Keittiössä

Valoa tulvii jokaisesta ikkunasta. Kevään vaaleanpunainen löytyy meillä Svaneforssin ruusuisista verhoista.  Yksi verho päätyi tuolien verhoilukankaaksi. Kummallista, miten kevät tekee sisustusvilliksi. Naapurille tunnustin, että en meinaa pysyä mitenkään aisoissa villitykseni kanssa.

Tänään meillä juhlitaan oikein urakalla, siihen on hurjan monta hyvää syytä. Oikeasti kai juhlintaan ei edes syitä tarvittaisi. Meidän kodin täyttävät tänään ihmiset matkan varrelta, he ovat niitä - jotka ovat jollain tapaa vaikuttaneet meihin elämän eri vaiheissa. Joukko ei ole perinteinen, mutta niin hauska ja erilainen. Ennen juhlia kipaisen kuitenkin koskimaisemaan perhekuvauksiin. Mukaan lähtee kelkka, eväät, lyhtyjä ja taljoja - tulossa paljon hymyjä.  Ulkona näyttää ihan täydelliselle kuvauspäivälle.

Aurinkoa, Ilona

Minne ikinä tie johtaakaan

On monta paikkaa, jossa tahtoisin käydä. En haaveile lomasta palmujen alla tai lämpimissä maissa. Se ei vain tunnu tänään omalle. Toki mietin joskus tuulessa ja tuiskussa, että olisihan se lämmittävä aurinko ihana. Silti karttapallon pyörähtäessä osuu katse aina vain viileämpiin maihin. 

Niin kauan, kuin muistan olen haaveillut Islannin matkasta. En sen pääkaupungista vaan syrjäisestä mökkimatkasta, siellä - missä ei ole turistibusseja. Onnistuin löytämään sen mökin, jonka kuva on nyt piirtynyt silmiini. Mökki on tulivuoren lähettyvillä tai on ainakin vielä siellä ;). Saattaa olla, että unelmasta tulee jonain päivänä totta tai aloitan ainakin viikon haaveilemalla siitä. Onneksi voimme aina haaveilla.

Unelmoidaan taas, Ilona

Meistä tuli taivaanrannanmaalareita

Tänään postilaatikkoon tipahti kirja, jonka luin sivu sivulta. Unohdin ajan, hymyilin, kyynelehdin ja nauroin ääneen. Saattaa olla, että otin tanssiaskeleet ja jammailinkin. Jokainen sivujen koti ja ihminen on tuonut mukanaan uskomatonta tunnetta.

Lupasin joskun ajalla ennen etuhampaita jo pois nukkuneelle isälleni, että minusta tulee kirjailija. Töhersin paperille piirrustuksia ja tarinoita, isäni kirkkain silmin kertoi uskovansa Ilonasta tulevan kirjailijan. Tiedättekö, en koskaan ole pitänyt itseäni kirjailijana - hymähdän aina jonkun minua niin kutsuessa. Tänään kurkkasin peiliin todetakseni, että olen kirjailija. Isälle terveisiä, otan jälleen kynän käteeni ja kirjoitan - koska vain niin voin kirjoittaa tarinan.

 Kirjoissani on niin hienoja ihmisiä, hetkiä ja seikkailuja - että välillä pakahdun niitä muistellessani. Sivuilla tarinat heräävät eloon. Miltei jokaisen kirjani olen kirjoittanut Docendolle. Se ei ehkä ole vahinko. Ensimmäisen kirjani kustantaminen ei ole ollut kustantajalle helppo päätös - eikä kai se sitä ole koskaan. Tänään olen kiitollinen kustantajalle, kirjoissani mukana matkanneille ja sinulle lukijani.

Kotona -kirja on 24 kirjani. Se pursuilee elämää, ihmisiä, koteja, värejä, kukkia, herkkuja ja iloa. Kirja on niin Kotona. Kiitos jokaiselle sen sivuille merkkinsä jättäneelle - tarina elää ikuisesti. Voidaan hyvin olla huomennakin taivaanrannanmaalareita tai - mitä sitten ikinä tahdommekaan. 

