Meistä tuli taivaanrannanmaalareita

Tänään postilaatikkoon tipahti kirja, jonka luin sivu sivulta. Unohdin ajan, hymyilin, kyynelehdin ja nauroin ääneen. Saattaa olla, että otin tanssiaskeleet ja jammailinkin. Jokainen sivujen koti ja ihminen on tuonut mukanaan uskomatonta tunnetta.

Lupasin joskun ajalla ennen etuhampaita jo pois nukkuneelle isälleni, että minusta tulee kirjailija. Töhersin paperille piirrustuksia ja tarinoita, isäni kirkkain silmin kertoi uskovansa Ilonasta tulevan kirjailijan. Tiedättekö, en koskaan ole pitänyt itseäni kirjailijana - hymähdän aina jonkun minua niin kutsuessa. Tänään kurkkasin peiliin todetakseni, että olen kirjailija. Isälle terveisiä, otan jälleen kynän käteeni ja kirjoitan - koska vain niin voin kirjoittaa tarinan.

 Kirjoissani on niin hienoja ihmisiä, hetkiä ja seikkailuja - että välillä pakahdun niitä muistellessani. Sivuilla tarinat heräävät eloon. Miltei jokaisen kirjani olen kirjoittanut Docendolle. Se ei ehkä ole vahinko. Ensimmäisen kirjani kustantaminen ei ole ollut kustantajalle helppo päätös - eikä kai se sitä ole koskaan. Tänään olen kiitollinen kustantajalle, kirjoissani mukana matkanneille ja sinulle lukijani.

Kotona -kirja on 24 kirjani. Se pursuilee elämää, ihmisiä, koteja, värejä, kukkia, herkkuja ja iloa. Kirja on niin Kotona. Kiitos jokaiselle sen sivuille merkkinsä jättäneelle - tarina elää ikuisesti. Voidaan hyvin olla huomennakin taivaanrannanmaalareita tai - mitä sitten ikinä tahdommekaan. 

Tämä oli niin hieno matka -kiitos!

Ilona

Sateenkaarentaa

Villa Charme

Villa Sukka

112 ruutuikkunaa

Koti lehvästön varjossa

Elämää valkoisessa puutalossa

Unelmien piilopaikka

Talven taikaa

Lumoava Joulu

Innostu&Onnistu

Kaunein joulu

Talossa ja taivasalla

Mansikkapaikka

Kesäpesä

Talven hopeiset hiutaleet

Hulivilin onnenhetket

Tärkeimmät hetket Kauneimmat ajatukset - kalenterikirja

Satumainen joulu

Tervetuloa Jouluun!

Sekaisin kesästä

Kokonainen

Hurmaava Huvila

Tervetuloa jouluun!

Kotona

Tavallaan kuvassa on kaikki

On aika, jolloin halusin palavasti olla floristi. Kukkien hipistely on ehkä hienointa rentoutumista. Niin kauan, kuin jaksan muistaa on ympärilläni ollut kasa kukkia. Niiden sidonnasta jääneen sotkun keskellä istun onnellisena hymyilemässä. Nykyisin istun lasikuistilla, silloinkin - kun minun pitäisi tehdä töitä. Lasken kuitenkin niin, että inspiroidun näiden kanssa. Samalla tavoin kamera vaikuttaa minuun, saatan vain jäädä kuvaamaan. 

Ihaninta kaikessa on se, että tänään voin tehdä työkseni kukkien hipistelyä ja kuvaamista. Kuinka mahtavaa onkaan asella hääkimpun kukkaset kuvaksi ja tehdä ne kodin seinälle tauluksi. Tunnustan muuten, että minulla on kukkia odottamassa huomista. Aion jälleen karata työpisteeltä ja hymyillä kuistin lattialla auringossa ;).

Riemukasta viikonloppua täältä sinne, Ilona

Markku hoitaa

Viime kuukausina olen saanut tehdä töitä äärimmäisen hienon ihmisen Markun sekä ihanan, ihanan Annen kanssa. Menty on raikuvissa pakkasissa ja juostu nietoksissa. Naurettu on vedet silmissä ja hymy korvissa. Lisää nauretaan superporukassa tälläkin viikolla. Lauantaina istuskellaan Markun ja Annen pihasaunan pukkarissa ja tehdään jännittäviä juttuja tulevaan. Saattaa tosin olla, että minä ja kamerani olemme ihan pienenä pukkarin nurkassa, jotta saadaan kaikki kuvaan ;).

Huomenna nelosella alkaa Markku hoitaa - ohjelma. Tulin muistuttamaan siitä, että varmasti muistatte ;). Minä parkkeeraan sohvalle tikkuna yhdeksän aikaan, enkä hievahda edes jääkaapille. Ihan mahtavaa!

Hymyjä teille huomiseen, onhan elämä superhieno retki!

Ilona