Parhaita päiviä

+

 Miten paljon valoa lumi onkaan tuonut mukanaan. Täällä on vietetty ihan parhaita hetkiä perheen kanssa. Tutut lenkkipolutkin näyttävät aivan uusille. Puut heijastelevat yhä järven pinnalta lumikuormassaan. Ensi viikolla vesi on jo ehkä jäätynyt. Punainen pieni hirsitalo on kotikaupungin vanhimpia rakennuksia. Se on rakennettu 1800-luvulla Hiskias- nimisen myllärin myllyn läheisyyteen leivintuvaksi. Joskus väistämättä miettii, mille Hiskiaan jauhamasta jauhosta leivottu leipä maistuikaan.

Vuosi on alkanut täällä kahvitta, siinä ehkä suurin muutos arkeen. Aamupala muuttui kaurapuuroksi - ja ateriarytmikin on heittänyt kuperkeikkaa. Nämä eivät kuulu tämän vuoden lupauksiin, mutta ne tuntuvat nyt oikeille valinnoille. Lupaukset sen sijaan ulottuvat kotiin ja perheeseen - aikaa perheelle toivon tähän vuoteen paljon. Kalenterista olen viivannut yli ne asiat, jotka veisivät liikaa aikaa tärkeiltä asioilta - perheeltä. 

Ehkä lupaukset eivät toteudu aina kokonaisina. Onneksi on kuitenkin aika lupauksille, etteivät tärkeät asiat unohtuisi arjen pyörteisiin. Onneksi on uusi vuosi - täytettäväksi mahdollisuuksilla, unelmilla ja haaveilla.

Jännittävää alkanutta vuotta sinne - ehkä nähdään retkien varrella, Ilona

 

Jäätävän kaunista

Ihan pienenä tyttönä tämä mystinen paikka oli valtavan suuri. On se toki sellainen näin isonakin tyttönä. Hitonhauta on kotipaikkannan läheisyydessä oleva luonnonsuojelualue. Kesällä sen putoukset virtaavat vapaana,  mutta silti siellä on ikuinen lumi - Hitonhauta. Ainakin lumi on rotkon pohjalla sulamattomana pitkälle kesään saakka.  Isänikin kertoi jo tarinaa tästä sekä Hitto-nimisestä menninkäisestä, joka säikäytteli varsinkin pieniä tyttöjä rotkon pohjalla. Arvatkaa vaan uskoinko - no tietenkin. Jos kallioita katsoo tarkkaan on niissä menninkäisen kivettyneet kasvot.

Tarinoiden pitää jatkua, Hitonhaudalle olen tuonut poikani jo useasti ja nyt Myrskyn ensimmäistä kertaa. Myrskyn tassut ovat jo tottuneet retkipoluille, kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueisiin. Hitonhauta ei ole se kaikkein helppo kulkuisin. Rotkon pohjalle vajotaan kieli keskellä suuta. Liukkaat polut ovat haaste tai ainakin hidaste. Välillä koira oli napattava syliin ja laskeuduttava alas pyllymäkeä.

Uskomaton tunne hiipii rotkon pohjalla. Jääpatsaisen peittämät kalliot ovat lumoavat  - vaikka aurinko oli sulattanut ympäröivät metsät paikoitellen. Niinpä minä jälleen kerran kerroin tarinan Hitto - menninkäisestä. Onneksi olen jo iso tyttö ja menninkäinen ei ehkä tohtinut minua säikytellä enää ;).

Rotkon pohjalta valoon nousu on yhtä haastava, kuin sinne laskeutuminenkin. Meidän retkiryhmä valitsi hieman poikkeuksellisen poistumisreitin. Sen varrelta löytyi metsäpuro. Vihdoin polutkin päättyivät, eikä enää ollut jäljellä muuta - kuin suuntavaisto. Ehkä saattoi uskokin rakoilla, mutta sitä nyt ei enää päivän jälkeen muista ;). Polun löytyessä jälleen oli housut läpimärät, takki tyhjä ja hymy huulilla. Perheelle lupasin olla kertomatta enää yhtään tarinaa vähään aikaan. Mutta olenhan minä jo kartoittanut seuraavan retkeilypaikan - odottakaa vaan housujen kuivamista ja olen valmiina taas.

