Vain totuus :)

 

Niin, elämällä on varmasti se kaksi puolta. Menneinä päivinä se minulle selkänsä kääntänyt puoli on tehnyt selväksi vain rakkaat asiat - ne joilla on oikeasti merkitystä. Silloin kun olen heikommillani kääntyy minua nostamaan ylös perheeni. Minä olisin hölmö, jos jättäisin sen sanomatta. Tänään terveys saa uuden käsityksen, toivottavasti kunnioitan sitä aina. Oikeastaan tulin kertomaan vain huonoina hetkinä huomatun totuuden - elämä on rikas ihan sellaisena kuin se vastaan otetaan. Jos katson itseäni peiliin tahtoisin nähdä itseni sellaisena ihmisenä, joka ei jättänyt kertomatta, että rakastan, joka ei jättänyt sanomatta vain siksi, että niin ei jonkun toisen mielestä voi tehdä.  En myöskään haluaisi katsoa kuvaani myöhemmin katuen sitä, etten oikeasti ole elänyt tai antanut elämän oikeasti olla se tärkein asia.

Halaus sinne,

Ilona

Korillinen kukkia - mulle!

 

Joo, oon niin kukkakoukussa. Kevät on kaikista ajoista pahinta - sipulikukille en osaa sanoa ei. Kirpputorilta löydetyt kannu ja kulho ihan huusivat kukkasia sisälleen. Viikonloppu vierähti mökkeillessä ja sieltä kukat kannoin kotiin. Kori täyttyi tulppaaneista, joita nyt ei vain voinut kauppaan jättää. Kotona laatikosto sai kylttipaikat vetimiensä pariksi. Ne löytyivät Lundagårdista, josta aion ostaa nuo kuppivetimet uuden projektin alkaessa. Nyt tuo projekti on yksinkertaisesti niin ruma, että en uskalla sen kuvaa teille paljastaa.

Kivaa viikkoa sinne, minä vietänkin sen pohjoisissa maisemissa Hannen kanssa,

Ilona

Pitkä matka

Jäin miettimään kirjoitettuja sanoja, jotka muovautuvat lauseiksi ja lopulta nivoutuvat kirjoiksi. Minulla on vuosien aikana ollut onni olla mukana kirjoittamassa kolmeentoista kirjaan sivuja. Ensimmäisestä kirjastani en löytänyt enää kannen kuvaa. Sen ilmestymisen muistan kyllä aina yhtä elävästi - onnen kyyneleet olivat herkässä.

 

Päätös kirjoittaa kirja tarkoittaa minulle sitä, että rakennan vuoden ajan sivuja suunnitelmien mukaan. Ihanat vierailukohteet tekevät sitä omilla tahoillaan - kiitos jokaiselle teille, upeita matkoja on matkattu kanssanne. Kokonainen-kirja oli melko itkuinen matka - tarinat sen sivuilla ovat aitoja, enkä edelleenkään voi kahlata sen sivuja pyyhkimättä silmiäni.

 

Tämä kirjoitus ei tarkoita kirjoittamisen lopettamista - vielä. Tänä vuonna varmasti päivänvalon näkee uusi kirja. Päätös siihen on syntynyt jo vuosi sitten. Iloinen olen kustantajan pyytäessä sitä. Lupausteni jälkeen laitan kirjan kannet kiinni - muistan niitä jokaista lämmöllä, niiden sivuille olen jättänyt merkin elämästä ja olen siitä onnellinen. Jokaisen lukijan toivon muistavan aina lukemansa sivut - olen niin iloinen sinun lukiessa kirjoittamiani sanoja.

 

Ilona