15. tammikuuta 2018

Keski-ikäinen, ryppyinen äiti-ihminen ;)












Kuulostaako pahalla - ei se suinkaan ole sitä. On totta, että joskus aamuisin töihin lähtiessä väsyttää. Kaarran tielle toisten vielä nukkuessa, usein pienillä, jäisillä teillä ei tule ketään vastaan. Jossain vaiheessa lämpö saa silmät väsymään, mutta siihen on keino. Käännän musiikit täysille ja ajelen kunnon jytkeessä :). Viimeinen valttikortti on pysähtyminen. Annan bassojen jytkiä ja juoksen auton ympäri "vinhaa" vauhtia. Jos siis näet keski-ikäisen, tupsupipoisen äiti-ihmisen koikkelehtimassa musiikkia huutavan auton ympäri - se olen vain minä ;).

Viikonloppuna vierailin Minnan, Uffen, Carinan, Johnnyn sekä Hannun ja Katjan luona. Voitte kuvitella, miten hienoja hetkiä päiviin on mahtunut. Oli superhienoa tavata nämä ihmiset ja avata heidän ovi. Olen etuoikeutettu saadessani jakaa näiden ihmisten tarinat.  Matkalla sain varmasti naurunryppyjä melkoisen määrän - tässä iässä ne luetaan keski-ikäisen naisen timanteiksi ;).

Parasta päivissäni on se, ettei koskaan tiedä - mitä ne tuovat tullessaan. Eksyn väistämättä ainakin kerran päivän aikana. Voin hyvin eksyä myös hotelliin. Saattaa myös olla, että hotellihuoneeni avain päätyi tuonne sundomilaisen kalastajan verkkoihin. Vaalealla tukalla ei nyt vain voi aina onnistua ;).

Kaunein hetki tiellä on aamulla hämärän väistyessä ja illalla sinisen valon laskeutuessa metsien ylle.  Auton kääntyessä kotikaupunkiin vastaan karauttaa vanha Lada, jolla on yhä joulukuusi katolla. Siitä tietää olevansa kotona. Kadun päässä tuikkivat kodin valot näyttävät aina yhtä hyvälle. Kotona kääriydyn sohvalle omien ihmisteni ja yhden pienen koiran viereen - minun tarinani on tässä. Tänään sujautan päälleni maaliset verkkarit ja lähden touhukkaana raksalle. On aika kirjoittaa oman elämän sivu!


Touhukasta viikkoa teille  sinne - ja kiitos viikonlopun ihmiset, oli ihan mahtavaa!

Ilona

4. tammikuuta 2018

Lumipullat, liesi ja pieni, punainen mökki













 
Ihan salaa hiippaili mieliin lapsuus, lumipullat, lieden lämpö ja mummon pikkuruinen mökki. Työmatkan varrella piti hieraista silmiä saman näköisen mökin pilkottaessa lumisten puiden takaan. Huikea näkymä, miten kutsuvalle tuo pikkuruinen talo ja lumen peittämä tie näyttikään. Sama tunne valtaa joskus lämmittäessäni keittiön liettä ja ripustellessani siihen märkiä lapasia kuivamaan. Ihmettelen, miten minun lapaseni ovat aina märät - saattaa tosin olla, että nuoskalumipallojen tekemistä on vähän vaikea vastustaa ;).
 
Vaikeus on vastustaa myös lumipallopullia, joissa ei tomusokeria säästellä - sitä pitää olla ilmassa lumen lailla, muutoin pullien taika katoaa ;). Sotkusta ei kannata välittää, kaikki on sen arvoista.
 
 
Lumipullaresepti
 
 50 g hiivaa
 5 dl punaista maitoa
200 g oikeata voita
1,5 dl sokeria
1 tl suolaa
15 dl vehnäjauhoja
 
Täyte
Voita
Sokeria
Kanelia
 
Päälle
Tomusokeria
 
1. Sekoitetaan hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisätään voi, sokeri, suola, kardemumma ja jauhot.
2. Vaivaa taikina tasaiseksi ja annetaan taikinan kohota lämpimässä paikassa liinan suojissa.
3. Kauli puoliksi jaetusta taikinasta kaksi suorakulmaista levyä ja levitä niiden päälle täytteen ainekset, jotka on sekoitettu aikaisemmin toisiinsa.
4. Kierrä levyt rulliksi ja leikkaa siitä pullarullia. Rullat nostellaan vuokaan lappeelleen pyöristymään hieman pulleammiksi ennen uuniin laittoa.
5.Voitele pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paita pullia 250 asteessa noin 10 minuuttia.
 
Nosta tuoksuvat uunista jäähtymään ja kruunaa koko komeus suunnattomalla tomusokeripilvellä ;)
 
Pöläytetään siis lumipullat pellille ;)
 
-Ilona-


 Ps. lisää retkikuvia sujautin tänne.

31. joulukuuta 2017

Joulukukkien raikastus uuden vuoden kukiksi!








Ylipitkiksi venähtäneet hyasintit ja kaatuilevat amaryllikset täyttivät meidän olohuoneen ja keittiön vielä eilen. Myönnän rakastavani joulukukkia ihan superpaljon ja niistä luopuminen on aina yhtä vaikeaa. Keväällä kauppoihin tulee onneksi nykyisin hyasintteja eurooppalaiseen tapaan - aivan ihanaa!

No, mutta levitellessäni koko laajahkon hyasinttikokoelmani rappusilleni, jotka usein joutuvat kokemaan kanssani kovia ;) - tajusin, että kauppareissun tulppaanit saavat kimpun täydennystä joulukukkasistani. Hyasintit, amaryllikset ja tulppaanit pitävät nyt toisensa tiukasti pystyssä. Hopeakuusen oksat antavat runsautta tarpeeksi hennoille kaunottarille. Jos vain nyt hennoisin heittää ne jäljelle jääneet sipulit pois.

Joulukukkien aika rientää pystyssä päin tulevaa vuotta kohti - mennään samalla asenteella mekin ;)

Ilona