, kuinka ihmeessä kolme ihmistä mahtuu noihin neliöihin nukkumaan. Kerrossänky voisi toimia, mutta matala katto tulee vastaan. Tätä nyt voin jahkata vielä tovin aikaa - varmaa on se, että vaikka nukkuisimme lattialla patjoilla ovat vuodetekstiilit ruudulliset - hieman sellaiset skottihenkiset. Mies ei kuulemma suostu pukeutumaan kuitenkaan kilttiin - se on varmaa ;).
 
Kaikki kuvat: Pinterest
 
Haaveillaas taas,
Ilona

26. tammikuuta 2015

Kulahtaneet nahkakalusteet ja hilpeä retki!


 


 



 
Viikonloppuna meidän ryhmärämä ajeli ympäri Suomen näiden kulahtaneiden nahkakalusteiden perässä. Retkellä mukana oli lapsi ja koirakin kuorsasi takapenkillä(huomatkaa Neilikan lempipeitto päivänkakkaraisilla). Oikeasti olen tosi iloinen siitä, että mieheni suostuu kaasuttelemaan kärryn kanssa itärajalle saakka.
 
En osaa sanoa, mikä tässä sikarihuonetunnelmassa viehättää, mutta juuri nyt tykkään. Nämä kalusteet ostin huutokaupalla - entisessä elämässään ne ovat pitäneet majaa rehtorin huoneessa. Nyt osa niistä jäi meidän olkkariin ja osa sitten ainakin nyt päätyy mökille - varmasti kuvaan niitä teille. Huomasin kuvia ottaessani, että harvoin kuvaan meidän olkkaria tähän suuntaan, nyt siis sekin asia korjattu. Valheellisia kuvat on sen tunnustan - niistä puuttuu minun järkyttävän suuri kuntopyöräni, mutta jospa antaisitte tämän anteeksi ;) . Mies jaksaa ihmetellä näissä kalusteissa vain yhtä asiaa, miksi ihmeessä ei hänen ruskeat sohvakalusteensa saanut jäädä meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin vuonna yksi ja kaksi. Turha on ehkä yrittää selittää, ettei ne oikein kolahtaneet 80-luvun henkisyydellään, hih.
 
Niin kivaa maanantaita sinne, tää tyttö lähtis nyt pihalle raikastumaan,
Ilona

25. tammikuuta 2015

Uusi mökki






Pukkari ja sauna






Hmm...ihan pienesti mielessä on käynyt tähän toimeen tarttuminen - tai sen järkevyys. Tämä ressukka tuli niin äkkiä meidän elämään. No - tässä vaiheessa täältä on vasta siivottu hiirenkakat ja lavallinen romua pois. Jäljellä olisi enää lattioiden purkaminen, hirsirungon tunkkaaminen suoraksi, lattioiden rakennus, maalaus, katon rakennus jne. Oudolta tuntuu kunnostaa tätä ihan kaikkialta huonosti voivaa rakennusta, mutta se on osunut tälle paikalle - veden äärelle. Sen portailta voi huljutella varpaitaan Keiteleessä, joka on ympäröinyt minua ja miestäni koko meidän pienen ikämme. Rakkaus siis tähän paikkaan ei syntynyt päähänpistosta - tai ehkä niinkin, mutta ihan pohjimmiltaan syyksi voimme nimetä lapsuuden kauneimpien kesämuistojen syntyneen Keiteleen rannoilla :).
 
Hurjasti en ole vielä suunnitellut reppanan uutta ilmettä, mutta mitä tykkäisit tummanharmaasta ulkoväristä? Ehdottomasti myös tuo vanhan avotakan takaa esiin raapimamme tiiliseinä saa jäädä kertomaan menneestä. Sisäpinnoille sävyksi valitsen todennäköisesti harmaata - se peittää kellertävän kukertavat hirret varmuudella.
 
