19. lokakuuta 2020

Lasipurkin tonttutalo








Tämän talven tonttutalo on lasipurkki. Sen sisälle sujautettu patterikynttilä tuikkii pienesti talon ikkunasta ja ovesta. Muutaman viikon lasipurkki on pysynyt kaapissa odottamassa sopivaa hetkeä, oikeammin tunteja. Ajattelin, että itsestään kuivuvasta askartelumassasta syntyisi nopeasti kaulimen avulla lasipurkin päälle talon muodot. Simsalabim ei toiminut tässä vaiheessa. Aikaa meni kieli keskellä suuta näperrellessä ja veitsellä ikkunoita leikellessä tovi, jos toinenkin.

Kannen kohdalla säästin massaa ja tein nupin päälle isohkon pallon talouspaperista. Teippasin pallon kiinni kanteen ja vuorasin komeuden askartelumassasta muotoillun hiipan avulla. Lopputulos oli hieman koominen, jotenkin liian siisti tonttutalon ilmeeseen. Sammaleen, jäkälän avulla ilme muuttui. Sammaleet ja jäkälät kiinnitin kuumaliimalla kuivuneeseen askartelumassaan. Pienelle talolle tein tason katolle savesta. Tiedättekös, tonttutaloissa kaikki on sallittua. Ikkunoissa on rautalangoista katkaistut ristikot, jotka on helppo työntää askartelumassan sisään. Sopiva lyhtyvalo on  löytö Tigerista.

Kansi toimii kattona ja kynttilän saa pois katon kautta. Oikea kynttilä ei tässä tonttutalossa palaisi, sillä ilmaa ei lasipurkin sisällä kierrä.

Tämä syksy on kyllä ihanaa aikaa - voi kieli keskellä suuta näperrellä ihan ja kaikkea. Miehen mielestä kaikki on niin kauan hyvin, jos en vain näe tonttutalossani vilahtavan tonttuja. Saa nähdä, miten haaveilijan tässä käy.

Tonttuillaan, Ilona

 

10. lokakuuta 2020

Lumimarjakransseja











Lumimarja on niin kaunis. Pensaana kasvava ihanuus on jokaisena syksynä aivan yhtä hurmaava. Kranssiverstaassa oli miltei välttämätöntä kokeilla havujen ja lumimarjan liittoa. Pohjana käytin jo ruosteista rautavannetta. Sen päälle sujahti ensimmäinen kerros katajasta, se toimii vain vahvikkeena kranssille. Tämän kerroksen päälle on helppo sitoa kataja-, hopeakuusi- ja lumimarjanippuja.

Nyt pohdin, mihin vielä voisi kransseja sujautella. Olen sitä mieltä, että kransseja ei voi olla koskaan liikaa - sama pätee muuten tyynyihin. Joskaan miesväki täällä ei aina ymmärrä tätä ihan selvää asiaa. Huomenna on sammalkranssipäivä. Olen jo poukkoillut metsissä materiaalia hakemassa. Aamulla istun leveä hymy huulilla sitomassa niitä. Tämä syksy on kyllä sisustajan parasta aikaa.

Huomiselle aurinkoa, Ilona

 

7. lokakuuta 2020

Voi, mitä päiviä











 Syksy on kyllä tunnelmallista aikaa - välillä näissä maisemissa pysähtyy haaveilemaan. Loppukesä tarkoittaa sitä, että viivyn enemmän kirjoittamassa. Kesän tarinat odottavat kirjaimia, sanoja ja lauseita niin - että ne voisivat liittoutua sivuille luettaviksi. 

Kirjoittaessani kaivan esille kesän kuvat, jotta muistaisin jokaisen tunnelman ja tuoksun. Sytytän kynttilöitä palamaan, sujautan jalkaan villasukat - ja suljen ääniltä pois kirjoitusmaailmani. Ensimmäinen rivi on se tärkein, sen pariksi liittoutuu viimeinen rivi - niiden kahden väliin jää kokonainen tarina. Joskus aamulenkillä sateen piiskatessa vaakatasoon ja tuulen hulmutellessa hiuksia ajattelen ensimmäistä sanaa - sitä, jolla kaikki voisi alkaa.

Kirjoitusaika tarkoittaa sitä, ettei ole kiire - sillä se ei auttaisi. Otan läppärin syliin, istun sohvalle ja Myrsky hivuttautuu viereeni. Välillä eksyn katselemaan lehtisadetta ikkunoiden takaa tai sadepisaroiden tanssia. Työtä ei mitata sekunttikellolla, ei sille ole esimiestä - on vain aikaa, jolloin kirjoitetaan. 

Veden muuttuessa lumeksi pakkaan taas kameran retkille useammin. Odotan jo joulukotien ja mökkien tunnelmia. Vielä muutama talvitunnelmainen ihanuus mahtuu minun retkiini, jos tulen teille niin sujauta viestiä matkaan.


Latotunnelmat syntyivät Katjan heinäladossa jokseenkin hurmaavan eläinporukan kanssa. Niin ilo oli sisustaa ihanan Puutarhurin Majan Minnan  kransseilla, tyynyillä, purkeilla ja puulinnuilla upea paikka. Instagramissa on juuri nyt käynnissä ihana kettutyynyjen arvonta - sujahtakaa osallistumaan tänne.


Tunnelmallista viikkoa sinne täältä kirjoituskoneen ääreltä, Ilona