26. tammikuuta 2015

Kulahtaneet nahkakalusteet ja hilpeä retki!


 


 



 
Viikonloppuna meidän ryhmärämä ajeli ympäri Suomen näiden kulahtaneiden nahkakalusteiden perässä. Retkellä mukana oli lapsi ja koirakin kuorsasi takapenkillä(huomatkaa Neilikan lempipeitto päivänkakkaraisilla). Oikeasti olen tosi iloinen siitä, että mieheni suostuu kaasuttelemaan kärryn kanssa itärajalle saakka.
 
En osaa sanoa, mikä tässä sikarihuonetunnelmassa viehättää, mutta juuri nyt tykkään. Nämä kalusteet ostin huutokaupalla - entisessä elämässään ne ovat pitäneet majaa rehtorin huoneessa. Nyt osa niistä jäi meidän olkkariin ja osa sitten ainakin nyt päätyy mökille - varmasti kuvaan niitä teille. Huomasin kuvia ottaessani, että harvoin kuvaan meidän olkkaria tähän suuntaan, nyt siis sekin asia korjattu. Valheellisia kuvat on sen tunnustan - niistä puuttuu minun järkyttävän suuri kuntopyöräni, mutta jospa antaisitte tämän anteeksi ;) . Mies jaksaa ihmetellä näissä kalusteissa vain yhtä asiaa, miksi ihmeessä ei hänen ruskeat sohvakalusteensa saanut jäädä meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin vuonna yksi ja kaksi. Turha on ehkä yrittää selittää, ettei ne oikein kolahtaneet 80-luvun henkisyydellään, hih.
 
Niin kivaa maanantaita sinne, tää tyttö lähtis nyt pihalle raikastumaan,
Ilona

25. tammikuuta 2015

Uusi mökki






Pukkari ja sauna






Hmm...ihan pienesti mielessä on käynyt tähän toimeen tarttuminen - tai sen järkevyys. Tämä ressukka tuli niin äkkiä meidän elämään. No - tässä vaiheessa täältä on vasta siivottu hiirenkakat ja lavallinen romua pois. Jäljellä olisi enää lattioiden purkaminen, hirsirungon tunkkaaminen suoraksi, lattioiden rakennus, maalaus, katon rakennus jne. Oudolta tuntuu kunnostaa tätä ihan kaikkialta huonosti voivaa rakennusta, mutta se on osunut tälle paikalle - veden äärelle. Sen portailta voi huljutella varpaitaan Keiteleessä, joka on ympäröinyt minua ja miestäni koko meidän pienen ikämme. Rakkaus siis tähän paikkaan ei syntynyt päähänpistosta - tai ehkä niinkin, mutta ihan pohjimmiltaan syyksi voimme nimetä lapsuuden kauneimpien kesämuistojen syntyneen Keiteleen rannoilla :).
 
Hurjasti en ole vielä suunnitellut reppanan uutta ilmettä, mutta mitä tykkäisit tummanharmaasta ulkoväristä? Ehdottomasti myös tuo vanhan avotakan takaa esiin raapimamme tiiliseinä saa jäädä kertomaan menneestä. Sisäpinnoille sävyksi valitsen todennäköisesti harmaata - se peittää kellertävän kukertavat hirret varmuudella.
 
Tästä se lähtee - vain hanskat käteen ja sorkkarauta kouraan ;)
Ilona

22. tammikuuta 2015

Jotain on saattanut jäädä kertomatta ;)







 
 
 

Harrastatteko sellaista pikkuhiljaa paljastelua, vihjailua ja lopuksi tunnustamista? Myönnän sortuneeni tähän useammin kuin kerran. Viikonloppuna iskin silmäni tähän kaappiin ja ei mikään järkiperustelu olisi estänyt minua ostamasta sitä. Pakkohan se sitten oli tunnustaa kotijoukoille - kipeänä mies ei sitä kanssani hakemaan lähtenyt - eipä ihme. Niinpä sitten karautin tielle peräkärryn kanssa - jos jotain voi pelätä niin kärryn kanssa ajamista pelkään. Selvittiin kuitenkin ja nyt tämä laatikosto nököttää meidän olohuoneen nurkassa - johon se on aivan liian iso, mutta en voi tätä tietenkään ääneen sanoa - teille sitten tämän vain paljastan ;).
 
Kivaa torstaita sinne,
Ilona