Tästä se lähtee - vain hanskat käteen ja sorkkarauta kouraan ;)
Ilona

22. tammikuuta 2015

Jotain on saattanut jäädä kertomatta ;)







 
 
 

Harrastatteko sellaista pikkuhiljaa paljastelua, vihjailua ja lopuksi tunnustamista? Myönnän sortuneeni tähän useammin kuin kerran. Viikonloppuna iskin silmäni tähän kaappiin ja ei mikään järkiperustelu olisi estänyt minua ostamasta sitä. Pakkohan se sitten oli tunnustaa kotijoukoille - kipeänä mies ei sitä kanssani hakemaan lähtenyt - eipä ihme. Niinpä sitten karautin tielle peräkärryn kanssa - jos jotain voi pelätä niin kärryn kanssa ajamista pelkään. Selvittiin kuitenkin ja nyt tämä laatikosto nököttää meidän olohuoneen nurkassa - johon se on aivan liian iso, mutta en voi tätä tietenkään ääneen sanoa - teille sitten tämän vain paljastan ;).
 
Kivaa torstaita sinne,
Ilona

16. tammikuuta 2015

Äiti-ihminen kuntoilee






Kuvat: Maija Lahtinen
 
 
Täällä äiti-ihmisen kuntokuuri edistyy pienin askelin- tämä ihan kirjaimellisesti. Kävely on tällä hetkellä jalkatreenien jälkeen lievästi sanottuna kivuliasta. Nukkumaan meidän yläkertaan kiipeän seiniä pitkin haparoiden. Suuret lihakset ovat kuuleman mukaan löytyneet ja tälle se tuntuu - apuah! Viimeisin treeni kohdistui siis alavartaloon.  Kahvakuularata, painoliiveillä toteutettu vatsalihasharjoittelu ja painoissa poljettu spinning-pyrähdys riittivät puuskutukseen ja hikeen. Pt Taavi on vääntänyt meistä viimeisetkin hikipisarat - unissakin kaikuu tsemppaukset: "jaksaa, jaksaa, menee, menee ja vielä yksi" ;).
 
Ääneseudun Kuntokeskuksella on harjoitehuone, jossa olemme viettäneet viimeiset treenipäivät - puuskutus on siis jäänyt suljettujen ovien taakse. Tänään meidän vapautetaan laitteisiin - ystäväni lähinnä pelkäävät joutuvatko he hakemaan minut pois niihin itseni solmittuani. Ehkä Janne ja Taavi saavat minut irrotettua käsien rampatessa.
 
Lupasin miettiä kohdaltani asiaa, mille tuntuu mennä kuntosalille ihan tavallisena tallaajana - olisiko täällä ympärilläni vain lihaksikkaita, täydellisiä kuntoilijoita. Harri kertoi meille ylpeänä luotsaavansa kuntosalia, joka on kaiken ikäisille, kokoisille ja näköisille tarkoitettu. Vaatehifistelyä ei tarvita - vain halu liikkua. Meidän treeniaika on aamulla ja sisälle tullessani ympärilläni pyörii +75 kuntoiluryhmä ja äijäjumppaan tulijat - en siis tunne itseäni ulkopuoliseksi venytellessäni trikotseissani ;). Toki salin puolelta löytyy kaikki vartalotyypit - onneksi. Mukaan mahtuu kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kuntosalikirosana menettää minun kohdallani merkityksen - tasainen kilinä ja oma puhina ja puuskutus vie loput pohdiskelut mennessään, kaikki kuntoilijat keskittyvät omaan suoritukseensa.
 
Nyt tää tyttö nostaa jalat ylös hetkeksi, ja kimpoilee illalla venyttelemään jalkojaan pakkaslenkille.
 
 
Tarmokasta perjantaita sinne,
Ilona

 Yhteistyö
 
Ps. hipsutelkaa Tiinan blogiin osallistumaan arvontaan
 

                             Painoliiveillä jalkaharjoittelua
                              Taavi suunnittelemassa kuntoilujuonia ;)


                 Kahvakuularata                                         Lisää painoa liiveihin

14. tammikuuta 2015

Kuormurillinen karkkia ja kotirästit!




