Voi, mitä päiviä

 Syksy on kyllä tunnelmallista aikaa - välillä näissä maisemissa pysähtyy haaveilemaan. Loppukesä tarkoittaa sitä, että viivyn enemmän kirjoittamassa. Kesän tarinat odottavat kirjaimia, sanoja ja lauseita niin - että ne voisivat liittoutua sivuille luettaviksi. 

Kirjoittaessani kaivan esille kesän kuvat, jotta muistaisin jokaisen tunnelman ja tuoksun. Sytytän kynttilöitä palamaan, sujautan jalkaan villasukat - ja suljen ääniltä pois kirjoitusmaailmani. Ensimmäinen rivi on se tärkein, sen pariksi liittoutuu viimeinen rivi - niiden kahden väliin jää kokonainen tarina. Joskus aamulenkillä sateen piiskatessa vaakatasoon ja tuulen hulmutellessa hiuksia ajattelen ensimmäistä sanaa - sitä, jolla kaikki voisi alkaa.

Kirjoitusaika tarkoittaa sitä, ettei ole kiire - sillä se ei auttaisi. Otan läppärin syliin, istun sohvalle ja Myrsky hivuttautuu viereeni. Välillä eksyn katselemaan lehtisadetta ikkunoiden takaa tai sadepisaroiden tanssia. Työtä ei mitata sekunttikellolla, ei sille ole esimiestä - on vain aikaa, jolloin kirjoitetaan. 

Veden muuttuessa lumeksi pakkaan taas kameran retkille useammin. Odotan jo joulukotien ja mökkien tunnelmia. Vielä muutama talvitunnelmainen ihanuus mahtuu minun retkiini, jos tulen teille niin sujauta viestiä matkaan.

Latotunnelmat syntyivät Katjan heinäladossa jokseenkin hurmaavan eläinporukan kanssa. Niin ilo oli sisustaa ihanan Puutarhurin Majan Minnan  kransseilla, tyynyillä, purkeilla ja puulinnuilla upea paikka. Instagramissa on juuri nyt käynnissä ihana kettutyynyjen arvonta - sujahtakaa osallistumaan tänne.

Tunnelmallista viikkoa sinne täältä kirjoituskoneen ääreltä, Ilona