Huomisesta hetken päästä;)

 

Sade ropottelee iltaisin kattoon ja hämärän aika on aivan käsillä. Lenkkeily ystävän kanssa lehtisateessa saa kaiken näyttämään kovin kauniille. Mitä siitä, että tuuli vihmoo kasvoja ja sade piiskaa eteenpäin, ystävyys kantaa senkin läpi:).

 

Hämärät hetket tekevät minulle usein tepposet ja olen ihan täpinöissäni keksimässä uusia kujeita elämän tielle. Minulla ei ole lupa vielä  tunnustaa tulevaa, mutta sen verran voin kertoa, että työt jatkuvat tulevaisuudessa vanhojen ihanien kumppaneiden parissa ja aivan hurmaavien uusien ihmisten parissa. Ystäväni kannustaa minua eteenpäin, sillä sitähän varten me olemme, kannustamassa toinen toisiamme tavoittelemaan mahdottomalta tuntuvaakin asiaa. Epäonnistumista en pelkää, sillä minullahan on aina perheeni ja ystäväni hurraa-huutoja huutamassa vaikka sitten kaatuisinkin maaliviivalla;).

 

Näillä ajatuksilla, ihan ihanaa syysviikonvaihdetta jokaiselle meille.

Ilona

Jännitän:)

 

Jännitän, sitä milloin saan tiedon Talven taikaa- kirjan valmistumisesta. Fiilistelin innoissani kuullessani kannen tähtien kimaltelevan valon niihin taittaessa. Ihan hetken päästä saan pitää kirjaa ensimmäistä kertaa kädessäni. Kummallista miten se tunne onkaan voimakas. Ensimmäisiä ideoita kirjan sivuille aloitin rakentamaan näihin aikoihin viime syksynä. Sadan suolakurkkupurkin ympäröimänä, en voinut kuin nauraa itselleni. Mihin kummaan olinkaan taas pääni työntänyt. Uskoinko sivuille syntyvän sata ideaa jaettavaksi, hyvä kysymys:). Voitte siis uskoa, mille tuntuu koskettaessani ensimmäistä kertaa sivuja. Saatan hihkua ja hyppiä ilosta jakaessani kirjan kanssanne.

 

Olen odottanut tätä pitkään ja tiedän niin tehneen Teidän ihanien lukijoidenkin. Painovalmiit kirjat lähtee matkaan kaikille ennakkoon tilanneille ihan hetken päästä. Vieläkin ennätät mukaan ja löydät myyjät sivupalkista. Kirjan kanssa samoilla postikuluilla matkaa puodeista syyskotiin myös vaikka mitä ihanuuksia:).

 

Jännityksellä odottaen

Ilona

Lintukodossa tuikkii valot:)

Täällä olen taas puuhastellut innoissani ja huomannut kuinka hurjan lapsellinen olenkaan asentaessani valoja linnunpönttöön ja sitoessani vanhaan varjostimen runkoon sammalta. Olen vakuuttunut siitä, että jos olisin lintu haluaisin juuri tuollaisen valon lintukotoni ulkopuolelle roikkumaan;).

 

Viikko on sujahtanut hilpeissä tunnelmissa. Matkasimme juttelemaan tulevista seikkailuista ystäväiseni Maaritin luo ja nämä alimmaiset kuvat ovatkin sieltä. Huomasitteko miten tuo kovin rohkea, rohkea nainen on maalannut kotinsa mustaksi ja sen miten se onkaan lämmin väri. Ihanuus puutarha ympäroi taloa ja vieläkin huokailen ihastuksesta. Yleensä siitä, että minä ja Maarit tavataan seuraa jotain ihanaa ja tästä vierailusta seuraa sitä ihan roppakaupalla.

 

 

Hymytellään sipistellessämme syysaskareita, tsirp:)

Ilona

Uusi arvonta!

 

Olen aikasten ihastunut juuri seinälle liimaamaani Bambi-tarraan. En voi välttyä ajatukselta harhailevasta suloisimmasta eläimestä metsänkeskellä. Tämä tarra on Sateenkaarentaa-puodilta.

Ihanin yllätys teille jokaiselle on arvonta johon Riikka Sateenkaarentakaa on antanut kaksi Bambi-tarraa peilikuvin palkinnoksi. Kaikki siis kipinkapin osallistumaan arvontaa. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän viestiin tai klikkailemalla facebookin kautta. Kaksi arpaa saa molemmissa käyneet ja omassa blogissaan tai facebookissa arvonnan muille jakaneet saavat kokonaisuudessaan kolme arpaa:)

 

Onnea arvontaa!

