27. elokuuta 2016

Syysjuhlat













Myönnän olevani syysihminen - saatan jumittaa katseeni kiinni kynttilän lepattavaan liekkiin tai taivasta kohti tupruttelevaan savuvanaan. Rakastan rouheaa ruokaa, tekstiilejä ja ihmisiäkin. Parasta on kuunnella tarinoita siitä, kuinka ihmisten uurteet ovat syntyneet. Meillä juhlapöydässä ensimmäisenä on Neilikka - eihän hän voi millään jäädä pois. Viimeiseen pihviin saakka koiruus notkuu pöydässä - olen varma, että neito on opetellut näyttämään suloiselle vain pihvin vuoksi ;).
 
 Hasselbackan perunoihin saatoin ihastua juurikin niiden rouheuden vuoksi - aivan hyvin nämä sopivat sormiruuaksikin. Perunoiden pariksi on lupa repiä leipää ja kilistellä loppukesälle. Juuri sopivasti loppukesän tunnelmaa kruunaamaan saapuivat tilaamani taljat. Niiden metsästys ei ollut aivan helppoa, sillä halusin tarpeeksi suuret ja pitkävillaiset taljat kotiin, joten vinkki teille. Omani ostin täältä Taljakauppa.fi.  Oikeasti halusin ne lämmittämään olkkarin sohvia, mutta nyt ne saavat olla hetken lainassa kuistin lämmittäjinä.
 
 
Ilona

16. elokuuta 2016

Betoniset kattokoristeet...




 
...tai ainakin sille näyttävät koristeet. Pitkään olen halunnut betonisia rosetteja kattokoristeiksi meidän kotiin. Järjen ääneni (luetaan mieheni) on kuitenkin torpannut ajatukseni painavien betonikakkujen kiinnittämisestä kattoon. Tohinoissani päädyin siis Bauhaussin rosettihyllylle ja nämähän sieltä lähti mukaani. Oikeastaan tilasin näitä jo kaksi lisää keittiötä varten. Ihan nyt ihastuin tähän betonipinnan tekemiseen. Olen toki ennenkin kokeillut, mutta tiilitasoite on jäänyt testaamatta. Siveltimellä vedetty pinta tuli juuri sopivan antiikkiseksi. Uretaanikoristeet kiinnitettiin kattoon muutamalla ruuvilla ja huvilahenki saapui heti meidän olkkariin. Ainoa huono puoli on tässä villitys, joka ei ehkä ole ihan heti laantumassa.
 
Ilona

13. elokuuta 2016

Kylässä Elinalla









 








Eilen vietin ihanan päivän Elinan luona. Elinan ja Emman olen tuntenut jo pitkän ajan. Sisustuksen taituri jaksaa yllättää minut aina - nyt Elina oli maalannut rohkeasti talon ovet ja lasikuistin keltaiseksi. Aurinko paistaa siis täällä aina. Elinan tytölle Emmalle on aimo annos sisustusintoa annettu jo lapsena - oikein odotan jo vierailua Emman kotiin, joka on kerrostalossa ;).
 
Tällä retkellä jumituin Elinan satoa pullistelevaan kasvihuoneeseen, jonka lattiaa peittelevät riemukkaat räsymatot. Vanhoja aarteita ja väsyneitä esineitä ei täällä suinkaan heitetä pois vaan ne nostellaan hellästi kasvihuoneeseen asumaan.
 
Tämän viikon jälkeen olen ihan superinspiroitunut - oma koti kaipaa ehdottomasti uusia tuulia. Nauru tarttui tuolta maalaismaisemasta ja yhä hymyilen pienimmälle kakkurosvolle - Maija kissalle.
 
Jos haluatte seurata Emmaa Instagramissa sen voi tehdä täällä @enmakaroliina
 
Ilona