Omenankukkakranssi ja yksi ovi lisää

Ihan vahingossa varmaan eksyin Facebookin paikallisryhmään ja niinhän siellä nimeä huutelivat vanhat navetan ovet. Miehen mielestä ovia on meillä jo riittämiin, siis niitä - jotka eivät varsinaisesti johda mihinkään ;) Joka tapauksessa risukuorman kasaus ja purku ei tuntunut enää yhtään ikävälle ovihuumassani. Miltei samalla paikalla, josta ovet haettiin on villiintynyt puutarha. Siellä kukkivat omenapuut ja koristepensaat. Taloa ei paikalla ole ollut enää pitkiin aikoihin. Muutama oksa taipuili niin maata myöten, että uskalsin niistä poimia kukinnot kranssia varten. Harmaa ovi omenakransseineen on ihan täydellinen minusta, mieheltä kysyttäessä voisi huokaisu olla vastauksena. Niin tiedätte, mitä tarkoitan - hymyjä viikkoon sinne ;)

Ilona

 

Pieniä muutoksia ja remonttisuunnitelmia

Ihan vähän on pitänyt kokeilla maalipensseliä kotona kalusteisiin. Muutoin on remonttiajatukset keskittyneet mökkimaisemiin. Siitä, mihin viime kesänä jäätiin on jatkettu. Puita on kaatunut melkoisen paljon. Niistä on perinteinen paikalle tullut sahuri hurauttanut miehen kanssa melkoisen puutavaramäärän. Ennen, kuin ne ovat terasseina tai laiturina kestää ehkä tovin. Mutta kurkistellessani mökkitonttia eri kulmasta, kuin ennen huomasin valon tulvivan jo pihapiiriin. 

Päivän sävy on tänään vihreä, miten se näyttääkään maalipinnoissa hyvälle. Toisaalta kevätesikoita pulloihin asetellessani näytti keltainenkin sävy niin kutsuvalle. Työt alkavat todenteolla näin kevään korvalla, kotona vietetty aika jää niin pieneksi, että ehkä maalipensseli huutelee nimeäni vain haaveissa. Nähdään siis eri puolilla Suomea, missä ikinä ihana mökki tai koti sijaitseekaan. 

Instagramissa alkaa ihan pian kirja-arvonta, kipaiskaa jättämässä arpa sinne.

Aurinkoa viikkoon, Ilona

 

Päivänkakkarapuu ja mustaherukkatee

Innoissani siirtelelin jo kesäkukkia ulkoilemaan kuistille. Kaikki sormet ja varpaat ristissä, ettei tulisi enää pakkasöitä. Äitienpäivälahjaksi saatu päivänkakkarapuu sai jäädä vielä sisälle lämpimään. Vettä on täällä tullut vaakatasossa ja viima puhaltanut puseron sisään urakalla. Koiraherraa se ei suinkaan haittaa ja ulos on päästävä kirmaamaan oli sää mikä tahansa.

Lämmikkeeksi haudutin mustaherukkateetä. Yleensä olen sitä tehnyt syksyllä suuremmista lehdistä tai kuivatuista mustaherukan lehdistä. Tee pitää flunssan loitolla tai ainakin auttaa torjumaan sitä. Nyt teen raaka-aineena oli juuri auenneet lehdet, ne poimin harvennetusta mustaviinimarjapensaasta. 

Tee valmistuu kymmenessä minuutissa hauduttamalla. Kerää lehtiä kourallinen, kaada päälle 1,5 dl kiehuvaa vettä. Kaksi teelusikallista hunajaa pehmentää makua. Koivun kurkistelevia hiirenkorvia voi kerätä joukkoon tuomaan raikkautta lisää.

Kevät

Ensin heräsivät pajunkissat, tyytyväisenä kehräilivät hyvää oloaan maailmalle. Heti perässä kurkkivat koivujen hiirenkorvat - kuuntelivat uteliaana lintujen kujerrusta, lämmintä kevättuulen kuisketta. Hetken päästä kohottavat omenapuut nuppujaan kohti taivasta, odottavat säteitä avaamaan terälehtiään.

Aurinkoista viikonloppua ja tietenkin mustaherukkateetä ja sympatiaa

Ilona