 

Kauris-tarran voittaja on arvottu ja Pieni lintu oli onnekas. Laita minulle sähköpostia ilonapietilainen@suomi24.fi matkaan ja sujauttelen kauriin tulemaan.

 

Ihana aloittaa viikko arvonnan tuoksinnassa, arvonta kestää kolmen viikon ajan:)

Ilona

Väsynyt ja hurjan iloinen!

 

 

 

Tänään meillä oli syysmyskäjäiset viimeisen kerran tänä vuonna Voipiovuoren rannalla. Ihania ystäviä oli ihan mahtava nähdä. Perheen miehet kaatoivat urakalla puita ensi kevään urakan edestä. Tänne tosiaan on tarkoitus rakentaa päämökki heti lumen sulaessa. Meidän tyttöjen tehtävänä oli tehdä klapikuorma kärryyn ja muonittaa joukkue. Pikkupojilla oli ihan omat suunnitelmat ja taisi maja nousta lavoista metsän siimekseen. Koiruudet taas olivat mukana jokaisessa hetkessä. Tainan tuoma ihana mustikkapiirakka suli suussa ja mikä parasta ihana vuoka tuli mökkituliaisena. Ihana oli nähdä pitkästä aikaa, syksyn hurjan kauniissa luonnossa.

 

Koko viikko on ollut rikas ja täynnä elämän ihania asioita, kirpakoitakin. Olen saanut vierailla suloisissa kodeissa Päivillä, Paulalla ja saaristossa Teijan mökillä. Kolme alinta kuvaa on Paulan syksyisistä tunnelmista ja olen hurjan iloinen tuoksutellessani Paulan antamia auringonkukkia ja mintun oksia. Päiviltä sain arvokkaan lahjan, jonka tahdonkin ehdottomasti kanssanne jakaa. Päivi on kirjoittanut kirjan Runonriepuja. Kirjan olen lukenut kannesta kanteen ja en vain voinut välttyä kyyneliltä. Kirja kertoo selviytymistarinan jollaisen voi kokea vain kerran. Tämä lainaus on Päivin kirjasta ja kirjoitan juuri tämän runon sinulle siksi, että se on Päivin oma suosikki:)

 

"Elän elämäni parasta aikaa, mukaan on astunut sadun taikaa. Aamuisin peilistä katsoo hirviö peloton. Notre Damen kellonnsoittaja; kalju, rinnaton.

 

Päivät takan edessä touhuillen, takkatulta kohennellen, kuin Tuhkimo, linnanjuhlia suunnitellen.

 

Illan tullen pimeään, ulos uskaltaudun lähtemään, kuin ruma ankanpoikanen, lentoharjoituksia tekemään.

 

Olo on onnellinen; ei ole enää kiire, ei hoppu, tiedäthän näillä saduilla on onnellinen loppu.

 

Haasteena otan vastaan tulevan, olenhan vapaa kuin lokki Joonatan.

 

 

Kirjan luettuani ja tämän viikon elettyäni koen olevani rikas, niin valtava rikas ja samalla kiitollinen.

 

Kiitän elämästäni ja ihan jokaisesta hetkestä, kiitä sinäkin:)

 

Päivin kirja sinun on mahdollista saada itsellesi suoraan Päiviltä paivi.haljala@hotmail.com. Minua se kosketti lujaa, uskon niin käyvän sinullekkin.

Ilona

Siitä se idea sitten lähti!

 

Rakastan valokuvaamista ja ehkä intoa on enemmän kuin taitoa, tunnustan. Ihailen aina Hannen kuvakulmia ja taitoa tehdä kaikki kuvissa kauniiksi. Siitä se idea sitten lähti ja satuimme Hannen ja  Tainan kanssa samaan kahvipöytään inspiroitumaan:). Yksissätuumin syntyi ajatus valokuvauskurssista Hannen vetämänä. Ensimmäinen kurssipaikkakin löytyi sattumalta ja se pidetään Jyväskylän läheisyydessä Leppävedellä Hannele`s -puodilla, jossa voi tutkailla 1640-luvulla syntyneitä hurmaavia rakennuksia. Kurssi pidetään ihanan talvisissa jopa jouluisissa tunnelmissa 27.10 klo 10-14.00 ja se maksaa 60e, kahvitteluhetken voi erikseen ostaa halutessaan talon emännältä. Sisustusinspiraatio on taattu ja ihana olisi istua samaan pöytään:). Kurssi ei ole ydinfysiikkaa, eli tällä vaalealla tukallakin pärjää mainioisti ja Hanne ohjastaa jokaista taitojen mukaan. Kurssille mahtuu noin kymmenen osallistujaa joten sujauttakaa viestiä nopsaan Hannelle osallitumisestanne. Hannen kuvia pääsee ihastelemaan täällä ja ilmoittautumiset laitettaisiin tänne fotofox@msn.com.