Kotona on vietetty lapsen kanssa sairaspäivää. Miten kaikki tekemättömät asiat huomaakin sohvan reunalta niin paljon paremmin. Pakkopyykkäystä, ruuan laittamista sekä siivousta piti olla ohjelmassa ja päätin olla tekemättä ne kaikki - huomenna sitten tai sen jälkeisenä päivänä. Tänään meillä syödään siis valmista ruokaa ja karkkeja. Jotain sentään eteni ja kirpputorilöydöt päätyivät seinälle. Pitkään olen etsiskellyt eriparisille kahvikupposilleni hyllyä ja vihdoin viikonloppuna sen löysin. Kuppejakin lisää kalastelin juuri hetki sitten kokoelmani täytteeksi. Vanhat salkkarit nostettiin myös seinälle - vielä ne huutavat tyhjyyttään, mutta varmasti ne pullistelevat kaikkea muuta kuin jauhoja tai suolaa ihan hetken päästä. Yritän keskittää katsettani seinille pois pyykkikasoista ;)
Nyt taidan kipaista lapsen ja Neilikan viereen peiton alle kurkkimaan Salkkareita - paras paikka maailmassa!
Ilona

12. tammikuuta 2015

Uusi aika





 
Tiedättekö tämä on niitä asioita, joita en olisi uskonut koskaan tekeväni - tai oikeammin me emme olisi uskoneet tekevämme. Me mieheni kanssa kuuluimme siihen harmaaseen "eikuntosalia-joukkoon". Hetki sitten kerroinkin meidän lenkkeilevän ja elävän uutta elämää terveellisemmin. Viime viikolla huomasin nyökkäileväni kiltisti Harrille Ääneseudun Kuntokeskuksella - kyllähän me mieheni kanssa neljä kuukautta rimpuilisimme kuntosalilaitteissa - varmasti voisimme kuulua tuon ajan kuntosaliaperustallaajille-joukkoon. Tänään aamulla vielä lumitöissä hymyilytti ja tsemppauspöksysissä oli ihan voittajafiilikset.
 
Kuntosalilla aloitettiin ensimmäiseksi Inbody-kehonkoostumismittauksella. Huh, mitkä lukemat rasvaa keskivartalo saakaan kantaa tällä hetkellä päällään. Tämän mittauksen tuloksella mitataan seuraavina kuukausina tuloksia - sitä olemmeko saaneet korvattua rasvan lihaksella. Nyt voin jo ensimmäisten harjoitteiden jälkeen kertoa, että tämä tulee sattumaan - paljon. Apuna meillä ihan jokaisella askeleella on pt Taavi.

 Lihasharjoitteet kohdistuivat tänään ylävartaloon - enkä oikeastaan tiennyt minulla olevan edes näin paljon erilaisia lihaksia - saa nauraa ihan vapaasti. Ensimmäisen oppitunnin tärkein asia oli kuitenkin opetella hengittämään - jos sen opimme selviämme tästä - se oli Taavin lupaus.
 
Keskiviikkona me kipaisemme taas aamutuimaan salille, joka melkein näkyy meidän kodin ikkunasta - emme siis voi unohtaa sitä vahingossa tai vedota matkan pituuteen. Täällä tulemme viettämään varmasti hikisiä hetkiä tulevien kuukausien aikana. Meille ihan hurja seikkailu on alkanut juurikin nyt  - siitä lupaan kertoa teille väsymiseen saakka. Nyt voin raahautua iloisena sohvalle - olenhan nyt lähestulkoon kuntoilija ;).

Tänne voi kurkkailla lukemaan lisää kuntoilusta.
 
Ilona
 

8. tammikuuta 2015

Viisi väriä!








Ystäväiseni Taina SisustusTaina- blogista nakkasi minua värihaasteella. Meidän kodin väritön aika on juuri nyt käsillä, joten melkoinen kalastaminen olikin näissä värilöissä. Ei siis hurjaa ilotulitusta ole juuri tänään tämä.
 
Tummanpunainen oli oikeastaan ainoa voimakkaana meiltä löytyvä väri. Se löytyy meidän portaiden väleihin sujautetuista tapeteista. Kuviin nappasin punaisen värin vuoksi mukaan granaattiomena-melonisalaatin, johon olen jäänyt koukkuun totaalisesti.
 
