Vauvakuume ;)

Näiden kanssa temutessa se on aivan väistämätöntä. En yhtään muistanut, miten sukkelia kissanpoikaset ovat liikkeissään. Uteliaat rohkelikot sukeltavat kaikkialle - kunnes kuukahtavat päiväunille. Elämänlangan tilalla voisi viettää aikaa tuntikausia. Vinkkaankin avoimista ovista, jotka Sanna pitää 15.9. Näillä pienillä on jo silloin uusi koti, mutta vielä tänään Sanna kertoi emon etsivän hellää omistajaa itselleen. Äärimmäisen kaunis kissaemo on hoitanut urhoollisesti oman poikueensa ja orpolapset, jotka on ottanut suojiinsa. Sydän on jälleen kerran kääntynyt ympäri siitä, että eläimistä huolehditaan - ja siitä, että on löytynyt kodit kodittomille.

Ihana tila ja sen eläimet!

Ilona

Keskellä ei mitään

Kiviset polut, jyrkät rinteet, solisevat purot ja hiljaisuus vievät mukanaan. Kiire, tietokoneet ja luovutuspäivät unohtuvat tarpoessa  märissä vaatteissa kohti huippua. Miten hyvälle voikaan maistua tunturipurojen kirkas vesi tai kahvi puolessa välissä. Huussin liepeillä käyskentelevät porot ja autiotuvilla kuulee, mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Valona hämärtyvässä illassa on kynttilä. Käsittämätön rauhallisuus valtaa mielen.

Olen varmasti hurahtanut luontoiluun, se yllättää aina uudella tavalla. Mielummin kaarran poluille ja pitkospuille - kuin kurvaan valoihin ja säihkeeseen. Samalla kun itse pakkaan repun valmiiksi on jo lapsi toisaalla teltan kanssa. Rannassa odottaa kanootti ja suunnitelmissa on seuraavan kerran kiinnittää puuteltta nukkumapaikaksi. Suurin toive on nähdä metsän eläimiä edes vilahdukselta. Miten ihmeessä tästä elämästä tuli näin jännittävää?

Kippis elämälle ;)

Ilona

Hetkistä ikuisia

Joskus tuntuu sille, että aika pitäisi pysäyttää. Ihan hetkeksi katkaista sekuntiviisareiden nopeus. Se tunne tulee usein oman perheen kanssa, silloin voisi jäädä paikalleen hetkeen. Kuvissa hetki pysähtyy, ainakin hetkeksi. Luulen, että muistan jokaisen niistä vielä siellä kiikkustuolissakin ;).

Omien kuvien käsittely on usein melkoista säätämistä. Aina en osaa päättää tahtoisinko ne mustavalkoisina vai sitten jotain muuta. Kuvankäsittely on ikuinen matka, jonka takia se kai onkin niin kiinnostavaa. Itse käytän Lightroomia ja Photoshoppia sekaisin. Kaikki erikoiskäsittelyt rakentelen Photarilla. Yksi kuva saattaa olla pöydällä tunnin tai kaksikin, silloinkin se sekuntikello on pysähtynyt. 

Ensimmäisenä olevat kuvat päätyvät ehkä seinälleni tai yöpöydälle. Ne muistuttavat äärimmäisen lämpimästä kesäpäivästä - siellä keskellä ei mitään. Ympärillä oli vain ääretön meri ja hiljaisuus. Huomenna on aika pysäyttää kello jälleen kerran, maanantaina on ihan paras päivä siihen.

-Ilona-