29. marraskuuta 2018

Talven pihakoristeet










Melkein hypin riemusta ensimmäisten lumisateiden leijaillessa taivaalta. Toki pitäisi olla heti sitomassa kransseja ja ripustelemassa köynnöksiä kuistin kaiteille. Enhän minä malttaisi odottaa, en malttaisi millään. Jokaisena aamuna reippailen pusikoissa, joista kannan erinäisiä keppejä kotiin. Mies ei nyt aina ole niin riemuissaan, kuin minä ;). Tämä aika on pahin, inspiroituminen on hurjaa. Päässäni saatan kuvitella nyt vaikka jouluauton sahaamisen tapahtuvan sekunnissa, kunnes järjen ääneni - luetaan mieheni pudottaa haaveilijan takaisin maan pinnalle.

Kotipihassa näyttää nyt tälle, huomenna siellä on ehkä havuköynnös ainakin ovikaaren päällä.

Pirskahdellaan talvitunnelmissa, Ilona

25. marraskuuta 2018

Talven satumaa








Jäinen kauneus on valloittanut kotimetsän puut ja polut. Töissä ja vapaalla löydän itseni metsäpolkujen varrelta. Oma koiravanhuskin on innostunut metsäilystä. Vapaana kulkeminen on ihan parasta juuri nyt. 

Olen tyhjentänyt lähikauppojen kynttilähyllyjä antaumuksella. Milloin niitä sitten onkaan liikaa - ei ikinä ;). Aamukahvikin maistuu lähes täydelliselle kynttilänvalossa. Silloin maanantaikin tuntuu paljon mukavammalle päivälle, tai ainakin hieman mukavammalle. Täällä uusi viikkoa alkaa kirjoittamisella. On aika päätellä ensi kevään Kotona - kirjan sivut ja luovuttaa suunnaton määrä kuvia taittajalle. 

Kohta pakkaan repun ja kipaisen kotikaupungin rannoille. Menossa on jännittävä kuvauskokeilu, josta ei tulenleimahduksia puutu. 

Jännittävää sunnuntaita sinne, Ilona

14. marraskuuta 2018

Hellästi huovutettu









Taas se on täällä - palava halu huovutella pikkuruisia eläimiä. Se iskee joka vuosi, eikä taltu millään. Innostunut kotoilija tulee siis huopakaupan kautta kotiin. Perhe nauraa huovuttelijalle, saatan tohkeissani pistellä monta tuntia eläimiäni telkkarin ääressä. Välillä huokailen ihastuksissani eri sävyjen lomittuessa toisiinsa.

Kyllä, minulle saattaa lähimmäiseni hieman jo naljailla harrastuksestani. Erikoisesti Pullahiiri, joka asuu kahvikupissa ei uponnut muihin kuin minuun. Oikeasti sillä ei ole väliä - minä huovutan nyt! Joskus käsillä tekemisen riemu on niin hienoa, että hymyilen samalla tavalla kuin alimman kuvan pupu - Neiti Heinä ;)

Hilpeätä viikkoa sinne teille, Ilona 

7. marraskuuta 2018

Oman kodin talvitunnelmat







Kotiovella sujautan jalkaan villasukat. Siitä tulee väistämättä hyvä olo. Jos saan päättää, mille paras päivä näyttää - se alkaa metsästä. Neilikan meno on melko rauhallista ja punatukka päättää usein, mille polulle kaarretaan. Koiruus rakastaa hengailua, pysähtyy kovin mielellään kanssani sammalia tutkimaan. Kotiin tullaan kori pullollaan aarteita. 

Kuistit on mielestäni tehty asetelmia varten, pikkuruisia tonttumetsiä ja kaupunkeja on ihana tehdä.  Istun siis lattialla oksien, keppejen, sammalten ja havujen keskellä - kieli keskellä suuta hymyillen. Huomenna auto kääntyy kohti Hollolaa ja ihanaa kotia siellä. Odotan jo niin lumipeitettä ympäri Suomen - se tarkoittaa joulukotien ja mökkien kuvausaikaa. 


Tunnelmallisia kotoilupäiviä sinne, 

Ilona


Ps. Lauri Laukkasen ja Minna Immosen kirjat menivät @paivirai nimimerkille tällä kertaa