5. heinäkuuta 2022

Olohuoneen uusin vanhatar




Instagramissa kerroinkin seikkailusta tämän keinutuolin noutomatkalla. Ehkä se ei tuntuisi niin sopivalle, jos nouto olisi tapahtunut mutkat suorina. Tuoli on puoliksi kunnostettu, minusta täydellinen näin. Erikoiseksi talonpoikaisesineen tekee sen kolme jalkaa, pitkät jalakset keinuvat syvään, mutta rauhallisesti. 

Ensin sen paikka oli lasikuistilla, mutta siivoushetken tiimellyksessä valssasin sen kanssa aina olohuoneeseen asti. Saattaa olla, että jotain on olkkarista vietävä pois kalusteiden lisääntyessä. Tilaa huoneessa kyllä on, mutta ehkä peili voisi muuttaa mökille tai sitten ei ;). Onneksi sisustajalla on lupa vaihtaa mieltänsä, ihan yhtä usein - kuin sukkiakin. Valssataan siis huonekalujen kanssa huomennakin, ainahan voi yllättyä itsekin, mistä ne paikkansa löytävät.

Sisustusinnoissani keräsin omasta kukkapenkistä valkoiset pionit maljakkoon. Rankkasateet olisivatkin niiden terälehdet muutoin tuoneet alas.

Sateiden lomasta kirjoitellen, Ilona

 

23. kesäkuuta 2022

DIY vuodekatos







Meidän mökillä on oikeastaan vain yksi varsinainen tila, joka jakautuu oleskeluun, ruokailuun ja makuuhuoneeseen. Pitkään olen haaveillut syvennykseen jäävään makuualkoviin vuodekatosta. Kokeilinkin jo yhtä mallia, mutta eihän se toiminut alkuunkaan nousevan katoharjan kanssa. Tee-se-itse - katos on vain kasa harsoverhoja, joita oli melko monta ikkunan verhotangoissa roikkumassa. Toiseen päähän kattoa ruuvasin valkoisia silmukkaruuveja, jotka kannattelevat verhoja. Ehkä laitan vielä yhden verhotangon pätkän kattoon kiinni, siitä alaspäin laskeutuva harsoverho voisi sopia katostunnelmiin.

Ihanaa juhannusta täältä mökkimaisemista sinne. Täällä on huomenna kiireetön päivä ja mökkiläisten tiekokous. Ehkä hurahdetaan illalla veneellä rantakahvilalle kuuntelemaan musiikkia ja ihailemaan kokkoa.  Luvassa aurinkoa ja lämpöä.

Ilona

 

18. kesäkuuta 2022

Puutarhakalusteiden uusi aika






Etsin mökkikuistille kalusteita ja olen selannut kymmeniä liikkeiden sivuja löytämättä juuri sitä oikeaa. Mökkikuistihan ei ole vielä edes valmis, mutta on työn alla. Varovainen lupaus sen valmistumisesta on juhannus. Lopulta luovutin kalusteiden etsimisen ja tartuin pensseliin vanhojen kalusteiden uudistamiseksi. Sävyksi valitsin Horsman, olen sävyyn ihan ja ihastunut. Jotenkin se minusta muistuttaa vanhojen puistopenkkien sävyä. Samalla sävyllä maalasin penkit, vanhan pöydän, keinutuolin ja pikkupöydän kannenkin. Nyt ne odottavat uudelle terassille pääsemistä huvimajan edustalla. Keinutuoli muuttaa laiturin nenään, jossa melkein näen itseni kiikuttelemassa ja ihailemassa auringon laskua. 

Maalausurakkaa jatkan tänään saunamökin lattian kanssa, arvatkaa sävy - jonka valitsin ;)

Kesäterveisin, Ilona

 

1. kesäkuuta 2022

Omenankukkakranssi ja yksi ovi lisää





Ihan vahingossa varmaan eksyin Facebookin paikallisryhmään ja niinhän siellä nimeä huutelivat vanhat navetan ovet. Miehen mielestä ovia on meillä jo riittämiin, siis niitä - jotka eivät varsinaisesti johda mihinkään ;) Joka tapauksessa risukuorman kasaus ja purku ei tuntunut enää yhtään ikävälle ovihuumassani. Miltei samalla paikalla, josta ovet haettiin on villiintynyt puutarha. Siellä kukkivat omenapuut ja koristepensaat. Taloa ei paikalla ole ollut enää pitkiin aikoihin. Muutama oksa taipuili niin maata myöten, että uskalsin niistä poimia kukinnot kranssia varten. Harmaa ovi omenakransseineen on ihan täydellinen minusta, mieheltä kysyttäessä voisi huokaisu olla vastauksena. Niin tiedätte, mitä tarkoitan - hymyjä viikkoon sinne ;)


Ilona
 

17. toukokuuta 2022

Pieniä muutoksia ja remonttisuunnitelmia







Ihan vähän on pitänyt kokeilla maalipensseliä kotona kalusteisiin. Muutoin on remonttiajatukset keskittyneet mökkimaisemiin. Siitä, mihin viime kesänä jäätiin on jatkettu. Puita on kaatunut melkoisen paljon. Niistä on perinteinen paikalle tullut sahuri hurauttanut miehen kanssa melkoisen puutavaramäärän. Ennen, kuin ne ovat terasseina tai laiturina kestää ehkä tovin. Mutta kurkistellessani mökkitonttia eri kulmasta, kuin ennen huomasin valon tulvivan jo pihapiiriin. 

