23. marraskuuta 2020

Lisää kaappeja






 


Tiedätte tunteen siitä, ettei mikään kaappitila riitä. Kodin kaapit pursuilevat varsinkin talven viileiden alkaessa. Kuka onkaan hankkinut niin monta pipoa, lapasia ja kaulaliinoja. Lisäksi kuvassa viimeisenä hyyrystelevä koiraherra täyttää kaappeja valtavalla leluarsenaalillaan. Viimeinen hankinta on pinkki possu. Tosin se on koiran lempilelu, eikä sitä kaappiin voi laittaa hetkeksikään.

Kotia rakennettaessa halusin kaapistot, jotka eivät olisi kovin kiiltäviä. Kaappien halusin seisovan jalkojen päällä, että ne näyttäisivät enemmänkin huonekaluilta. Eteisessä jalat kaappien alle on katkaistu vanhoista tuolin jaloista. Keittiössä ne on katkaistu puisista kynttilänjaloista. Joskus saattaa, että haaveeni eivät kohtaa toteutusta. Silloin järjen ääni - luetaan mieheni pudottaa sisustajan maan pinnalla.  Niin kävi säilytyskalusteidenkin kohdalla. Meidän kodin molemmat makuuhuoneet saivat säilytysihmeet seinilleen. Peiliovien takaa avautuu vaatekaappimaailma - joka helpottaa kyllä arkea kovinkin paljon. Vaatteiden lisäksi sinne mahtuvat vuodevaatteet. Myönnetään - sisustajalla niitäkin on yllättävän paljon.

Sortterilla olen vertaillut vaihtoehtoja eri luotonantajista. Palvelu on kilpailutus - ja vertailupalvelu, jossa voi valita parhaimman vaihtoehdon itselleen. Olen toki vieraillut siellä ennenkin sisustushaaveideni kanssa. Sisustustuulet puhaltavat keväisin ja yllättävää, miten voimakkaita ne ovat myös näin talvisin.

Ilmassa on vähän jo hiutaleita. Me Myrskyttimen kanssa napataan kaapista Posseron kaveriksi Majava ja ehkä myös Kettu. Tänään on hyvä päivä järjestellä kaappien sisältö kuntoon.

Kaupallinen yhteistyö- Sortter.fi

 Ilona


16. marraskuuta 2020

Viikonlopun joulukorttikuvaukset










Takana on villi viikonloppu pienten kuvattavien kanssa. Kameran ohi on livahtanut tonttulakkeja, hameenhelmoja ja karvaisiakin joulustelijoita. Millainen riemu ja ilo onkaan katsella heidän touhuamista talven tunnelmissa. Ihan pieni toi kaverikuvaan mukanaan koiraystävänsä, joka tarkoin keskittyi olemaan suloisin joulukoira. Osa ei vielä ollut oppinut kävelemään ja toiset juoksivat tuhatta ja sataa. Monet heistä sain kuvata pitkästä aikaa uudelleen. Voitte kuvitella, että minusta päivä oli ihan mahtava. Hymy pysynee huulilla koko viikon. Huomenna on uusi kuvauspäivä maalaismaisemassa, sielläkin on varmasti touhua ja tohinaa.

Pian saan myös kertoa tulevasta päivästä, jossa on hieman erilaisia hännän heiluttajia paikalla ;)

Viikonlopun hymyjä voi sukeltaa kurkkaamaan tänne. 

Ilona

 

9. marraskuuta 2020

Lasikuistin tunnelmissa








Lasikuistilla tuikkivat valot iloisesti kotiin tullessa. Jotenkin näin pimeänä aikana se on ihan ihanaa. Maanantain arjen tupsahtaessa on luksusta hörppiä kuumat glögit töiden lomassa tässä. On koukuttavaa tuijotella lämpimää höyryä ja seurata ikkunan takana hiippailevia oravia. Pihassa vierailee myös valloittavin valkoinen närhi, joka naulitsee katseen lintulautaan pitkäksi ajaksi. Välillä hänellä on mukana värikäs närhikin - luulen heidän heilastelevan ;). Pähkinät kelpaavat kaksikolle vallan mainiosti.

Kengät ovat tämän viikon keskiössä.  Arctips-huopalapikas on kyllä tämän talven kaunein kenkä - minusta ainakin. Myrskystäkin ainakin vähän - sillä niin tomerana hän niitä haisteli. Kengästä löytyi hetken kuluttua käpyjä - ehkä ne joutuivat sinne vahingossa ;). Paikalta hävisi siinä vaiheessa ihan muina koirina Myrsky. Luulen, että näillä punaisilla ihanuuksilla työpäivät menevät ihan siivillä, epäilemättä joulu tulee niiden mukana ajatuksiin heti.

Keveitä askelia viikkoon sinne, Ilona ja Myrskykin






 

5. marraskuuta 2020

Valoa hämäriin päiviin





Hämärät aamut kaipaavat valoa, se on varmaa. Jokaisena aamuna sytyttelen kynttilät vaikka vain hetkeksi palamaan. Heti tuntuu valoisammalle, lempeämmälle päivälle. Joskus on pidettävä villasukkapäivä, se tarkoittaa täällä sitä - että ei ole kiire mihinkään. Ainakaan aamuisen metsälenkin jälkeen, sillä Myrsky ei sisällä malta olla koko päivää - vaikka ulkona sitten sataisi ja tuulisi.


Ajattelin ottaa villasukkapäivän viikonloppuna ja antaa miehelleni yhden sellaisen isäinpäivän kunniaksi. Yllätän hänet omalla autokuskilla, joka on ajo-opetusta saava poika - meidän poikamme. Luulen, että pukuun sonnustaunut kuljettaja on parasta, mitä mieheni voi ajatella. Aikaa hänen vauva-ajastaan, ensimmäisestä isäinpäivästä on jo melkoisesti. Silloinkin pieni juhlija oli puettu pukuun isäinpäivän kunniaksi. Puku tosin silloin saattoi olla vain venyvät pukupotkuhousut ja valkoinen paita :).

Hyvää viikonloppua sinne, olkoon se kynttilähetkiä täynnä,

IIona