Tänään on ollut ihana päivä, sen erilaiseksi kaikista muista päivistä tekivät pienet hetket. Minä olen pienen karamellipuodin omistajan tytär, tai oikeastaan sellainen pienen pieni puoti oli olemassa joskus valtavan kauan sitten. Tänään kiertelin äitini kanssa tekemässä löytöjä kirpputorilta ja törmäsin juuri sellaiseen karamellipurkkiin, joita tuo puoti oli pullollaan. Samaisessa pöydässä oli suloinen maalaus pienestä tytöstä, värit ovat siinä kovin kirkkaat ja taulu on mielestäni täynnä iloa:) .
Ennen kuin meidän päivä aamulla alkoikaan veimme lapseni leireilemään. Matkalla äitini kertoi ihailevansa voikukkapeltoja ja siitä kuinka kauniita ne kukat ovatkaan. Perille päästyämme käteni viipyi lapseni kädessä hetken kauemmin ja kuulin tutun äänen takanani, sinun linnunpoikasesi oppii lentämään.
Kotona täytin purkkini vedellä ja poimin kaikkein suurimmat voikukat purkkia kaunistamaan. Jäin miettimään sitä, näemmekö kuinka kaunis voikukka on, vai unohdammeko sen oppiessamme lentämään.
Sinulle siis annan sen suurimman ja kauneimman voikukan juuri siksi, ettemme unohtaisi kauneutta vanhetessamme!
Ilona
Ihania löytöjä olet tehnyt ja karkkipurkissa olevat voikukat ovat vallan hurmaavia.
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista ja mukavaa viikkoa!
Ihana postaus, Ilona!!
VastaaPoistaIsäni vanhemmat pitivät pientä kauppaa (yhdessä talonsa huoneista) ja muistankin elävästi hänen kertoneen, mitä tapahtui, kun hän eka kerran meni karkkeja pussiin lastaamaan ;D Pieni poika luuli kaiken olevan vain ja ainoastaan heille itselleen... Rangaistus oli yllättävän kova, vaikkakin kyseessä oli puhdas erehdys ;(
Tällainen hassu mielleyhtymä tuli täällä karamellikaupasta ;D
Mukavaa maanantai-illan jatkoa ja kiitos kauniista postauksesta ♥
Voi miten tuttu karkkipurkki;-) Isäni oli kauppias ja minä olin kaupassa alvariinsa. Koko kylän väki oli tuttua ja kaikki tunsivat minut. Se oli silloin.
VastaaPoistaMinusta voikukat ovat kauniita tien laidalla, mutta eivät puutarhassani. Sen sijaan minulla armon saavat maahanmuuttajat eli lupiinit. Kuupuutarhani sai aloittaa valkoinen lupiini. Pidän lehdossani myös koiranputkista, sillä ne ovat runsaina kuin valkoista pitsiä sinisten lupiinien joukossa. Puna-ailakit kukkivat nyt lemmikkien joukossa.
Tottakai poikasemme oppivat lentämään, koska puhallamme heille tuulta lentosiipien alle...
Kaunista viikkoa sinulle!
IHANA!
VastaaPoistaOi, puutarhafriikkinä voikukan ihanuus on kieltämättä tupannut unohtumaan moneen kertaan...kitkijän näkökulmasta se on toiseksi viimeinen riesa (vihoviimeinen riesa on vuohenjuuri). Mutta onhan se ihana kukka, jos kasvaa oikeassa paikassa. Voikukasta saa myös kulinaristien herkkua, jos sen antaa kasvaa pimeässä esim. nurin käännetyn kukkaruukun alla. Tästä ajatuskulusta taitaa olla lapsenomainen ihastus kaukana :( Pitänee ottaa itseä niskasta kiinni, ja väkertää vaikka tahmea voikukkaseppele!
VastaaPoistaKiitos kauniista postauksesta.Tytön ilme tuo hyvää tuulta ja yhteys karkkikauppaan herätää lapsuuden muistot. Pennillä ostettiin nallekarkkeja sillä välin kun kylän peltiseppä hitsasi nuken vaunun pyörät taas kuntoon. Palkasi tottakai nallekarkki! Eikö olekkin kummallista, että me ihmiset nimeämme kasvit rikkaruohoiksi... esim. hiirenvirnahan on upea kukkapenskissäkin... nautitaan kaikesta ympärillä olevasta kauneudesta!
VastaaPoistaIhanaa kauneutta. Tänään juuri ajattelin voikukkien kauneutta, kun ikkunan edessä silittelin pyykkejä ja katselin pihaamme. Meillä on todella runsaasti voikukkia enkä ole koskaan ajatellut että ne millään tavalla häiritsisi. Sukulaisemme sen sijaan kertoi että koko viime kesän kulutti aikansa niitä tuhotella ja aina ne nousevat pintaan. Kauniita kirpparilöytöjä ja kaunista tarinaa.
VastaaPoistaOi, kuinka kauniita kuvia...kuulosti todella ihanalta päivältä!
VastaaPoistaKaunis postaus!!
VastaaPoistaMe mieheni kanssa ihastelemme usein maaseudulla ajaessamme juuri voikukkapeltoja niin kaunista..ja meidän takapihalla joka on myös oleskelutilana niin kasvaa voikukkia..ja olen sanonut että antaa niiden kasvaa :)
VastaaPoistakaunis kirjoitus sinulta, niin kivat kuvat mukana. Minulla on tuollainen karkkipurkki, siinä pidän mehupullon korkkeja, niitä kumisia.
VastaaPoistaKiitos. <3
VastaaPoistaHassua miten kukkaset onkaan painuneet mieleen voimakkaina, kuvitella juuri sellainen keltainen seppele päässä on moni pieni tyttö kokenut niitä onnentunteita:)Samoja tunteita herättää nuo nallekarkit ja ne mehupullonkorkit, pieni homekokkare aina pullosta pois ja lasiin kaikille lapsille;)
VastaaPoistaNuo karkkipurkit on tosi ihania ja herättävät kyllä lapsuusmuistoja... Markka kädessä jonotettiin kitskalla :D
VastaaPoistaIhanat aarteet olet löytänyt! Ovatko nuo lintutaulut ostettuja/uusia? Olisi mukava löytää samantapaisia.
VastaaPoistaTerv.Päivi
Kiva kun olit käynyt vierailulla :) Tosi kivalta näyttää blogisi, täytyypä tulla paremmalla ajalla tutustumaan vielä paremmin :) Ihana tunnelma täällä jo näin ensisilmäyksellä, Tykkään!! :D
VastaaPoistaHauska tyyny. Kelpaisi hyvin meille
VastaaPoistaTiitu