Tämän viikon aikana työmatkaa kertyy 1500 kilometriä - ajaessa ennättää nähdä peltoja, järviä, lintuja, lapsia ja töihin kulkevia. Ennätän kuunnella myös lempikappaleet pariinkin kertaan, pysähtyä huoltsikalle ja parkkeerata huilaamaan. Mitä sitten työhön kuuluu, sitä en oikeastaan tiedä koskaan vielä maanantaina. Jos omenapuut kukkivat silloin ne asetellaan etusijalle, jos taas sataa pitää kauneus etsiä pisaroista.
Tällä viikolla on mieleen painunut montakin asiaa. Olen saanut kirjoittaa nuoren naisen tarinan, joka sai veden silmissäni kiertämään. Ihmettelen, kuinka paljon hänellä olikaan ajatuksia tästä elämästä ja hänen sairaudestaan - uskomatonta viisautta. Ensi viikolla tiedän minne menen, mutta en sitä, miten se tarinaksi muotoutuu.
Huomenna juhlin ystävien kanssa ja sunnuntaina suljen rakkaan paikan oven viimeisen kerran kiinni. Viikon varrelle voi siis hyvin mahtua kovin pitkä matka.
Ihanaa kesäviikonloppua sinne,
Ilona