Tämä oli niin hieno matka -kiitos!

Ilona

Sateenkaarentaa

Villa Charme

Villa Sukka

112 ruutuikkunaa

Koti lehvästön varjossa

Elämää valkoisessa puutalossa

Unelmien piilopaikka

Talven taikaa

Lumoava Joulu

Innostu&Onnistu

Kaunein joulu

Talossa ja taivasalla

Mansikkapaikka

Kesäpesä

Talven hopeiset hiutaleet

Hulivilin onnenhetket

Tärkeimmät hetket Kauneimmat ajatukset - kalenterikirja

Satumainen joulu

Tervetuloa Jouluun!

Sekaisin kesästä

Kokonainen

Hurmaava Huvila

Tervetuloa jouluun!

Kotona

Tavallaan kuvassa on kaikki

On aika, jolloin halusin palavasti olla floristi. Kukkien hipistely on ehkä hienointa rentoutumista. Niin kauan, kuin jaksan muistaa on ympärilläni ollut kasa kukkia. Niiden sidonnasta jääneen sotkun keskellä istun onnellisena hymyilemässä. Nykyisin istun lasikuistilla, silloinkin - kun minun pitäisi tehdä töitä. Lasken kuitenkin niin, että inspiroidun näiden kanssa. Samalla tavoin kamera vaikuttaa minuun, saatan vain jäädä kuvaamaan. 

Ihaninta kaikessa on se, että tänään voin tehdä työkseni kukkien hipistelyä ja kuvaamista. Kuinka mahtavaa onkaan asella hääkimpun kukkaset kuvaksi ja tehdä ne kodin seinälle tauluksi. Tunnustan muuten, että minulla on kukkia odottamassa huomista. Aion jälleen karata työpisteeltä ja hymyillä kuistin lattialla auringossa ;).

Riemukasta viikonloppua täältä sinne, Ilona

Markku hoitaa

Viime kuukausina olen saanut tehdä töitä äärimmäisen hienon ihmisen Markun sekä ihanan, ihanan Annen kanssa. Menty on raikuvissa pakkasissa ja juostu nietoksissa. Naurettu on vedet silmissä ja hymy korvissa. Lisää nauretaan superporukassa tälläkin viikolla. Lauantaina istuskellaan Markun ja Annen pihasaunan pukkarissa ja tehdään jännittäviä juttuja tulevaan. Saattaa tosin olla, että minä ja kamerani olemme ihan pienenä pukkarin nurkassa, jotta saadaan kaikki kuvaan ;).

Huomenna nelosella alkaa Markku hoitaa - ohjelma. Tulin muistuttamaan siitä, että varmasti muistatte ;). Minä parkkeeraan sohvalle tikkuna yhdeksän aikaan, enkä hievahda edes jääkaapille. Ihan mahtavaa!

Hymyjä teille huomiseen, onhan elämä superhieno retki!

Ilona

Kevätkoti

Ihana olla taas parkissa kotona. Kummallista, miten sitä osaa arvostaa asioita kotiin palattuaan. Itävallassa oli ilmassa kevättä ja kaupat täynnä pääsiäistä. Ihan villisti ei meillä pääsiäiseen pukeuduta, mutta muutama pupu sujahti matkalaukkuun  Salzburgin sisustuspuodeista. 

Tänään on tämä nainen sortunut jälleen kerran kaupan kukkahyllyn kohdalla. Jos ei osaa päättää ottaako yhden nipun tulppaaneja vai kaksi - voi silloin ottaa hyvin kolme nippua. Tällä hetkellä oma suosikkinippu on Huiskulan värilajitelma. Värit hiipivät auringon valon mukana kodin jokaiseen huoneeseen. Nyt lähden urheasti vaihtamaan lakanat ja selättämään pyykkivuoren. Palkkionkin taisin saada jo etukäteen ;).

Aurinkoa sinne, Ilona