25. toukokuuta 2018

Kun askel painaa jo













Ihan jokainen aamu otan punaiset valjaat ja sujautan ne Neilikan ylle. Tämäkään ei ole yksinkertaista, sillä punatukkainen koirani on päättänyt sen olevan leikki. Tarkoittaa sitä, että jahtaan punaturkkia ympäri taloa, että saisin sujautettua ne valjaat ylle. Vihdoin tehtävästä suoriuduttuani voi aamulenkki alkaa. Kyllä me haistellaan antaumuksella uutta kotia ympäröivillä teillä. Lenkki kiertää järven, joten jokaisena aamuna Neilikka ui. Kuralammikon sattuessa reitin varrelle siihen on päästävä tanssimaan.

Lenkin jälkeen yleensä hiivitään hetkeksi salaa sänkyyn, ihan mahtavaa - jos sattuu olemaan valkoiset lakanat (mielellään pellavaa ;). Ulos minun vanhukseni karkaa aina, ei suinkaan mennäkseen kauas  - vaan läheiseen hiekkakasaan. Nakkia oven raosta heiluttamalla eläkeläisen saa hiipimään nöyränä takaisin.

Huomaan Neilikan askeleen painavan jo enemmän kuin ennen. Kuulo on hävinnyt iän myötä ja meillä ollaan opeteltu viittomakieltä. Kaikesta huolimatta koira elää parasta aikaansa. Perheen jokainen käsi hellii vanhusta ohi kulkiessaan. Koira on meille perheenjäsen aina. Annan siis Neilikan kiivetä sänkyyn, pyöriä hiekkakasassa ja tanssia kuralammikossa. Voisiko olla niin, että meidän kaikkien pitäisi joskus tehdä niin ;).

Nyt menen ja aloitan perinteiset valjasleikit, jotta punatukkainen ystäväni pääsee aamuinnille.

Aurinkoa, Ilona

20. toukokuuta 2018

The kello










Kyllä, jos voi sanoa ääneen kello on kaunis! Meiltä löytyy kyllä Aarniwoodin aurinkolasit myös. Aitous, luonto, särmä ja tunne yhdistyvät upeasti tuotteissa. Se fiilis, jonka tuntee avatessaan korkista valmistetun aurinkolasikotelon tai kellon puisen laatikon on hieno. No, olen tietenkin sellainen luontohörhöilijä, joten kai sellaisella pitää olla kellokin puusta ;).  Hauskaa, että tiettyyn ikään päästyäni ei ole enää samantekevää, mitä asioita käytän. Värillä tietenkin on väliä, mutta aidot asiat herättävät aina niitä suuria tunteita.

Arkipäivään saa helposti glamouria poikkemalla täällä. Kiireisen työpäivän kellon katsominen onkin nyt melko rentouttavaa, sillä se näyttää aikaa metsäisillä tunnelmilla.

Särmikästä viikkoa teille sinne metsän toiselle puolen, Ilona

Ps. yritän olla sortumatta tähän ;)


16. toukokuuta 2018

Kuisti, eteinen, tuulikaappi, veranta...








...mitä näitä nyt on ;). Kotiovi johtaa meillä tänne. Kuvasta jää puuttumaan arkinaulakko, jonne takit sujautetaan. Kengille jää tilaa naulakon alle. Nyt todellisuus on se - että kaikki hiekka pihalta kulkeutuu juuri tähän huoneeseen. Suljen kuitenkin silmät hiekkakasoilta, sillä olisi hurjan tylsää ajatella vain niitä. Keskityn mielummin mansikan syöntiin.

Ihailen vanhojen huviloiden tunnelmaa - ja se kaiketi näkyy täällä. Jonkun mielestä valinta saattaa olla tylsä, mutta minä vain tykkään siitä, että tuntuu huonekorkeuden kasvaneen. Paneeli on ostettu täältä.  Voimaa panEelin rinnalle tuo mustat pariovet, joiden valinta pelotti loppumetreille saakka. Koko kodissa on ne pahamaineiset mustat ovet. Onneksi rätti on keksitty ;) Pariovet ostettiin Jeld Weniltä. Vaikka malli on äärimmäisen perinteinen, musta tekee niistä särmikkäät.

Loppuen lopuksi elämässä pitää olla tähtihetkiä roppakaupalla. Halusin, että aina kotiin tullessani kävelen tähtien päällä. Tällaiselle vaaleanpunaisten lasien läpi maailmaa katselevalle naiselle ne sopivat. Laatat ostin Minnalta Floorialta.


Tänne ei aluksi pitänyt tulla pöytää, mutta aamuaurinko päätti toisin. Aamukahvilla voi katsella läheiselle järvelle ja aloittaa aamun parhaassa seurassa ;).

Tähtihetkiä sinne,  Ilona