Perhe!

Viikonloppuna toteutimme meidän teinin kidnappauksen - muutoin olisi ollut mahdotonta houkutella nuorta jannua retkeilemään meidän vanhusten ja yhden omituisen koiran kanssa ;). Neilikka on melko huumaantunut lumisateesta, joten hypimme koko porukka lumipölyssä karvakuonon kanssa. Olisin voinut vaikka vannoa ilmassa olleen taikaa - puista putoileva lumi, aurinko ja oma perhe on ihan parasta. Päivän jälkeen jäin miettimään kuulemaani totuutta - "tämä hetki on huomenna kaunis muisto". Jos pitäisi tiukemmin kiinni hetkestä, eikä murehtisi tulevaa on elämä aivan varmasti kaunista. Lupaan yrittää - yritetään me kaikki!

Hymyjä viikkoon,

Ilona

Instagramissa päivä liikkuvin kuvin ;)

Sisustuspäivä!

 

 

Minun työni on sisustaa - toki kirjoitan, kuvaan, haaveilen, maalailen ja unelmoinkin. Kuitenkin kaikesta tästä tulee summaksi se mitä teen. Aamut aloitan aikaisin. Olen tien päällä kotikaupungin vielä nukkuessa. Joskus haaveilen metsän laidassa tai olen silloilla ihailemassa nousevaa aurinkoa, jos hyvin käy ajan takaisin kotiin juuri sen laskiessa takaisin mailleen.

 

Jos myöhästyy töistä - onko haaveilu hyvä syy siihen ;).

 

On ihanaa poiketa kodeissa, jotka on rakennettu tunteella. Tarina alkaa jo ulko-ovella. Joskus(lue aika usein) on vaikeaa olla inspiroitumatta. Minuun saattaa iskeä kodissa vierailun jälkeen tyyny-, peitto - tai vaikka kukkavillitys. Ajomatkojen varrella on monta ihanaa paikkaa, josta ihan ehdottomasti pitäisi piirtää teille kartta. Kuopion suuntaan en voi ajella poikkeamatta Rautalammilla Artteli Shopissa. Eilenkin löysin itseni Arttelin kukkakylmiöstä sipistelemästä. Mukaan tuli kranssitarvikkeeksi vahakukkia ja eukalyptusta. Kauneimman kevätkukkijan - kirjopikarililjan kohdalla oli peli menetetty. Pakettiin sujahtaneisiin kirsikkapuun oksiin odotan hempeitä kukkia ihan pian. Auto tuoksui kotimatkalla ihan keväälle.

 

Tänä aamuna kirjoitin ihanan kodin tarinaa vahakukkien tuoksussa. Valon taittuessa kauneimmin ikkunasta oli välttämätöntä ottaa kuvia Ihana- lehden sivuille sujahtavaan juttuun. Huomenna siirryn hetkeksi joulutunnelmiin, taivutan rautalangasta kukkatelineen sekä tietysti haaveilen ja unelmoin, muutoin kirjaimista ei tule sanoja tai ne eivät voi muodostua lauseiksi kirjan sivuille.

 

Keväisiä tuoksuja sinne ihanat,

Ilona

Elämä - outo komedia :)

Blondin matka ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä.  Pakko tunnustaa, että jännitysmusiikki soi aina päässäni - on mahdotonta tietää, mitä nurkan takaa löytyy. Onnibussissa tämä reipas tyttö heilautti jalan toisen jalan päälle ja tietysti kengänsolki repäisi housuihin palkeenkielen. Mieli saattoi tyyntyä kuunnellessani viisi tuntia valaiden laulua takana istuvan matkustajan kännykän avustuksella - vaikkakin jossain vaiheessa ajattelin oikeasti murahtaa takapenkin tädille. Unohdin murahduksen vähän pöllyssä olevan miehen tiedustellessa - olisiko minulla nuuskaa mahdollisesti hänelle. Kyselin kyllä, näytänkö nuuskan käyttäjälle?

Hotellissa silmien ohi välähti koko elämä. Kilometrin mittainen kaulaliinani jäi hississä oven väliin - ovet avautui tunnistimen avulla, en siis ehtinyt riistää vaatteita yltäni ;). Kaulaliinakohtauksen jälkeen onnistuin tuhoamaan ovikortin - hotellin henkilökunta nyökkäili jo tässä vaiheessa ymmärtäväisesti. Ihan kaikkea en uskalla kertoa, sillä oikeasti joskus epäilen elämäni olevan vähän omituinen komedia. Kotiin tullessa mies odotti minua varmuuden vuoksi jo Jyväskylässä - koska on mahdollista, että olisin voinut muutoin eksyä ;).

Oikeasti olen tosi iloinen matkasta tai siitä, miten se minua muuttaa. Olen innoissani ja inspiroitunut! Jännittää kyllä valmiiksi seuraavan matkan kommellukset ;).

Ilona