29. lokakuuta 2020

Voisikohan näihin päiviin jäädä asumaan












  Joskus kiivetessä ihan ylös, sinne huipulle saakka miettii - voisiko jäädä tähän. Voisiko vain ihailla maisemaa, hörppiä kahvia ja antaa hiljaisuuden kietoutua ympärille. Luulen, että juuri se on retkissä parasta. Hetki siellä, missä ei ole melua, ei kiirettä, eikä hätäilyä. 


Tänä syksynä matkat ovat hiljenneet täällä on aika kirjoitella. Toisaalta rakastan tätä aikaa, toisaalta kaipaan retkiä eri puolille kaunista Suomea. Heti lumen saapuessa on aika taas mennä, ihastua paikkoihin ja erilaisiin ihmisiin. Luulen, että olen unelmien ammatissani. Kirjoitusaika tarkoittaa myös kuvausaikaa lapsille, vauvoille, asunnoille ja ihan kaikelle maan ja taivaan väliltä. Tällä viikolla kameran takana on hiippaillut yksivuotiaita ja rippikoululaisia. Ensi viikolla olen asuntokuvauksilla ja innostun taas. Joulukorttikuvauksiin on tulossa ihan huimaa joukkoa, niissä vilistää karvakuonoja ja perheitä. Minusta on aina hienoa kuvata sinut - olit sinä sitten isolla kuonolla tai suurilla silmillä varustettu. Samoin ajattelen kirjoittaessani tarinasi, viimeisellä rivillä on hienoa huomata sen muotoutuneen kokonaiseksi.


Ennen seuraavaa innostumistani kiipeän kotikaupungin korkeimmalle huipulle Myrskyn kanssa. Jään hetkeksi hänen kanssaan kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihastelemaan maisemia. Ei ole kiirettä, ei melua, eikä hätäilyä. 


Kiireettömän kauniita syyspäiviä sinne, Ilona



4 kommenttia:

  1. Hiljaisuus, aamu-usva, ilman kirpakkkuus, maisemien huikeus...Tuonne ihan hyvin♥

    VastaaPoista
  2. Ihanaa tarinaa kauniiden kuvien kera. Toissavuonna kävin Kolilla ensimmäisen kerran. Hyvää viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana paikka, kaunista jokaisen polun päässä. Ihanaa viikonloppua sinne Leena.

      Poista

Ihanaa olisi lukea viestisi!