Kohti uutta vuotta Silkkitietä pitkin

  Ensimmäisen kerran pujottaessani makuuhuoneessa paljaat varpaat Silkkitie - mattoon oli tunne juuri sellainen glamourikas. Miten ihana on jokaisena arkiaamuna tehdä niin. Luulen, ettei ne aamuviiden herätyksetkään tunnu niin arkiselle, miten voisi jos uuteen aamuun kävellään silkkitietä pitkin ;). Nyt enää pohdin onko tunnelma yhtä glamourikas myös eteisen aulan silkkitien päättyessä. Oven takana on kodinhoitohuone pyykkikasoineen. 

Koko koti tuntuu muuttuneen mattojen ansiosta. Niitä tuli VM-Carpet.fi tehtaan tekemänä meille kaksi. Koon sai itse valita ja toki värinkin. Minusta valkoinen matto toi valon kevään kunniaksi huoneisiin. Pinta on silkkimäisen pehmeä. Koiraperheen mattona toimii minusta moitteetta, pinta ei imaise sisälleen karvoja ja imurointi on helppoa. Minusta suuri matto kokoaa tilan kalusteet yhteen, ehkä muutan mattojen paikkaa sisustusinnoissani. Voihan mattojen kanssa valssata välillä mööpelivalssin sijaan. Uusi sisustusvuosi aluillaan, nyt se näyttää kovin raikkaan vaalealle - ylellisen pehmeälle. 

Ihan upeinta on arpoa kanssanne Instagramissa @valkoinen_puutalokoti pyöreä Silkkitie - matto, joka tulee voittajalle suoraan täältä Instagram @vmcarpet. Arvonta käynnistyy 7.1. 

Arvontapalkkio kaupallinen yhteistyö VM Carpet

Sisustusinnoissaan, Ilona

Yökylässä omassa kodissa - ja tarina rohkeudesta

 

Oletteko kokeilleet kyläilyä omassa kodissa. Se saa hymyn huulille varmasti. Vieraspatjan sujautin lasikuistille, jossa on hitusen verran viileämpää - kuin sisällä. Peitteitä nostelin enemmän, kuin normaalisti vuoteeseen. Flanelliset lakanat oikeastaan lämmittävät melko paljon. Hauskaa, miten jännittävää on juoda iltatee kylätunnelmissa omassa kodissa. Myrskykin päätti heti vallata paikan patjalta. Luulen, että retkeilemme useamminkin. Kylätunnelmissa nukuttikin paremmin - vai kuvittelinko vain? 

Joulun kiireetön aika alkaa aivan pian. Olen päättänyt hiljentää jo heti viikonlopun jälkeen. Olla ihan vaan flanelleissa ja lämmitellä takkatulen lämmössä. 

Viikonlopun tallikuvaukset toivat mukaan niin lämmintä joulun tunnelmaa - ihan parasta nähdä eläinten ja ihmisten ilo. Alla pienen Livian ja Mollin joulutarina - se kertoo rohkeudesta. Miten pieni tyttö voikaan olla niin kovin suuri. Muistetaan lämmittää mieliä niin toisten, kuin omaakin. Joulu ja jokainen päivä vuodesta on se ohi kiitävä - kallis arvoinen.

Nyt lähden katselemaan kotipihan oravaa, olen melkein varma - että hän hymyilee minulle ;)

Ilona

Livia ja Molli - Tarina rohkeudesta

💗

Talvinen makuuhuone

Talvella täällä tulee ihan väistämätön tarve käpertyä peitteisiin ja tyynykasaan. Harrastuksiini kuuluu kovin aikaisin nukkumaan meno. Harvoin keikun hereillä kymmenen jälkeen. Myrsky hiipii jo yhdeksältä viereeni lukemaan ja ottamaan pikkuruisia iltatorkkuja. Mitä pehmeämpi paikka, sitä mukavampaa näyttää koiruudella olevan. Kynttilöitä me ei silloin polteta, mutta yövalot ja pienet jouluvalot ikkunoissa palavat - ne unohdin kokonaan sytyttää kuvaan. 

 Illan kääntyessä yöksi Myrsky hiippailee lattialle omaan sänkyyn. Hänellä on tapana nostaa takatassut seinää vasten ja nukkua selällään. Tyytyväinen maiskuttelu on luultavammin merkki lempeistä unista. Minä en sentään nosta jalkoja seinää vasten - tietääkseni ainakaan ;).

Minusta makuuhuone on täydellinen, jos saan upottaa aamulla varpaat lämpimään mattoon. Peittoja sängyssä on monta. Puhtaiden lakanoiden  - päivä on minusta paras. Jos saan valita sujautan peitteiden päälle hotellimaisia lakanoita ja valkoisia tyynyliinoja. Aamulla venyn sängyssä niin kauan, että Myrsky saapuu aamulenkiltään takaisin valon nopeudella. Pienet aamuhalit ja herra on valmiina sinkoilemaan lapsen kanssa joulukalenterin avauspuuhiin.

Aika jännittävä elämä - eikö vain ;). Arki se on ihmisen parasta aikaa, Ilona

 

Valoa hämäriin päiviin

Hämärät aamut kaipaavat valoa, se on varmaa. Jokaisena aamuna sytyttelen kynttilät vaikka vain hetkeksi palamaan. Heti tuntuu valoisammalle, lempeämmälle päivälle. Joskus on pidettävä villasukkapäivä, se tarkoittaa täällä sitä - että ei ole kiire mihinkään. Ainakaan aamuisen metsälenkin jälkeen, sillä Myrsky ei sisällä malta olla koko päivää - vaikka ulkona sitten sataisi ja tuulisi.

