4. kesäkuuta 2015

Tunnustan!



 
Ihan fiiliksissä olen minun työpöydän raivaamisesta ja siitä, että se on ihan valloittavan vanha. Työpöytä on meillä yläkerrassa taivekattojen alla. Täällä käyn oikeasti vain fiilistelemässä, ja kirjoittamassa runoja oikealla kynällä - niitähän ei voi koneella kirjoittaa. Tunnustan, että yleensä istun kirjoittelemassa tietokoneella keittiössä - nyt saa antaa pyyhkeitä tänne ;). Tänään tosin minulla oli aivan mahtava olo pyöräillessä maalaismaisemien läpi töihin. Taskussani oli tosiaan vain kynä ja paperia. Tiedätte minun yleensä tulevan kylään teille tietokoneeni kanssa - :). Ihana oli kuitenkin olla sellainen kesätoimittaja pyörän päällä - keskellä voikukkapeltoja. Tätä kirjoitellessani - ajattelinkin, kuinka monta tarinaa olisi Hannen ja minun matkoista kerrottavana - huomenna meidät löytää Vetelin suunnalta. En ajatellut kuitenkaan tuonne pyöräillä - ;).
 
Tältä kesäkirjoittelijalta terkkuja sinne,
Ilona

Ps. kurkkikaa muuten tänne - kuvia sinne sujahtelee myös voikukkapelloista ;).

2 kommenttia:

  1. Onpa aivan ihana pöytä. <3 Tosiaan omiaan juuri runojen kirjoittamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin sen vanha maali on valloittavinta - juuri sopiva patina :)

      Poista

Ihanaa olisi lukea viestisi!