4. syyskuuta 2013

Nyt saa nauraa!







Väsyneenä ja hyväntuulisena on oikeastaan ihan kiva olla. Huumorimielellä on tähän seikkailuun lähdetty ja sen huomaa;) Hanne kävi "sukeltamassa" Oslon keskustassa , tikahtumisvaara oli vaarallisen lähellä - hyvät tavatkin taisivat unohtua tässä vaiheessa väsymystä. Maan kauneus on tehnyt vaikutuksen - ystävälliset ihmiset , tuore ruoka ja vieraanvaraisuus on ollut huikeata. Ihan kohta pääsemme kotiin - parasta matkassa on kuitenkin kotiinpaluu.
 
Terveiset täältä Oslon kentältä,
Ilona
 
 

2. syyskuuta 2013

Minä+tietokone+Hanne+ kamera =Norja










 
Meidän seikkailumme täällä vuonojen valtiossa on alkanut juurikin tänään. Oslon lentokenttä on enemmän kuin tuttu. Täällä vietetään välilaskujen aikana parisenkymmentä tuntia. Vaarallisilla vesillä siis liikutaan, kassit ovat täyttyneet ihan vahingossa. Osloon vievän luotijunan kyydissä pinkaisimme tappamaan aikaa keskustaan. Grønland- kaupunginosassa kannattaa poiketa ehdottomasti, sen tunnelmat ovat hyvinkin marokkolaiset. Minun ostoskassiin viikattiin siis ihanaa sameettia, josta tulee sängynpääty - ainakin tällä hetkellä. Kukkakulttuuri on täällä, jotain aivan upeaa. Inspiroituminen on lähestulkoon pakollista ;) Nyt aamuyöllinen herätys alkaa jo painaa, ja kohta lennämme taas eteenpäin. Huomenna on jännittävä päivä, siitä siis myöhemmin.
 
Pitäkää huolta toisistanne, huomisiin,
Ilona

1. syyskuuta 2013

Puutarhassa









 
 
Kesän lopettajaisia on vietetty meilläkin. Meidän mökkitie kaartelee upeiden viljapeltonäkymien keskellä. Syksy on hurjan kaunista. Huomasin kurkkivani istutuksianikin sillä silmällä. Olen vähän hurahtanut puutarhan laittoon - kukkia pitää olla paljon. Ennen kuin rakensimme mökkitontille huussiakaan, olin jo istuttanut punaisia keijukukkia savisen rinteen täyteen. Nyt ne ovat  jo muutaman vuoden ikäisiä, ja melko tomeraa  porukkaa. Suosittelen tätä ikivihreää kukkaa lämpimästi. Taustalle leviää maahumala, jotka siirrän kesän jälkeen ruukuista maahan, sen voisi siirtää takaisin ruukkuihin taas keväällä, mutta en ole hannonut  tehdä niin. Siispä ostan aina uusia, ja humalapenkkini kasvaa aina vain. Toiseen penkereeseen istutin tänä kesänä tuon imukärhöviinin. Sekin on innostunut leviämään hurjaa vauhtia.
 
Meidän kotipihaa reunustaa tuijien armeija ja niiden juurelta löytyy lamoherukka, sen syysväri on huikea. Se peittoaa melko hyvin rikkaruohotkin alleen. Elämänlankaa meidän pihassa on riesaksi asti, yritän pitää sitä yhdessä paikassa ohjaamalla sen oksia kukkatukiin. Kaunis köynnös, mutta niin hurja valloittamaan kaikki kukkapenkit. Tulipas tässä nyt käytyä kukkasia läpi, mutta puutarhahullu saa kai olla luvan kanssa puutarhahullu :)
 
Nyt pakkaan pienen punaisen laukkuni, ja aivan kohta lähdemme Hannen kanssa tien päälle. Huomenna lennetään, minne siitä lisää myöhemmin. Perhettä on ikävä jo kova, miten ihmeessä pärjään ilman joukkuettani niin pitkään.  Pitää siis suunnata katse vain näkemään tulevan seikkailun jänniä käänteitä.
 
Nähdään,
Ilona