Ajattelin ottaa villasukkapäivän viikonloppuna ja antaa miehelleni yhden sellaisen isäinpäivän kunniaksi. Yllätän hänet omalla autokuskilla, joka on ajo-opetusta saava poika - meidän poikamme. Luulen, että pukuun sonnustaunut kuljettaja on parasta, mitä mieheni voi ajatella. Aikaa hänen vauva-ajastaan, ensimmäisestä isäinpäivästä on jo melkoisesti. Silloinkin pieni juhlija oli puettu pukuun isäinpäivän kunniaksi. Puku tosin silloin saattoi olla vain venyvät pukupotkuhousut ja valkoinen paita :).

Hyvää viikonloppua sinne, olkoon se kynttilähetkiä täynnä,

IIona

 

Voisiko arki olla välillä luksusta

Myrsky tuuli puhaltaa niin, että tukka lähtee. Sade vihmoo kasvoja ja edessäni kulkevat tassut nostavat vauhtia jokaisella askeella. Meillä on kiire kotiin, kynttilöiden valoon ja lämpimään. Nämä illat on tehty varmasti sitä varten, että voi napata sisustuslehdet ja kirjan kainaloon - hiipiä lukemaan lämpimään. 

Arjen luksusta pitää joskus ihan tarkoin katsella, se on niin pieni - ja pujahtaa piiloon niin sukkelaan. Ehkä se on aamiainen vuoteessa - minulla se on vain uusien lakanoiden kunniaksi. Olen ehkä vähän ihastunut H&M Home:n metsäisiin lakanoihin. Luulen unen tulevan hyvin - vaikka myrskytuuli ulkona puhkuu ja puhisee. 

Sänkyä muhkeuttaa ihana peite - jonka arvonta on käynnissä Instagramissa Valkoinen_puutalokoti. Kipaiskaa osallistumaan, Rilassantedesigns unelmiin. Heiltä Anu arpoo voittajan.

Pysytään lämpiminä ja terveinä, Ilona

 

 

Unelmien tapetti kuvattuna - ehkä ;)

Kesällä omassa makkarissa on vain valkoisia vuodevaatteita - ehkä sellainen ikkunasta hulmuava kesätuuli, ruusun tuoksu ja puhtaat valkoiset lakanat-  ajatelma ovat syynä tähän. Syyssateilla hairahdun varmasti värillisiin lakanoihin ja tummempiin sävyihin.

Täällä on myös aloitettu pohdinta siitä, mitä uuteen kotiin tahdon viedä mukanani. Oikeasti tahdon varmasti viedä kaikki - joihinkin vanhuksiin on kasvanut jo pitkä tunneside. Talon suunnittelu ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä - en voi kasvattaa jokaista seinää pöytäni tai antiikkisen "romuni" vuoksi, hassua ;). Tähän mennessä olen saanut intettyä jo lisää tilaa lasikuisteilta, joista toinen on viileä kuisti.

Makkarista mukaan pääsee varmasti seinällä tärkeilevä vanha kattorosetti, joka on liimailtu lankkutaustan päälle. Hellyttävä kapistus on sopivan rujo. Olen pohtinut myös kovin lujaa tapettivalintoja ja miettinyt voisiko tapetin kuvata itse - tai lähinnä sitä, miten kuvata unelmien tapetti. Sen pitäisi olla sopivan hillitty, mutta samalla rosoinen. Kaksi alimmaista kuvaa voisi olla sellaisia, joiden kanssa voisin haaveilla talvellakin kesästä. Tosin tapetista haluaisin rosoisemman eli ehkä rypistelen kuvan ja kuvaan sen sitten uudelleen tapettiversioksi. Sopivan patinan saamiseksi ajattelin myös lorauttaa hieman teetä paperitulosteen päälle. Jää nähtäväksi, millainen sotku tästä kokeilusta tulee ja päätyykö jokin testaus tapetiksi asti.

Nyt tämä haaveilija lähtee kesäjuhlia järjestelemään ja kuvaamaan ihania tunnelmia pienen järven rannalle.

Ruusujen tuoksua sinne,

Ilona

Hyvällä tuulella!

Jäin miettimään matkan jättämää sydänjälkeä. Usein iltaisin ajattelen tuon maan ihmisiä ja eläimiä. Sydän kääntyi Kuubassa nurin monta kertaa - hökkeleissä asuvien ihmisten ja eläinten vuoksi. En taida unohtaa hetkeä, jolloin lapset juoksivat junan vierellä pyytämässä ihan mitä tahansa. Silmien kostumiselta ei voinut välttyä koiran juostessa riepu suussa lapsijoukon perässä - kaikkien pitää osallistua.

 

Tässä maassa eläimet eivät ole aivan heitteillä - köyhien ihmistenkin ovella on kasa riisiä kulkukissoja ja koiria varten. Opaskoirien lapuilla varustettuja symppiksiä löytää Havannan kaduilta - he käyvät museolla, jotkut syömässä, toiset asumassa ja osa vain hellittävänä. Museon omistaja kertoi, ettei kulkukoiraa voi vangita, mutta ovi on aina avoinna. Eläimen juostessa liikenteen hälinään autot jarruttavat. Kulkukoiran kulkiessa ohi pysähtyy vanhus kaivamaan kassistaan jotain syötävää.

 

Tänäänkin mietin, miksi en olisi hyvällä tuulella. Havannalainen kadunlakaisijakin on vaikka hänen kuukauden palkkansa on kokonaista kaksikymmentä euroa.

 

Hymyillään, Ilona