Kaunein tarina!

Ohittamme tutun metsikön jossa uskoin pienenä asuvan keijujen ja menninkäisten, silloin ikuisuus sitten. Ihailen tuttuja hiekkateitä joita nuo nimismiehen kiharat koristavat. Viimein tulee koivukuja joka johtaa tuonne kankaalle kiviselle. Hymyilen nähdessäni koirien vastaanottokomitean ja ikkunassa niin tutun hahmon. Olen viettänyt täällä lapsuuteni kesät ja juossut pelloilla nauraen. Tulen tänään tänne vieraana isäni veljelle, lapseni kummisedälle sille joka pyyhkäisee minut kainaloonsa hymyillen. Tämän pienen tilan elämä jatkuu, käsissä metsien miehen.

Istun kuuntelemassa tarinaa ponin elämästä, ponin joka on mielessäni ollut jo kovin kauan. Poni on talutettu tähän taloon apaattisena, sairaana ja onnettomana. Ponilla ikää on  jo kaksikymmentä ja hoivaa tuo eläin on kaivannut paljon. Antibiootteja, eläinlääkäreitä, hampaiden kunnostamista, lämpöä ja ruokaa on ponille annettu  jo kuukausia. Elämän ilo ja onni on tehnyt ponin terveeksi ja se on jo muuttanut uuteen rakastavaan kotiin terveenä ja iloisena. Kuunnellessani tarinan en voi vain välttyä liikutukselta, miten paljon voikaan hyvää mahtua yhteen eläimen parantavaan sydämeen. Vuosia tuolla ponilla voi hyvin olla vielä kymmenen lisää ja niillä hampailla on luvassa hurjan ihania vuosia. Olen kyllä kuullut tarinan sellaisestakin ponista joka söi kaurapuuroa onnellisena vielä vuosia, hampaiden ollessa huonona.

Tila joka  on kaivannut tätä henkeä itseensä, se elää ja voimistuu jokainen päivä. Minun muistoni ovat siinä navetassa jossa tuoksui lehmälle, possun ruokkimiselle ja siinä ihanassa koirassa joka veti meitä lapsia latuja pitkin menemään vuosikausia. Lapseni kanssa seikkailen tänään aitan ylisillä ja kuvaan sen kuinka taivas pudottaa veden mukana kyyneleeni, kaipaus se on  vain kovin kaunista. Kuulen lapseni pyytävän kättäni jotta uskaltaisi alas laskeutua jyrkät  portaat, aivan kuin minäkin lapsena. Tullessani tänään sade oli valuttanut vettä vain vähän vanhan puupaljun pohjalle ja lähtiessäni tuo palju oli jo ihan täysi. Tänään lähden ja käännyn vielä kerran kurkkaamaan kangasta joka on ollut niin valtavan kivinen pelloiksi raivattavaksi. Hymyilen ja iloitsen niin hyvyydestä sellaisten ihmisten jotka tekevät eläimen onnelliseksi.

Kamerastani poimin kuvan viimeisen koiravanhuksesta joka kuorsasi jaloissani onnellisena eläkepäivistään, sellaista hyvää oloa meille kaikille ja ihan jokaiselle eläimelle päällä maan!

Ilona