21. huhtikuuta 2019

Ensi viikolla avataan












 Viikonloppu on mennyt lautakasojen, tapettien ja pensseleiden kanssa. Studiolla puhaltavat aivan uudet tuulet. Itsellä on ihan voittaja olo. Ensimmäiset kuvaukset uudessa studiossa tehdään ensi viikolla. Teitä kuvauksiin tulijoita onkin ihanan paljon. Luvassa on varmuudella naurua ja hymyjä - lapsia on aina yhdestä vuodesta kymmeneen ikävuoteen saakka. 

Studio on juuri sitä varten, että vaikka taivaalta tulisi rakeita voimme sujahtaa sisälle kuvaamaan. Juuri nyt ulkona ei viherrä ja lasten ilo tarttuu polkuautoista tai keinuhevosista. Oma suosikki on puhelin, jolla soitetaan niin hellyttäviä puheluita - että ei ole tosikaan. 

Vielä odotan tulevaksi ensi viikolla puukaiverrettuja seiniä. Luulen, että valmistuvat, rippikoululaiset ja hääparit näyttävät ihan ihanalle juuri siinä.

Muistakaa tallentaa kuvamuistoja matkanne varrella, vaikka ne ottaa kännykkällä niin muisto jää elämään niiden avulla.


Ilona

Kuvia työstäni sujautan useammin tänne. On niin hienoa tallentaa hetkiä!

17. huhtikuuta 2019

Pääsiäisen koti













Hauskaa huomata värien villinä hiipivän sisälle. Tosin pitäydyn vain värikkäissä kukissa. Muuten olen kovin tylsä värien käyttäjä, mitä niitä nyt onkaan muta, savi ja hiekka. Tiedetään, melkein narskuu hampaiden välissä tylsyys ;). Paljon iloisemmalle kuulostaisi pinkki, keltainen ja ehdottomasti villi vaaleansininen.

Siihen pääsiäiseen kotona valmistaudun kasalla kananmunia, koristeena ihanimpia ilman suurempia operaatioita. Tänä vuonna ehdoton lempikoriste on tuo noitien noita, jonka ostin Leenan sympaattisesta Vanha Postineiti - puodista. Puotikissana kaupalla kehrää kuvien Maisa. Hyvään oloon voi siis hyrinän avulla kääriytyä heti oven avattuaan. Ennätän vielä hakea kuorman pajunkissoja, sillä meillä kotona ei Maisaa ole kehräämässä. Kokeillaan, jos pajunkissat osaisivat vaikka hyristä ;).

Ihanaa pääsiäistä sinne, muistakaas viritellä ajoissa luudat valmiiksi. Tavataan Kyöpelivuoren liepeille, Ilona


12. huhtikuuta 2019

Sisustusperjantai
















No, sehän iskee aina salamana taivaalta. Yleensä siivoan kodin jo torstaina touhukkaana. Tunnustan muuten imurilla ajelun olevan oikeastaan kivaa - se muuttui sellaiseksi löydettyäni tuoksukuulat, jotka sujahtavat imurin pussiin. Tällä kertaa koti tuoksui vaniljalle imurin kahvaan tarttuessani. Saattaa olla, että intopinkeänä touhutessani imuri kiihtyy ylinopeuden rajamaille ;).

Sisustusperjantai on tänään kivempi kuin yleensä. Seinillä komeilevat Patiinaputiikin Jaanalta ostetut pilarit, jotka kannattelevat minun mustaksi maalilla suhautettuja pupuliineja. Pilareihin ihastuin Jaanan luona sisustuskuvaillessani. Ihana idea - ja ihan luvan kanssa Jaanalta napattu. 

Pilareiden oston jälkeen myönnän sortuneeni aika usein vierailemaan täällä. Nimeni saattaa löytyä jonkun ihanan aarteen tai muutamankin kohdalta. Kuvien, vanha tarjoilulautanen on yksi Portaasta tänne matkanneista ihanuuksista. 

Meitä sisustajia on niin erilaisia, minä rakastan kerroksia ja tarinoita. Se, että jokin on itse tehty on mielestäni erityistä. Elämän jäljen näkyessä jää heti miettimään, mitä kaikkea esine onkaan kuullut tai nähnyt.

Tänään kirjoitan kalenteriin vapaapäivä, sillä onhan sisustusperjantai. Hurautan Minillä kirpparille ja kukkakauppaan - se on vaarallista se. Jostainhan on kuitenkin jännitys arkeen saatava, eikö vain ;).


Jännittävää viikonloppua, Ilona