Ihanat kodit ja niiden ihmiset - Kiitos!

Kaikki kuvat: Hanne Manelius

 

Upeita retkiä

Aivan kuin jokaisen meidän on myös minun  ja toverini Hannen elämästä suuri osa työtä. Meidän työ on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja elää hetkessä. Tuon toverini kanssa minä olen nauranut melko hurjasti, olen istunut hänen vieressään satoja tunteja autossa, olen purkanut ajatuksiani ja

iloinnut kaikesta tiellemme osuneesta kauneudesta. Niin siis syntyi

tämä tarina, viesti, kirje, tuuleen lähetetty ajatus.

Meidän retket eivät aina ole sujuneet aivan kuin Stromsössä. Saatamme

ajaa viisi tuntia takki oven välissä hulmuten, nauraa Hannelle

majoneesien levitessä autoruokailussa rinnoille ja minun ABC:lle taas kerran jäänyttä käsilaukkua metsästetään tuntikausia. Olemme matkanneet yhdessä Norjaan ja istuneet Oslon lentokentällä kaksikymmentätuntia, olemme seilanneet lossilla, veneellä ja puskuroineet Pentin kanssa

umpihangessa tiettömillä teillä. Meidän tielle on sattunut peuroja, poroja, laamoja, hevosia, kissoja, koiria ja kanojakin. Mennyt vuosi on ollut

rikas.

 

Hetkittäin pelkäämme tunteja joita vietämme tienpäällä.

Liukkaus, pimeys, rekat ja väsymys tekevät meidät heikoiksi. Me ollaan

kuitenkin me - hereillä ja valveilla - ajovuorossa olevaa valvotaan

silmä kovana - suun jatkuvasti käydessä ei vain voi nukahtaa. Tiukan paikan tullessa me hihitämme ihan kaikelle, yhteisen sopimuksen mukaan reissuilla ei pingoteta tai jäykistellä. Seisomme toistemme takana myötä- sekä vastamäessä ja tuulen tuiverruksissa. Usein naurammekin sille, että vietämme enemmän aikaa toistemme kanssa kuin miestemme. Aivan oikeasti meille kummallekkaan ei mikään muu ole tärkeämpää kuin perhe. Äidin sydän on kotona ja meidän elämän

määrittelevät lapset, koti ja perhe.

Iso kiitos

Tämän tarinan ajatus oli kuitenkin se, kuinka rikkaiksi te meidät

teettekään. Jokainen vierailu, tarina, koti, mökki ja niiden ihmiset saavat

tekevät meidän matkan omalaatuiseksi. Kun kuuntelen teitä ja katson

Hannen ottamia kuvia en voi välttyä ajatukselta, siitä kuinka hurjan

hienoa on ollut  saada tavata teitä. Jos meidän kuuluisi sanoa jotain ne sanat

olisivat ehdottomasti : "Ihailemme". Kiitos siis teille ihanille oven

avauksesta koteihinne ja mökkeihinne, ilman teitä tarina ei voisi jatkua.

 

Hannen sanoin :"

Me olemme niin kiitollisia Teille, jotka päästätte meidät elämäänne hetkeksi. Teille, jotka heittäydytte juttuun mukaan. Arvostan sitä aivan kamalan paljon, ilman sitä kuvat ja tunnelmat eivät syntyisi.

Ihminen on hieno pakkaus - se uskaltaa luottaa ja elää siinä pienessä hetkessä.

Tuhannet kiitokset sulle Ilona ja kaikille, jotka ovat retkillä kanssamme olleet - pus, pus :)"

Monesti meiltä kysytään ärsyttääkö toisessa jokin ja niin sitten

päädyimme vastaamaan.

Hanne:

"En tähän hetkeen keksi mitään, mutta olen kyllä ajanut kymmeniä

kilometrejä Ilonan takia - käsilaukku saattaa nimittäin  jäädä aivan minne vain :)."

Ilona:

"Hannes, on Hannes ;)Hannenkin puhelin on muuten ollut hukassa kerran,

tai kaksi vai kolme :) Shoppailussa häviän toverilleni kuus- nolla."

Hyvät puolet

Hanne:

"Ilona on kartalla - ei ajaessa, mutta noin niikuin silloin tällöin

kodeissa. "

Ilona:

" Hanne osaa nauraa. Vaikka kaikki olisi  pielessä, auto lepikossa ja

sysipimeä yö ympärillä -komppaava kaveri istuu tukevasti vieressä."

Tunnelmallista joulun aikaa teille Ihanat meiltä!

Ilona ja Hanne

 

Ps. ensi vuoden seikkailut odottavat jo. Teille me matkataan hymysuin, jos avaat oven laita postia minulle ilonapietilainen@suomi24.fi