Aurinkoa retkiinne, minne ne sitten ikinä suuntautuvatkaan - Ilona

Kauneimmat

Minun kotikaupunki on kovin tuttu, jos sitä ajattelee omasta näkökulmasta. Rakennuksista moni on ollut täällä syntymästäni saakka. Äitini on käynyt koulua samassa koulussa, kuin minä, mieheni ja lapseni. Olen saanut asua nostalgisella puutaloalueella, olen asunut myös siinä talossa, jossa olin pienenä tyttönä hoidossa. Nyt asun paikassa, josta voi nähdä Markkamäen, sen tontit maksoivat silloin joskus yhden markan. Kodin paikalla oli silloin sankka metsä ja vielä silloinkin - kun koulun kanssa näissä metsissä suunnistettiin.

Kuvien ottamisen jälkeen huomasin, miten monta hienoa rakennusta saankaan lenkkipoluillani nähdä. Ehdottomasti aion tehdä uuden retken kamerani kanssa omaan kaupunkiini. Suosittelen lämpimästi jokaiselle, kaiken näkee silloin uusin silmin.

Kotikaupunkini kauneimmista rakennuksista ja muistoistani niihin liittyen kirjoitin tänne.

Niko taas on kirjoittanut tänne muistoistaan tässä kaupungissa.

Huomenna kirmaan Myrskyn kanssa tuttuun maisemaan, hengitän kylmää pakkasilmaa - ja vasta sitten pakkaan auton ja käännän sen kohti uutta mökkiseikkailua.

Toivotaan talvista maisemaa viikonloppuun, Ilona

Talvitarina

Joinakin päivinä maisema on niin kaunis, ettei uskalla sanoa sanaakaan - jottei rikkoisi äänettömyyttä. Retkipaikoista yksi aina vetovoimallaan kutsuva on tämä paikka kosken rannalla. Sinne kuljetaan metsäautotieltä kääntyvää polkua pitkin. Ympärillä ihastuttavat päitään lumen voimasta taivuttelevat männyt. Kenkien alla narahteleva lumi on ainoa ääni, joka täyttää hiljaisen metsän.

Mikään ei maistu paremmalle, kuin nuotimakkara ja rapeaksi paahtuneet kinkkuvoileivät. Myrsky seuraa uskollisena aivan perässäsi, hetken matkan edelläsi - kunnes tauko nuotiotulilla pysäyttää retkikaverin viereesi istumaan. Jos talvitarina kirjoitettaisiin sanoiksi, en ehkä pystyisi lukemaan sitä - vain koska ääneni rikkoisi hiljaisuuden.

Ihania hetkiä teidän tarinoihin täältä, Ilona

Suuri seikkailu!

Yksi päivä, josta tuli suuri seikkailu. Voitte kuvitella, mille tuntuu kolmivuotiaasta kuullessaan junanpillien äänen. Minulla oli upea päivä näiden kanssa ja tietenkin heidän äidin Sannan.

Kiitos vielä kerran Keitele-Museolle

Sujahtakaa lukemaan tunnelmia kotikaupungin raiteilta ;)

https://www.visitaanekoski.fi/blogi/paiva-ratapihan-hengessa?fbclid=IwAR3mJr3o5tk-7y4OnLpIK_ZrxKaHvBNUSUMuLY__Ut9EutcpoPSzAbKNcWY

Ilona

Hiddenaanekoski - jahti

Nopeasti tulin vinkkaamaan teille Hiddenaanekoski-jahdista. Me Äänekosken somelähettiläät piiloitellaan palkintokasseja ympäri kaupunkia ja ohjeistetaan teitä löytämään niitä. Kasseissa on aivan upeita palkintoja kaupungin yrittäjiltä ;). Jos siis liikut täällä suunnalla tai olet täällä niin sujahda kurkkimaan ohjeita tänne. Myrskykin on antamassa vinkkejä, joskaan se ei ehkä tiedä sitä itse.

Juuri nyt on pussukan kuvavinkit julkaistu näillä tunnelmilla. Onnea jahtiin!

Ilona

Kuvan koru yksi palkinnoista - tekijä Kultaseppä Sanna