22. tammikuuta 2014

Hóla!











Hóla! Matka jatkuu, olen jo tosin kiljunut leguaanit hengiltä ja taivutellut kaulani kaarelle flamingojen kanssa. Pesukarhut tekevät juurikin nyt pilkkaa minusta, suomalainen on vain niin narrattavissa - eväät ovat hävinneet jo useammin kuin kerran.
 
Leguaanit partioivat aina siellä, missä minäkin. Huomaan nojaavani niiden kanssa aina samaan kiveen - apua. Luonto on täällä käden ulottuvilla aivan kirjaimellisesti. Jos et pidä varaasi se vie sinut mukanaan. Maanalaisissa luolissa voit kävellä lepakkojen nukkuessa, mutta vain jos olet aivan hiljaa voit estää niiden takertumisen sinuun. Jättiläiskilpikonnat nostavat vedestä päitään ja kurottavat kaulojaan sinua kohti, vain muutaman kymmenen sentin päässä. Onnekas saa kädelleen perhosen ja paratiisin salaisuus säilyy.
 
Paikallisbussissa on tunnelmaa kahdenkymmenen meksikolaisen kanssa - maassa maan tavalla. Täällä on vaikea kuvata vain paikkaa - sehän olisi tyhjä ilman ihmisiä. Siispä virittäessäni kameran on linssin eteen kirmannut vähintäänkin iloinen ihmisjoukko. Nämä ihmiset rakastavat esillä olemista ja se näkyy sekä kuuluu kauas. Voisiko sellaiseksi kasvaa - toivottavasti meistä jokainen.
Ilona

7 kommenttia:

  1. Hola ! Ihanaa lomaa siulle ! Nauti lämmöstä, täällä on liian kylmä :)

    VastaaPoista
  2. Huokaus, tekisi mieli pulahtaa tuonne ensimmäisen kuvan veteen uiskentelemaan. Puhuttelevia kuvia sinulla nämä kaikki.

    VastaaPoista
  3. Voi ei, nyt tuli matkakuume! Ihania kuvia ja fiiliksiä! <3

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia jotka lämmittävät näin suomalaisen talven ympäröimänä.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa lomaa. Ihana, tulee niin oma Meksikon reissu mieleen näistä kuvista:) Me käytiin jo kauan sitten v.1992, tykkäsin ja lähtisin uudelleenkin .

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa siltä, että voisin muuttaa sinne <3

    VastaaPoista
  7. Holaa! tuntui niin kodikkaalta ja tutulta :) Mukavaa lomaa :)

    VastaaPoista

Ihanaa olisi lukea viestisi!