29. helmikuuta 2020

Elefanttien vanhainkoti














Täällä kaukana on paikka, jossa hoidetaan kolmea eläkkeelle jäänyttä elefanttia. Heidät on pelastettu tehtävistä, joissa norsuja on liian paljon. Yhden päivän ajan sain kulkea aivan vierellä, koskea kärsään ja harjata heitä liejusta puhtaaksi. Jouduin kärsän antaman mutasuihkun alle ja valmistin rouville ateriapalloja. Mille tuntuu antaa ruokaa eläimelle sen ehdoilla, miten hienoa onkaan huomata vapaana kulkevien eläinten ilo. Täällä ei norsut ole kiinni, ne kulkevat sinne - minne he haluavat. Mutakylvyt ja järvessä oleilu ovat selkeästi ne suosikit - siis heti syömisen jälkeen.

Eläinrakkaus on joskus hurjan valtoisaa, sydän kääntyy ympäri ja jälleen kerran ympäri. Täällä se kääntyi monta kertaa ja vain onnesta. Miten vapautettu eläin käyttäykään niin riemukkaasti, leikkii - seuraa ja hiipii taaksesi. Rouvat ojensivat kärsänsä kovin vikkelään - kääntyivät tohkeissaan järveen pestäviksi roiskimistaan mutakerroksista. Samalla, kun seurasin norsurouvia jäin miettimään heidän vierellään kasvavia kissoja, norsujen hoitajien lemmikkejä. Miten pieni kissanpentu ja jättisuuri norsurouva elävätkään sovussa - ei pelkoakaan siitä, että pieni jäisi alle tai olisi onneton.

Olen käynyt tässä maassa jo kauan sitten, silloin sydän kääntyi ympäri toisten asioiden vuoksi. Kääntyy yhä niidenkin, mutta tänään se kääntyi hyvästä mielestä. Siitä - että on olemassa vanhainkoti, jossa viidenkympin villityksen ylittäneet norsurouvat saavat vapaana vaeltaa.

Ilona

27. helmikuuta 2020

Sademetsän siimeksessä





Ensin jännittää lehtien kahinaa, jonka jälkeen kuuntelee sademetsän ääniä korvat höröllään. Oman perheen kajaakkiretki keskelle vihreyttä ja luontoa jää varmasti mieleen ikuisesti. Hetken saatoin olla ihan hengittämättä, melakaan ei liikkunut. Paikallisten ihmisten kalastaessa tyynenä veden äärellä hengitys alkoi jälleen toimimaan normaalisti. Kyllä ohi vilahtelevat liskot ja matelijat saivat tämän melojan nopeuttamaan tahtia, mutta toisaalta matka oli näin jälkikäteen huiman jännä ja ihan parasta seikkailua.

Meidän matkassa täällä oli paikallisopas, joka tokikin jäi nukkumaan toiseen päähän jokisuistoa.  Vielä on viikko jäljellä seikkailua Ao Nangin saarilla ja metsissä - norsujen hoitokotiin pääsyäkin odotan. Siellä norsut viettävät elämää ehdoitta. 

Lämmintä tuulta täältä sinne, Ilona



17. helmikuuta 2020

Viimeinen työpäivä






Se on tänään. Huomenna olen korkealla, sen korkeammalle en kai koskaan pääse. Perheen kanssa yhdessä odottama loma siintää edessä. Paikka, jonne suuntaamme on sattumalta kovin lähellä paikkaa, jossa vietimme häämatkan parikymmentä vuotta sitten. Onko asioilla tarkoitus - ehkäpä. Ainakin tiedän, etten lomaani viettäisi missään muussa seurassa näin iloisena.

Työpöydän kasat ovat puoliksi tyhjät. Tyhjäksi ne eivät tule koskaan - aina on jotain pöydällä tai pöydän alla. Mietin kuumeisesti, olenko muistanut tehdä kaiken. Viestejä on ollut ilmassa ihan suuren suuri määrä - huomenna suljen työpostin. Laitan lomaviestin pyörimään - siellä minne menemme on vähän heikko yhteyskin. Nyt pakkaan uikkarit ja nostan ne miehen uikkarit kassiin omieni viereen.  

Täällä ollaan ihan  jo lomatuulella, Ilona