23. marraskuuta 2020

Lisää kaappeja






 


Tiedätte tunteen siitä, ettei mikään kaappitila riitä. Kodin kaapit pursuilevat varsinkin talven viileiden alkaessa. Kuka onkaan hankkinut niin monta pipoa, lapasia ja kaulaliinoja. Lisäksi kuvassa viimeisenä hyyrystelevä koiraherra täyttää kaappeja valtavalla leluarsenaalillaan. Viimeinen hankinta on pinkki possu. Tosin se on koiran lempilelu, eikä sitä kaappiin voi laittaa hetkeksikään.

Kotia rakennettaessa halusin kaapistot, jotka eivät olisi kovin kiiltäviä. Kaappien halusin seisovan jalkojen päällä, että ne näyttäisivät enemmänkin huonekaluilta. Eteisessä jalat kaappien alle on katkaistu vanhoista tuolin jaloista. Keittiössä ne on katkaistu puisista kynttilänjaloista. Joskus saattaa, että haaveeni eivät kohtaa toteutusta. Silloin järjen ääni - luetaan mieheni pudottaa sisustajan maan pinnalla.  Niin kävi säilytyskalusteidenkin kohdalla. Meidän kodin molemmat makuuhuoneet saivat säilytysihmeet seinilleen. Peiliovien takaa avautuu vaatekaappimaailma - joka helpottaa kyllä arkea kovinkin paljon. Vaatteiden lisäksi sinne mahtuvat vuodevaatteet. Myönnetään - sisustajalla niitäkin on yllättävän paljon.

Sortterilla olen vertaillut vaihtoehtoja eri luotonantajista. Palvelu on kilpailutus - ja vertailupalvelu, jossa voi valita parhaimman vaihtoehdon itselleen. Olen toki vieraillut siellä ennenkin sisustushaaveideni kanssa. Sisustustuulet puhaltavat keväisin ja yllättävää, miten voimakkaita ne ovat myös näin talvisin.

Ilmassa on vähän jo hiutaleita. Me Myrskyttimen kanssa napataan kaapista Posseron kaveriksi Majava ja ehkä myös Kettu. Tänään on hyvä päivä järjestellä kaappien sisältö kuntoon.

Kaupallinen yhteistyö- Sortter.fi

 Ilona


16. marraskuuta 2020

Viikonlopun joulukorttikuvaukset










Takana on villi viikonloppu pienten kuvattavien kanssa. Kameran ohi on livahtanut tonttulakkeja, hameenhelmoja ja karvaisiakin joulustelijoita. Millainen riemu ja ilo onkaan katsella heidän touhuamista talven tunnelmissa. Ihan pieni toi kaverikuvaan mukanaan koiraystävänsä, joka tarkoin keskittyi olemaan suloisin joulukoira. Osa ei vielä ollut oppinut kävelemään ja toiset juoksivat tuhatta ja sataa. Monet heistä sain kuvata pitkästä aikaa uudelleen. Voitte kuvitella, että minusta päivä oli ihan mahtava. Hymy pysynee huulilla koko viikon. Huomenna on uusi kuvauspäivä maalaismaisemassa, sielläkin on varmasti touhua ja tohinaa.

Pian saan myös kertoa tulevasta päivästä, jossa on hieman erilaisia hännän heiluttajia paikalla ;)

Viikonlopun hymyjä voi sukeltaa kurkkaamaan tänne. 

Ilona

 

9. marraskuuta 2020

Lasikuistin tunnelmissa








Lasikuistilla tuikkivat valot iloisesti kotiin tullessa. Jotenkin näin pimeänä aikana se on ihan ihanaa. Maanantain arjen tupsahtaessa on luksusta hörppiä kuumat glögit töiden lomassa tässä. On koukuttavaa tuijotella lämpimää höyryä ja seurata ikkunan takana hiippailevia oravia. Pihassa vierailee myös valloittavin valkoinen närhi, joka naulitsee katseen lintulautaan pitkäksi ajaksi. Välillä hänellä on mukana värikäs närhikin - luulen heidän heilastelevan ;). Pähkinät kelpaavat kaksikolle vallan mainiosti.

Kengät ovat tämän viikon keskiössä.  Arctips-huopalapikas on kyllä tämän talven kaunein kenkä - minusta ainakin. Myrskystäkin ainakin vähän - sillä niin tomerana hän niitä haisteli. Kengästä löytyi hetken kuluttua käpyjä - ehkä ne joutuivat sinne vahingossa ;). Paikalta hävisi siinä vaiheessa ihan muina koirina Myrsky. Luulen, että näillä punaisilla ihanuuksilla työpäivät menevät ihan siivillä, epäilemättä joulu tulee niiden mukana ajatuksiin heti.

Keveitä askelia viikkoon sinne, Ilona ja Myrskykin






 

5. marraskuuta 2020

Valoa hämäriin päiviin





Hämärät aamut kaipaavat valoa, se on varmaa. Jokaisena aamuna sytyttelen kynttilät vaikka vain hetkeksi palamaan. Heti tuntuu valoisammalle, lempeämmälle päivälle. Joskus on pidettävä villasukkapäivä, se tarkoittaa täällä sitä - että ei ole kiire mihinkään. Ainakaan aamuisen metsälenkin jälkeen, sillä Myrsky ei sisällä malta olla koko päivää - vaikka ulkona sitten sataisi ja tuulisi.


