25. maaliskuuta 2017

Kuvauspäivä Katjan luona













Olen juossut villisti pipo päässä keinuen Hiekkaharjun kartanolla. Vaikka ensimmäistä kertaa olen kartanoa ihaillut jo kymmenen vuotta sitten on täällä aina jokin paikka, joka yllättää uudella tavalla. Jos en olisi naimisissa, minun pitäisi mennä naimisiin vain koska kuvissa vilahtava puimala on niin kaunis juhlapaikka. 


Eilen kameraan tallentui kartanoa emännöivän Katjan kuvia. Patrones Katja Kuusisen rouheita maalaisruokia on kuvattu tulevaa varten eri päivänä. Mukanani kulki oma valomies, tosin turhaan. Luonnonvalon heijastellessa puimalan ikkunoista oli tunnelma ihanan satumainen. Valomieheni siis tyytyi kahvittelemaan kartanon keittiössä, sillä välin kun otin Katjan mielestä telemark-tyyppisiä hyppelyitä kuvatessani.

Nyt jään odottamaan valomiehen uudelleen kosintaa, että pääsisin ensi kesänä Hiekkaharjuun viettämään häitäni. Hieman kiire saattaa tulla järjestelyissä, mutta Katja on luvannut hoitaa kaiken tarvittavan :).

-Ilona-

Ps. Katjan Instagramin löydät täältä @katjakuusinen

19. maaliskuuta 2017

Kiljuntaa hotellin aulassa











Ajatelkaas, jos teidänkin tekisi mieli kiljahdella aina tullessanne hotellin aulaan. Opiskelupäivät päättyi hotelliretkeen, jonne Neilikkakin saapui muun perheen kanssa. Varoittelin hotellin väkeä jo ennakkoon koirasta, jolla on jännityksen hillintä kyky melko pieni (luetaan täysin olematon). Tollerin(novascotiannoutajan) lempeästi tollerinlauluksi kutsuttu ääni kuulostaa aivan jalopeuran huudolle - ainakin meidän Neilikalla. 

Melko usein karvapää retkeilee meidän  kanssa, mutta tuo hotellissa yöpyminen on aina vaan yhtä jännittävää. Toki koiran kanssa matkailu on välillä vähän haastavaa, mutta sillä on ehdottomasti puolensakin. Huomaan meidän perheen asettuvan suojelevasti muuriksi hissimatkan ajalle - ettei vain häntä jäisi oven väliin. Helsingin ytimessä tuo lenkkeily karvakuonon kanssa on hupaisaa. Neilikalla on jälleen uusia ystäviä, joiden rapsutuksia maalaiskoira jää onnellisena kuuntelemaan.

Parasta Neilikan mielestä on hotelliaamiainen. Valkoisten lakanoiden joukosta tollerityttö nousee aamiaiselta pihistetylle nakkipaketille, tosin nakit sulloin taskuuni vasta luvan saatuani. Pian herkkuhetken jälkeen kaikuukin hotellin respassa jälleen kiljahdukset, joten on aivan mahdotonta olla hymyilemättä. Kiitos Marskin henkilökunnalle jättimäisestä herkkuluusta ja ymmärtävistä hymyistä - me tullaan taas ryhmärämän kanssa kylään.

Kannataa siis muistaa, että jos kiljuu antaumuksella hotellin aulassa - saa siitä nakkipaketin palkinnoksi ;).

-Ilona-

17. maaliskuuta 2017

Valokuvausta






Jos matkaa aamuyöllä neljältä Onnibussin kyydissä kohti Helsinkiä on silloin oltava vähintäänkin innostunut opiskelusta. Työviikon jälkeen olen aivan varma, että silmäpussini roikkuvat polvien korkeudella. Oikeasti viikko on tullut vietettyä ihan superseurassa. Minun tehtävänä on ollut välillä olla kuvissa näkyvät kädet, villasukkiin sujautetut jalat ja lopuksi sitten saunan jälkeen höyryävä iho. Aamulla kuudelta alkanut kuvauspäivä päättyi illalla yhdeksän saunakuviin, jossa oli lupa höyrytä ;). Tunnustan, että matkalla eksyttiin kolmekin kertaa - glamouria olisi päivistä saanut etsiä suurennuslasin avulla. Ihan mahtava reissu, jolle voi kevyesti nauraa kauan!


Varsinaisen opiskelun lisäksi käyn harrastamassa valokuvausta aivan upeassa joukossa. Kirjaimellisesti siellä pirskahtelee ;). Ilmassa lentää appelsiinit, sitruunat ja limsapullotkin. Salamat räiskii pimeydessä ja kameran jalkojen armeija on kunnioitettava. Luulen, että en ehkä tule tarvitsemaan taitoa kuvata appelsiinin lentoa, mutta on se vaan kuulkaas aivan ihanaa ;). 

Pirskahtelevaa viikonloppua teille sinne,
Ilona

Kirja-arvonnan voittajaksi päätyi Jessika kommentilla -
äidille antaisin toisen murheen keskelle tuomaan toivoa ja odotettavaa tulevaisuuteen.

Laittaisitko minulle sähköpostia ilona.pietilainen@hotmail.fi ja sujautan kirjat postin mukaan.