Keittiöremontti mikrosementillä

 

Arvatkaa olenko iloinen keittiön tason ja välitilan muutoksesta. Helppo myöntää näin jälkikäteen keittiön virhevalinnaksi puutasot, joiden vaha ei suojannut puun pintaa. Tai sitten jäljet puun pinnalla ovat käyttäjän syytä. Toinen keittiövalinta oli valkoiset alelaatat, jotka eivät koskaan omasta mielestä sopineet paikalleen. Puoliso ei innostunut tasojen vaihtamisesta, eikä laattojen irrottelusta - miten jännä juttu ;). Mikrosementtiaiheen noustessa esille luin mahdollisuuteni koittaneen.

Suomen Betonileimasin - sivuilla huomasin viihtyväni useammin. Luin asiasta ja lopuksi uskaltauduin kysymään vahvistusta pinnoitukselle. Puiset tasot hiottiin kauttaaltaan. Vahan päälle ei mikrosementtiä voi vetää. Laattaseinä pestiin rasvasta puhtaaksi ja tasoitettiin tiilitasoitteella. Värisävyksi valitsin Piedran ja Marron 140. Kahteen ensimmäiseen kerrokseen käytettiin molempia tasaisesti sekoittamalla. Viimeinen kerros vedettiin pelkästään sävyllä Marron 140.

Hionnan ja tasoitteen levittämisen jälkeen päästiin toimiin. Tartuntaprimer levitettiin kaikille pinnoille. Kuivumisajan jälkeen vedettiin kapean liipan avulla ensimmäinen mikrosementtikerros, kuivumisen jälkeen toinen ja lopuksi kolmas kerros. Kuivamisaikoja kannattaa noudattaa työn edetessä. Pintoja suojaava lakka levitettiin lyhyt nukkaisella pienellä telalla. Lakkakerroksia pintoihin tuli kolme.

Ennen lakan vetämistä sain jättää pintaan omankin kädenjäljen. Mikrosementtiseoksella tehty kuvio oli helppo tehdä sapluunan avulla. Remonttimieheni kehottaisi urakkaan ryhtyviä lähtemään maltillisesti työhön. On hyvä kokeilla ensin omaa tekniikkaa koepintaan ja lähteä vasta sitten suuremmille alueille. Mikrosementti kannattaa levittää kerralla koko käsiteltävän alueen päälle, paikkailuista saattaa jäädä jälkiä pinnalle.

Meidän keittiöön tilattiin kaikki tarvittavat tuotteet Suomen Betonileimasin - verkkokaupasta. Ne tulivat perille matkahuollon kyydillä. 

Ja niin tykkään suklaisen ruskeista, elävistä pinnoista. Keittiön on minusta ihan uusi, poissa on kaikki ikävät jäljet. 

Remonttiterveisin, Ilona

Mustat vuoret tarinoineen - Montenegro

Mustat vuoret - takana päivät Montenegrossa. Maa on, kuin tarinasta. Autioituneet hotellit saavat hämilleen, piikkilankojen takana on joskus soinut musiikki ja raikunut nauru.

Durmitor-vuoriston huiput nousevat 2000 metrin korkeuteen. Kiharaisilla vuoristoteillä olen ehkä pelännyt ja samalla ihaillut maailmaa eniten. Usvan takaa nousee vuohilauma, jossain perässä kilkattelee paimenen kello - seuraavan mutkan takana voi tiellä olla lehmä. Hienointa on kokea tämä seikkailu, huomenna kohti uusia serpentiiniteitä.

                                                                                                                                                            

Ilona

 

Medaljonkikuvioita seinille

En muista olleeni koskaan niin innoissani mistään, kuin laastikuvioinnista maalatuille seinille. Ihan on kuulkaas vienyt tämä kaikki vapaa-ajat. Puoliso harkitsee vakavasti laastin piilottamista minulta. Aina, kun aikaa liikenee olen ruuvivääntimeen asennetun vispilän kanssa autotallissa tekemässä tiilitasoitetta koristeisiini.

 Kuviointiin tarvitaan sapluuna, tasoitetta, teippiä, maalia, hiomapaperia ja hiuskiinnettä. Minä kiinnitin sapluunan seinään hiuskiinteellä, voi toki käyttää myös tähän tarkoitettua liimaa apuna, mutta toimii kyllä kiinne myös. Hurautin laastin autotallissa, mukaan nappasin kaksi tasoituslastaa. Niiden avulla levitin laastin sapluunan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Heti levityksen jälkeen vedin sapluunan irti seinästä. Ei pidä hätääntyä, vaikka jokin kohta olisi levinnyt, laastin kuivamisen jälkeen se on helposti hionnalla korjattavissa. Kuivamisen jälkeen voi muotoilla teostaan hiomapaperilla ja maalata sen joko seinän väriseksi tai eri sävyiseksi. Täällä maalasin koristeet ensin seinän sävyllä ja tuputtelin arkipäiviin hieman glamouria kultamaalin avulla.

Tykkään koristeiden läsnäolosta, mutta myös niiden sulautumisesta seinäänsä. Valon osuessa pinnalle ne näkyvät paremmin.

Tunnelmallista viikonloppua täältä sinne, Ilona