Matka Kuubaan on takana - ja voin vakuuttaa sen yllättäneen. On totta, että maata ei voi kuvailla vaan se pitää kokea. Havanna on kaunein ja rapistunein näkemäni kaupunki. Sen kaduille eksyy ihmettelemään elämää, joka on niin tavattoman kaukana meidän elämästä. Kauppojen hyllyillä ei notku tavaravuoret - hyvä, jos siellä on jotain ostettavaa. Teillä pestään pyykkiä, syödään, korjataan autoja, tanssitaan ja lauletaan. Ilman lanneliikkeitä ei täällä voi kulkea. Pysähdyttävintä oli nähdä ihmisiä hymyilemässä - aihetta nauruun ei tarvita. Köyhyyden keskellä ihmiset huolehtivat ilman kotia olevista eläimistä ja itseään köyhemmistä.
On hurjan vaikea sanoa, minne täällä pitäisi poiketa - minusta täällä pitää vain elää katujen rytmissä ilman suuria suunnitelmia. Juuttuessasi katselemaan ihmisiä on tunne unohtumaton. Tänne matkaajan on hyvä unohtaa nettiyhteydet ja shoppailu. Sen sijaan vakuutan, että jokaisen kulman takana odottaa yllätys. Sydän kääntyy ympäri sata kertaa ja palatessaan kotiin jää miettimään - oliko matka totta vai unta.
Havannan rytmit kannattaa ehdottomasti kurkata tähän kolkkaan eksyessään. Lupaan laittaa kuvia pian maaseudun tunnelmista.
Kivaa viikonloppua sinne,
Ilona