Hempeä lila löytyy tuliaispulloista ja tuikkukupeista, jostain syystä tämä sävy on meillä aina pienissä yksityiskohdissa. Kevään tullessa luulen sen villiintyvän enemmän ja leviävän kaikkiin huoneisiin.
 
Harmaa kuuluu kai aina lempiväreihin. Sen pariksi on niin helppo yhdistää ruskeaa. Alimman kerroksen kylpyhuone/pukuhuonetilassa harmaa laatoitus määrää suuret linjat melko pitkälti tähän huoneeseen. Sohvalle saattaa eksyä kevääksi hieman liilaan taittava tyyny tai pari, mutta muutoin kaikki pysyy täällä ennallaan.
 
Turkoosi on jo haettava suurennuslasilla harmaan kanssa samasta huoneesta. Pöydän kynttilänjaloissa se kuitenkin vilahtaa. Esille sävy nousee enemmän auringon valon lisääntyessä ja jo nyt tiedän pehmeän turkoosin matkaavan ainakin meidän keittiöön - astioissa se on aivan ihana.
 
Musta on minusta syntynyt tekemään särmikkyyttä. Meiltä sitä löytyy melko vähän isoista pinnoista, mutta huonekaluissa sitä on mm. keittiön tuoleissa. Vanhoissa kalusteissa sitä on käytetty aina ja ihan villiksi minut tekeekin aito, vanha, kulunut huonekalu.
 
Ruskea on ihana aina. Juuri nyt olen ihastunut taljamattoihin, jotka toin mukanani Egyptistä. Niiden ruskeat sävyt toistavat vanhojen puupintojen sävyjä mielestäni juuri oikealla tavalla. Mattoja olisin tuonut enemmänkin, mutta mies hieman vastusteli ihan kaiken kotiin kantamista - mistä lienee johtuikaan ;).
 
Väritehtävä suoritettu ja koska tiedän Tiinan Tiina H- blogissa olevan värijutuissa juuri siinä kohdassa, mistä pidän laitan haasteen matkaan sinne.
 
Ensi viikolla tapahtuu minun elämässäni jotain ihan hurjaa - jännitän maanantaita oikein urakalla. Voin sen verran paljastaa, että kaikki tsempitykset ovat tulevaisuudessa niin tarpeen. Ensi viikolla siis tästä enemmän.
 
Kivaa torstaita sinulle sinne ruudun taase,
Ilona

7. tammikuuta 2015

Menneessä ja tulevassa!













Menneeseen vuoteen tuli aikamatka tehtyä kuvia selatessa. Väistämättä oli pakko huomata lapsen kasvaneen hurjasti - kummallista kuinka sitä itse on varma siitä, että nuortuu vain vuosi vuodelta ;). Vuosi on ollut täynnä ikimuistoisia hetkiä - perheen, ystävien ja rakkaimpien kanssa vietetyt hetket nousevat ykkössarjaan. Naurua, kikatusta ja hihitystä on mahtunut melkoinen määrä yhteisiin hetkiin. Maailmaa on myös parannettu ja vaikeista asioista juteltu tummuvaan iltaan saakka - olisipa elämä tyhjää ilman sen ihmisiä. Kuvista toivottavasti huomaa meidän perheen rakkauden Neilikkaan - tuohon huolettomaan karvakuonoon. Ikää meidän neidolla on jo 7-vuotta, mutta tolleri ei vain koskaan kasva aikuiseksi.  Meillä koira on  tosiaan ihan kaikessa mukana - ystävätkin tietävät sen kuuluvan kauppaan vieraskutsun käydessä.
 
Kuvia ladatessa tänne hymyilen - viime vuosi opetti paljon. Syyskuussa päätin muuttaa totaalisesti myös elämäni terveysasiat. Tänään matka jatkuu sillä saralla ja siitä kerron varmasti teille väsymiseen asti, mutta tänään jätän jäähyväiset menneelle ja käännän uuden puhtaan sivun tulevalle.
 
Jännityksellä jokaista tulevaa päivää odottaen,
Ilona