29. elokuuta 2015

Keittiön syysilme









 
Täällä on hirveä pesänrakennuskausi menossa - luumun sävyiset kukat ihan huutavat nimeäni kukkakaupan ohi kävellessä;). Marjakanerva ja luumun sävyinen mehitähti tarttuivat väkisin mukaan rautakauppareissulta. Miehen vastusteluista huolimatta en suostunut irrottamaan otettani kukkapurkeista. Onnellinen hymy huulilla olen siirrellyt niitä nyt paikasta toiseen. Kyllä ne pihalle vielä päätyvät, mutta nyt nautin niistä viikonlopun sisällä.
 
Oikeastaan on aika ihanaa tämä syysaika, sateella voi siirrellä kukkapurkkeja ja hääräillä touhukkaana tyttönä pesän rakennuspuuhissa. Nyt tämä hääräilijä tosin karauttaa töihin Hartolan suuntaan - illalla voi sitten miehittää ihan joka paikan kynttilöillä.
 
Syystunnelmia sinne,
Ilona

28. elokuuta 2015

Tänään on hyvä päivä...


 
 
Tänään on hyvä päivä...
 
...herätä kahvin tuoksuun.
...herättää aamu-uninen koira ja lapsi.
...pysähtyä pienten koululaisten pyytäessä koiralta halausta.
...nauraa onnesta soikealle koiralle, joka tanssii vesilätäköissä.
...juosta lenkki kaatosateessa - antaa sateen viedä menneen viikon väsymys ja murheet pois.
...ottaa märkä, väsynyt karvakuono syliin nukkumaan.
...seisoa lehtisateessa katsellen sen kauneutta.
...vääntää musiikit kaakkoon ja tanssia imurin kanssa.
...jättää käsi toisen käteen hetkeksi.
...halata.
...pussata.
...tietää, ettei ystävyys kadonnut minnekään.
...käydä rakkaan haudalla.
...sytyttää kynttilä merkiksi kaipauksesta.
...hellittää hieman.
...juoda kuumaa kaakaota ja sujauttaa suuhun pala suklaata.
...pyllistellä kumisaappaat jalassa kukkapenkissä.
...unohtaa pyykkivuori.
...tietää tehneensä kaiken vain suojellakseen kaikkein tärkeintä.
...käpertyä sohvalle perhekasaan.
...liittää kädet yhteen ennen silmien kiinni painumista.
 
Päätin kirjoittaa hetket ylös, että muistaisin elää jokaisen päivän ja hetken.
 
Ilona

27. elokuuta 2015

Uusi olkkari





 
Olen tuudittautunut ajatukseen, ettei kalusteita voi sijoitella muutoin kuin seinien viereen. Meidän sohva tässä kodissa on pönöttänyt seinän vieressä ikuisuuden. Olen aina ajatellut meidän olkkarin olevan niin pieni, ettei sitä voi niin vain käännellä, miten sattuu. Aamulla minuun iski pyörremyrskyn tavoin huonekalujen siirtelyvimma ja sohvakin sai osansa siitä. Johtunee siitä, että olisi pitänyt tehdä töitä ;).
 
Ennen siirtelyä haaveilin tästä matosta. Nyt haave on kuitenkin torpattu - pärjään ilman sitä - ainakin hetken ;).
 
Muistakaa osallistua alapuolen postauksen arvontaan!
 
Nähdään!
Ilona