Juuri sain kuulla ystäväiseni Riikan mukaan tulosta, melkoinen sisustusjoukko on siis tulossa kuvailemaan, ihanaa:)

 

Siis siellä nähdään:)

Ilona

Camillan vierailu:)

Äkkiä tänne sujauttamassa ihanan Camillan ottamia kuvia. Camilla kävi siis meillä vierailulla viime keväänä. Täytyy myöntää, että näyttää aika siistille verrattuna tämän aamuiseen arkikotiin, jossa odottaa pyykkivuoret ja siivoamattomat nurkat. Ehkä saan inspiraatiota kuvista ja ryhdyn tuumasta toimeen:). Oikeastaan on helpottavaa huomata, että en ole enää kovinkaan ankara itselleni siivouksen suhteen, ikänäkö on tehnyt varmasti tehtävänsä, pölyä ei enää näe;). Lisäkuvia löydät täältä ja Camilla kiitos, on ollut ihana tutustua sinuun:)

Muistakaa osallistua alapuolen arvontaa!

Ilona

Syksyn tunnelmia!

 

 

Syksy on melkein käsinkosketeltavan lähellä. Innostuin kaivamaan oman Willa Sukka -kirjani esiin ja puuhastelin vanhojen tekstien innoittamana puolukoista ja sammaleesta asetelman kuistille. Sammal kestää hyvänä miltei ikuisuuden asetelmissa. Suihkuttelemalla sen aina uudelleen kosteaksi ja se jaksaa vihertää. Syksyn siivellä matkaan huomenna Turkuun tutkimaan jotain ihanaa ja uutta, siitä saan kertoa varmasti hetken päästä lisää. Sen jälkeen poikkean suloisessa paikassa Laukaassa ja rantaudun kotimaisemiin takaisin hyyrystelemään.

 

Willa Sukkaa on jäljellä vielä pikkuruinen määrä ja siitä voi laitella viestiä ilonapietilainen@suomi24.fi ja suuremmat määrät voit tilata täältä. Kirjan koko on A4 ja sivuja 112kpl. Kirjassa sisustetaan ja tunnelmoidaan syksyisissä tunnelmissa.

Ilona

Yllätysvieraita!

 

Mökille tupsahti kasa yllätysvieraita ja ihanan mieluisia sellaisia. Mukana vierailla oli kassillinen makeita omenoita ja kimppu syysleimukukkaa. Leimukukasta tulee niin lapsuus mieleen ja mummolan ihanat kukkamaat, ehkä paras tuoksumuisto ikinä. Yllätysvieraani opettaa työkseen tuohitöiden tekemistä ja tietää kunnioitettavan paljon asioita maan ja taivaan väliltä. Tuohet eivät meidän mökin kaadettavista puista irtoa aivan vielä, mutta jotain vierailu inspiroi tekemään. Katkotut puun pätkät koverrettiin rasiaterällä ja taltalla kynttilöille pesäksi. Nyt meillä kotona hyyrystellään kynttilän valossa, tuoksutellaan leimukukkia ja syödään omenapiirakkaa.

 

Mökillä on enää tehty jotain ihan pientä tai no jos lapselta kysytään, se on varmasti suuren suurta. Puumajan läheisyyteen rakennettiin lavalippu. Lipun on tarkoitus kestää tuulessa ja tuiskussa, joten puustahan se oli sitten rakennettava. Lavan rakosiin lyötiin rimat. Joka toinen rima maalattiin harmaalla ja joka toinen vaalealla maalilla. Yläkulmaan pensselöitiin suorakaiteen muotoinen paikka, johon vapaalla kädellä maalattiin tähtösiä. Minkä maan lippu, siitä ei välitetä. Pienimies ähläsi tohkeissaan lipun kiinnityksen kanssa ja nyt se on pystyssä, hurjan kivaa:).

 

Vieraisilla meillä on myös käynyt ihanainen Camilla  ja  viimeinen kuva kumppaneineen löytyy uusimmasta Toivekoti&Puutarha-lehdestä:)

 

Leimukukkien tuoksua kaikille tänne poikenneille

Ilona