9. kesäkuuta 2019

Matka Islantiin













Olen kyllä yhä täällä - istun juuri nyt kengät puhki kuluneena, rikkinäisissä retkeilyhousuissani. Koko komeuden kruunaan sujauttamalla pipon päähäni aivan - kuin kaikkina muinakin aamuina. Senkin alta ulos pyrkivät kutrit ovat tuulesta sekaisin, kirjaimellisesti aivan solmussa.

Matka Islantiin on yksi niitä asioita, joista vain haaveilee. Oma työ onneksi työnsi päätöstä loppumetreille saakka. Täällä on kirjoitettu tarinoita kameralla, jotka toivon mukaan jättävät sydänjäljen sinne, mihin ne päätyvät. Minuun koko maa on jättänyt jäljen. Tarkkaan katsoessa löydät hevosistakin sellaisen ;). Lentokentältä ensimmäiseen majapaikkaan ajoi muutaman tunnin, musta mökki sijaitsi aivan Heklan lähettyvillä. Upeiden hevosten keskeltä valui hiekkatie kohti päämäärää. Ensimmäisenä päivänä kavuttiin kohti kuumaa jokea, jossa höyryävä maa saa hiljaiseksi. Koko nouseman ajan tuuli oli ainakin puolittain myötämielinen. 

Kamera löysi kaikkialta hevosia ja lampaita. Tuulen kääntyessä peltojen hevoslaumat kääntyivät samaan suuntaan. Äärimmäisen upeaa katsottavaa. Lähimaastossa retkeily tarkoittaa täällä satoja kilometrejä päivässä, joten ensimmäiset päivät etsimme piilotettuja paikkoja Hellan pikkukylän läheisyydessä. Saadessani kameratulvan purettua koneelle kerron seikkailusta varmasti lisään.

Nyt lähden liikkeelle repun ja piponi kanssa - että ennättäisin nähdä lunnien lennon tänäänkin. Täällä liikkeelle lähtö aika on aamulla kuuden aikoihin. Silloin on vielä kovin hiljaista.

Ilona

28. toukokuuta 2019

Kotona Äänekoskella -Ilona Pietiläinen - Visit Äänekoski

Kotona Äänekoskella -Ilona Pietiläinen - Visit Äänekoski: Olen Ilona, äänekoskelainen valokuvaaja, toimittaja ja kirjailija. Olen asunut täällä syntymästäni saakka - siis vuodelta 1975. Pienenä tyttönä olen kääntänyt Keiteleen rannoilta jokaisen kiven ja kannon - ainakin silloin se tuntui sille.

Hienoa tulla valituksi yhdeksi oman kaupungin Somelähettiläistä. Poiketkaa kurkkaamassa, miten upeaa porukkaa siellä kanssani häärää.

Ilona











24. toukokuuta 2019

Uusi aika





Tänään on tullut aika painaa Olisipa aina joulu - kirjan kansi kiinni. Tarkoittaa sitä, että olen kirjoittanut sen sanat lauseiksi ja nivonut ne kuvien kanssa liitoksi. Ensi syksynä ilmestyvä kirja on minulle tärkeä - ehkä tärkein. Sillä olen päättänyt kirjoittaa oman kirjani loppusanat viimeisen kerran. Takana on upeista upeimmat retket ja minulla on ollut kunnia kirjoittaa niistä. Hienoa on päättää tähän kirjaan, sillä minä olen juuri sitä mieltä - Olisipa aina joulu.

Kirjoittaessani ensimmäistä kirjaani oli Neilikka aivan pieni, tänään kirjoittaessani viimeisen rivin - on se kirjoitettu Neilikalle. On aika sulkea ovia ja mennä kohti tuiskua ja tuulta - on aika. Onneksi kustantajani on luvannut jättää oven raolleen, jos vielä palaisin. Koskaan en sano hyvästi - vain hetkeksi näkemiin.

Kiitos jokaiselle kirjan lukijalle ja joulukirjan kannen avaajalle. Olen kirjoittanut sen rivit - kaikella sillä tunteella, jotka jäävät sivuille asumaan. Kiitos teille tässä ja menneissä kirjoissa mukana olleille - on aika tehdä retkiä muulla tavalla. Olen jo pakannut kameran valmiiksi, nähdään siis kesällä.


Kiitos
Ilona