Päivän sävy on tänään vihreä, miten se näyttääkään maalipinnoissa hyvälle. Toisaalta kevätesikoita pulloihin asetellessani näytti keltainenkin sävy niin kutsuvalle. Työt alkavat todenteolla näin kevään korvalla, kotona vietetty aika jää niin pieneksi, että ehkä maalipensseli huutelee nimeäni vain haaveissa. Nähdään siis eri puolilla Suomea, missä ikinä ihana mökki tai koti sijaitseekaan. 


Instagramissa alkaa ihan pian kirja-arvonta, kipaiskaa jättämässä arpa sinne.


Aurinkoa viikkoon, Ilona
 

12. toukokuuta 2022

Päivänkakkarapuu ja mustaherukkatee









Innoissani siirtelelin jo kesäkukkia ulkoilemaan kuistille. Kaikki sormet ja varpaat ristissä, ettei tulisi enää pakkasöitä. Äitienpäivälahjaksi saatu päivänkakkarapuu sai jäädä vielä sisälle lämpimään. Vettä on täällä tullut vaakatasossa ja viima puhaltanut puseron sisään urakalla. Koiraherraa se ei suinkaan haittaa ja ulos on päästävä kirmaamaan oli sää mikä tahansa.

Lämmikkeeksi haudutin mustaherukkateetä. Yleensä olen sitä tehnyt syksyllä suuremmista lehdistä tai kuivatuista mustaherukan lehdistä. Tee pitää flunssan loitolla tai ainakin auttaa torjumaan sitä. Nyt teen raaka-aineena oli juuri auenneet lehdet, ne poimin harvennetusta mustaviinimarjapensaasta. 

Tee valmistuu kymmenessä minuutissa hauduttamalla. Kerää lehtiä kourallinen, kaada päälle 1,5 dl kiehuvaa vettä. Kaksi teelusikallista hunajaa pehmentää makua. Koivun kurkistelevia hiirenkorvia voi kerätä joukkoon tuomaan raikkautta lisää.

Kevät
Ensin heräsivät pajunkissat, tyytyväisenä kehräilivät hyvää oloaan maailmalle. Heti perässä kurkkivat koivujen hiirenkorvat - kuuntelivat uteliaana lintujen kujerrusta, lämmintä kevättuulen kuisketta. Hetken päästä kohottavat omenapuut nuppujaan kohti taivasta, odottavat säteitä avaamaan terälehtiään.


Aurinkoista viikonloppua ja tietenkin mustaherukkateetä ja sympatiaa
Ilona



6. toukokuuta 2022

Äidille










 

Enhän olisi oppinut koskaan lentämään, ellet olisi kertonut - kuinka siivet avataan ylle lämpimän tuulen. Pidit kädestä kiinni opetellessani kävelemään haparoivin askelin. Otit syliin kaatuessani. Et unohtanut suukottaa, et koskaan jättänyt halaamatta. Ilman sinua en tietäsi, mitä lämpö on. Sydän kasvoi kokonaiseksi. Vaikka maailma yrittää puhaltaa viileää tuulta, yrittää siipiä latistaa - saada lämmön niiden alta katoamaan on niiden alla aina nostava voima. Sen voiman turvin uskallan unelmoida, haaveilla ja rakastaa. Tänään halaan äiti sinua - kuiskaan hiljaa, miten rakas oletkaan. Huomenna minä olen se lintu pieni, joka uskoo lämpimän tuulen kannattelevan siipiään.

Hyvää äitienpäivää jokaiselle äidille ja äidin mieliselle 

Ilona

11. huhtikuuta 2022

Pääsiäiskoti












Pääsiäinen alkaa näkyä kotona kukkamerenä. Perunanarssit ottavat parin perinteisistä narsisseista ja liittoutuvat puukulhojen ja pupuheinien kanssa asetelmiksi. Miten ihanaa, että keltaiset ja lilat hyasintitkin ovat rantautuneet tänne myös pääsiäisen kukiksi. Kevät tuoksuu jo, eikä ilman pajunkissoja pääse lenkkipolulta kotiin palailemaan. 

Muistatteko sen puputarjottimen, johon liimasin servietttitekniikalla kuvan. Se on kaivettu kaapista kattausta somistamaan. Vanhan ison tarjottimen ja puputarjottimen väliin jäi juuri sopiva kolo kukkakranssille. Katkaisin kukkien oksat lyhyeen varteen ja asettelin ne kranssin muotoon tarjottimien väliin. Sipulikukat viihtyvät saadessaan pienen määrän vettä. Isolla tarjottimella on sopivasti vettä kukkia varten. Lisään sitä aina aamuisin, jos näyttää tarpeelliselle. Terälehdet näyttävät nyt muutaman päivän jälkeen yhä kauniile. 

Perjantaina toteutuu yksi unelma ja lähden perheen kanssa tulppanien maahan Hollantiin. En ehkä malta odottaa lomahousujen päälle sujauttamista. Luulen, että perillä voi ihastella kukkia oikein urakalla. Myrskyä on tosin jo ikävä nyt, mutta hän nauttii mökkielämästä ihan parhaassa seurassa poissa ollessani.

Hyvää pääsiäisiäistä jo siis ennakkoon täältä sinne, Ilona