Tunnustan olleeni aina enemmän tai vähemmän hulluna näihin romuihin - ikivanhoihin ihanuuksiin. Viikko sitten sähköpostiin tupsahti viesti tutulta antiikkikauppiaalta ja tässä sitä sitten ollaan. Kellokaappi 1820-luvulta vei kuulkaas jalat alta. Se, että se meille sai tulla vaati erinäisiä suostuttelukeinoja. Parhaiten meillä toimii säälittävä ilme, huokailu kaapin kuvan edessä ja hurja pohtiminen, kuinka sellaisen voisin saada. No, tämän vuoksi jouduin luopumaan paristakin kaapista, mutta se oli sen arvoista. Kaappi on kuulunut joskus kartanoon, jonka huonekorkeus on ollut jotain ihan valtoisaa. Pidin siis sormet ja varpaat ristissä kaapin sisälle nostovaiheessa. Piti ihan kiljaista onnesta sen noustessa olkkarin nurkkaan.
Että olen iloinen ;)
Ilona
No syytäkin olla iloinen ! Sehän on niiin kaunis ! Ihana ! MInulla itsellä on rakkaus vanhoihin kaappeihin ja mun mies aina sanoo, että minä muka tahtoisin ne kaikki meille, pöh ! …mutta jos yhden vielä….ja ehkä toisenkin….
VastaaPoistaIhanaa maanantaita Ilona <3
Minustakin jokainen romunen pitäisi pelastaa, olkoon se siis sallittua :)
PoistaOi ihanuus!! JA juuri sopiva...vähänkin korkeampi olsi ollut jo liian korkea..:)
VastaaPoistaKaksi senttiä olisi ollut varaa, hui ;)
PoistaSie olet hullu :D
VastaaPoistaOikein hyvällä tavalla! Oi että on sitten ilme muuttunut ihan toiseksi! Aika makee kaappi! Ja aika makee huusholli :)
Myönnetään ihan täysi sellainen. Taitaa sielläkin tuulet puhaltaa navakasti. Tämä kaappi ei kyllä olisi Lillaan mahtunut millään :)
PoistaNo ei olis ei :)
PoistaKevättuulilla on jotain kummaa vaikutusta! ( ja syystuulilla... ja ja ja :D )
Voi että mikä kaunokainen! Erittäin nappi ostos ja paikka. :)
VastaaPoistaIhastus oli täällä rakkautta ensi silmäyksellä.
PoistaAivan ihanan valloittava kaunotar!!
VastaaPoistaEn yhtään epäile, että sydän läpätti ja onneksi osaat suostutella ☺ Ei tuota olisi voinut jättää ostamatta!
Kyllä vei aikaa suostuttelu, siihen kun kuului tuo noutomatka kuusi tuntia mukaan.
PoistaOn hieno! Ja se oli ihan selkeästi myös päättänyt mahtua teille asumaan :D
VastaaPoistaHih, juuri niin se päätti tulla vain meille.
PoistaEnpä ihmettele riemunkiljahduksia :)
VastaaPoistaNiin sitä vain mentiin soitellen uutta kaappia kohti, tiedän sinun tietävän tunteen :)
PoistaHuh! Just ja just huonekorkeus riittää ;)
VastaaPoistaTiukilla oli, olin varma, että sinne se pihalle jää, huoh ;)
PoistaKyllä olet onnekas ollut saatuasi tuon kaapin, kyllä se on upea! Korkeutta ei kyllä olisi yhtään enempää saanutkaan olla.
VastaaPoistaSiis toi kaappi on ihan superherkku <3
VastaaPoistaSe on kyllä niin ihanuus!!
VastaaPoistaHih...konstit on monet kun jotain oikein tahtoo, täytynee kokeilla samaa tekniikkaa. Kaappihullulle on täällä kertynyt noita vanhoja kaappeja jo aika liuta, jostain pitäis raaskia luopuakin kun eiväet taida kaikki meille mahtua.
VastaaPoistaKomian löydön olet tehnyt, eipä ole koskaan vastaavaa vastaan tullut.
Onnea "uudesta" kaapista. Kyllä aito puu osaa olla upea vuosienkin jälkeen. Aurinkoista pääsiäistä ja kiitokset ihanasta blogista ja ideoista.
VastaaPoistaAivan unelma tuo vanha kaappi! <3 Itsekin rakastan kaikkia todella vanhoja aarteita (joidenkin mielestä romuja). :)
VastaaPoistaUpea kaappi ja tykkään tästä lookista kovasti. Sopiva sekoitus rouheutta ja hienostuneisuutta <3
VastaaPoistaOikean aarteen onnistuit saamaan! Onneksi olkoon!
VastaaPoistaKaunis on kaappi ja niin on blogisikin. Eksyin tänne blogiisi ja pakkohan tämä oli lisätä oman blogini lukuluetteloon. Näitä kauniita kuvia on ihan pakko päästä katselemaan toistekin. Rauhaisaa pääsiäistä.
VastaaPoistaupea kaappi ja vielä ihanampi keinuhevonen :-)
VastaaPoistaIhana kaappi, ja mitä tarinoita se on jo kuullut...ja mitä tulee vielä kuulemaan! t.Susanna
VastaaPoistaVoin vain kuvitella tunteesi kun sait kaapin teille...täällä unelmoidaan että jos joskus ihana tulis vastaan, niin kaappi:)
VastaaPoistaMieletön ihanuus tuo kellokaappi!
VastaaPoista