24. syyskuuta 2016

Ihastunut ja rakastunut Irlantiin!























Olen yrittänyt miettiä, miten ihmeessä kuvailisin teille maata, joka vie jalat alta - hengästyttää ja näyttää pakahduttavan kauniille. Jos silmissä kiertää vesi ihastumisesta niin sen on pakko olla rakkautta - Irlantia suosittelen jokaiselle tarinoihin ja epätodelliseen kauneuteen uskoville matkailukohteeksi. Täällä tarina kertoo asuvan pieniä, vihreitä miehiä, joista ei saa hiiskua - sillä muutoin niiden taika katoaa. Jokaisen irlantilaisen kanssa keskustelu päättyi tähän ajatukseen. Vakuuttavasti minulle kerrottiin, että jos oikein tosissani uskon en kastu vaikka taivaalta sataa. No, tonttujen maasta kotoisin oleva otetaan täällä lämpimästi vastaan ;).
Irlannissa kotiovet ovat kaiken kirjavia - mitään tylsää niistä ei löydy. Talot tekevät sinut hyväntuuliseksi ja viimeistään päästessäsi merituulen alle on tunne unohtumaton. Dublinista suosittelen karauttamaan tänne Howth:n kalastajakylään. Tänne pääsee bussilla, junalla ja taksilla - me tulimme taksilla ja menimme bussilla takaisin. Kylässä voi viipyä kalastajien saaliita ihailemassa tai patikoida ylös nummille. Kuuden kilometrin mittainen patikointireitti on henkeä salpaava - jännitin, pelkäsin ja ihailin. 
Minun unelmani oli käydä irlantilaisten nummikanervien kotona - nyt olen tehnyt niin ja kaikki tämä on jättänyt pois pyyhkimättömän leiman minuun. Kontatessani varvikossa kovin, kovin korkealla oli vaikea olla rakastumatta maahan.
- Ilona-

16. syyskuuta 2016

Salaiset keinot ;)



Perjantai on vihdoin täällä ja meillä yritetään viikonloppu mennä keveillä linjoilla. Jätin siis suklaankin kauppaan huolimatta siitä, että se huusi aivan varmasti juuri minun nimeä ;). Turruttaakseni makean himoani teen usein tätä salaattia, aprikoosi ja granaattiomena lohduttavat kummasti. Lisukkeeksi revin valmiiksi grillattua kanaa - Neilikka tapittaa tässä kohden jämerästi vieressä kerjäämässä. Viimeiseksi ripottelen koko komeuden päälle pannulla paahdettua pinjan-, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä. Perjantain kunniaksi saa lorauttaa päälle tummaa balsamico-kastiketta. 
 
Tällä viikolla täällä taas yritetään tsempata kuntoilunkin saralla - syksyn ensimmäiset juoksuaskeleet on otettu. Pakko tunnustaa minulla olevan vähintäänkin erikoinen soittolista, jonka kappaleet ovat tälle äiti-ihmiselle aina yllätys. Livahtaa sinne saattaa lapsen valitsemia kappaleita, joissa nyt sitten on mukana ihan kaikkea.

Huomenna juoksen Irlannissa, toivotaan - etten eksy sinne. Haaveiden täyttymys on käydä maassa, jossa nummikanervat kukkivat. Odotan innolla vihreän saaren lampaiden ja maisemien näkemistä. Nähtäväksi jää - saanko kuulla vihreiden, pienten haltijoiden tarinan, jotka tarun mukaan Irlannissa asustavat.
 
Hymyjä sinne viikonloppuun,
Ilona


11. syyskuuta 2016

Ajopuujahdissa

















Mökkirannan pohjavesissä lymyilee ajopuita, joita meillä on pikkuhiljaa vedetty kuivalle maalle. Hauskaa ajatella, että nämä puut on lojuneet vuosikymmeniä vedessä. Miten ne sinne ovat joutuneet - on arvoitus. Vesi on suojannut niitä hellästi ja umpikova puu on muokkautunut hurjan kauniiksi pinnaksi. Ajopuista on täällä sahattu tarjoilualustoja, penkkejä ja jos vaikka mitä.
 
Puuhommien keskellä ruokakin oli helpon rustiikkinen. Koversin jo kotona maalaislimpun ontoksi ja täytin sen tekemälläni täytteellä. Meidän täytteestä löytyy sipulia, jauhelihaa, murskattua pähkinärouhetta ja katkarapuja. Mukaan sujautin myös leivästä kovertamani muruset. Valmiin leivän peittelin foliolla ja lämmitin nuotiotulella. Lämmitetyn leivän kannen alle sujautin raikastajaksi salaattia. Jäljelle jäi vain muruset sen kadottua parempiin suihin.
 
Rannalla elämä muuttuu kuin taikaiskusta kiireettömäksi. On vain järvi, tuli, hyvä olo ja tietysti mökkihöperöitynyt koira - purukasassa pyöriminen on Neilikan uusin, rakkain harrastus ;) Lapsen kanssa juutun ihailemaan kaarnaveneen kauneutta ja veneen jälkeensä jättämiä vesivanoja. Kahdesta päivästä jäi jäljelle hyvä olo - kyllä syksy on kaunis.
 
-Ilona-