Ajattelin ottaa villasukkapäivän viikonloppuna ja antaa miehelleni yhden sellaisen isäinpäivän kunniaksi. Yllätän hänet omalla autokuskilla, joka on ajo-opetusta saava poika - meidän poikamme. Luulen, että pukuun sonnustaunut kuljettaja on parasta, mitä mieheni voi ajatella. Aikaa hänen vauva-ajastaan, ensimmäisestä isäinpäivästä on jo melkoisesti. Silloinkin pieni juhlija oli puettu pukuun isäinpäivän kunniaksi. Puku tosin silloin saattoi olla vain venyvät pukupotkuhousut ja valkoinen paita :).

Hyvää viikonloppua sinne, olkoon se kynttilähetkiä täynnä,

IIona

 

29. lokakuuta 2020

Voisikohan näihin päiviin jäädä asumaan












  Joskus kiivetessä ihan ylös, sinne huipulle saakka miettii - voisiko jäädä tähän. Voisiko vain ihailla maisemaa, hörppiä kahvia ja antaa hiljaisuuden kietoutua ympärille. Luulen, että juuri se on retkissä parasta. Hetki siellä, missä ei ole melua, ei kiirettä, eikä hätäilyä. 


Tänä syksynä matkat ovat hiljenneet täällä on aika kirjoitella. Toisaalta rakastan tätä aikaa, toisaalta kaipaan retkiä eri puolille kaunista Suomea. Heti lumen saapuessa on aika taas mennä, ihastua paikkoihin ja erilaisiin ihmisiin. Luulen, että olen unelmien ammatissani. Kirjoitusaika tarkoittaa myös kuvausaikaa lapsille, vauvoille, asunnoille ja ihan kaikelle maan ja taivaan väliltä. Tällä viikolla kameran takana on hiippaillut yksivuotiaita ja rippikoululaisia. Ensi viikolla olen asuntokuvauksilla ja innostun taas. Joulukorttikuvauksiin on tulossa ihan huimaa joukkoa, niissä vilistää karvakuonoja ja perheitä. Minusta on aina hienoa kuvata sinut - olit sinä sitten isolla kuonolla tai suurilla silmillä varustettu. Samoin ajattelen kirjoittaessani tarinasi, viimeisellä rivillä on hienoa huomata sen muotoutuneen kokonaiseksi.


Ennen seuraavaa innostumistani kiipeän kotikaupungin korkeimmalle huipulle Myrskyn kanssa. Jään hetkeksi hänen kanssaan kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihastelemaan maisemia. Ei ole kiirettä, ei melua, eikä hätäilyä. 


Kiireettömän kauniita syyspäiviä sinne, Ilona



19. lokakuuta 2020

Lasipurkin tonttutalo








Tämän talven tonttutalo on lasipurkki. Sen sisälle sujautettu patterikynttilä tuikkii pienesti talon ikkunasta ja ovesta. Muutaman viikon lasipurkki on pysynyt kaapissa odottamassa sopivaa hetkeä, oikeammin tunteja. Ajattelin, että itsestään kuivuvasta askartelumassasta syntyisi nopeasti kaulimen avulla lasipurkin päälle talon muodot. Simsalabim ei toiminut tässä vaiheessa. Aikaa meni kieli keskellä suuta näperrellessä ja veitsellä ikkunoita leikellessä tovi, jos toinenkin.

Kannen kohdalla säästin massaa ja tein nupin päälle isohkon pallon talouspaperista. Teippasin pallon kiinni kanteen ja vuorasin komeuden askartelumassasta muotoillun hiipan avulla. Lopputulos oli hieman koominen, jotenkin liian siisti tonttutalon ilmeeseen. Sammaleen, jäkälän avulla ilme muuttui. Sammaleet ja jäkälät kiinnitin kuumaliimalla kuivuneeseen askartelumassaan. Pienelle talolle tein tason katolle savesta. Tiedättekös, tonttutaloissa kaikki on sallittua. Ikkunoissa on rautalangoista katkaistut ristikot, jotka on helppo työntää askartelumassan sisään. Sopiva lyhtyvalo on  löytö Tigerista.

Kansi toimii kattona ja kynttilän saa pois katon kautta. Oikea kynttilä ei tässä tonttutalossa palaisi, sillä ilmaa ei lasipurkin sisällä kierrä.

Tämä syksy on kyllä ihanaa aikaa - voi kieli keskellä suuta näperrellä ihan ja kaikkea. Miehen mielestä kaikki on niin kauan hyvin, jos en vain näe tonttutalossani vilahtavan tonttuja. Saa nähdä, miten haaveilijan tässä käy.

Tonttuillaan, Ilona

 

10. lokakuuta 2020

Lumimarjakransseja











Lumimarja on niin kaunis. Pensaana kasvava ihanuus on jokaisena syksynä aivan yhtä hurmaava. Kranssiverstaassa oli miltei välttämätöntä kokeilla havujen ja lumimarjan liittoa. Pohjana käytin jo ruosteista rautavannetta. Sen päälle sujahti ensimmäinen kerros katajasta, se toimii vain vahvikkeena kranssille. Tämän kerroksen päälle on helppo sitoa kataja-, hopeakuusi- ja lumimarjanippuja.

Nyt pohdin, mihin vielä voisi kransseja sujautella. Olen sitä mieltä, että kransseja ei voi olla koskaan liikaa - sama pätee muuten tyynyihin. Joskaan miesväki täällä ei aina ymmärrä tätä ihan selvää asiaa. Huomenna on sammalkranssipäivä. Olen jo poukkoillut metsissä materiaalia hakemassa. Aamulla istun leveä hymy huulilla sitomassa niitä. Tämä syksy on kyllä sisustajan parasta aikaa.

Huomiselle aurinkoa, Ilona