Hetkistä ikuisia

Joskus tuntuu sille, että aika pitäisi pysäyttää. Ihan hetkeksi katkaista sekuntiviisareiden nopeus. Se tunne tulee usein oman perheen kanssa, silloin voisi jäädä paikalleen hetkeen. Kuvissa hetki pysähtyy, ainakin hetkeksi. Luulen, että muistan jokaisen niistä vielä siellä kiikkustuolissakin ;).

Omien kuvien käsittely on usein melkoista säätämistä. Aina en osaa päättää tahtoisinko ne mustavalkoisina vai sitten jotain muuta. Kuvankäsittely on ikuinen matka, jonka takia se kai onkin niin kiinnostavaa. Itse käytän Lightroomia ja Photoshoppia sekaisin. Kaikki erikoiskäsittelyt rakentelen Photarilla. Yksi kuva saattaa olla pöydällä tunnin tai kaksikin, silloinkin se sekuntikello on pysähtynyt. 

Ensimmäisenä olevat kuvat päätyvät ehkä seinälleni tai yöpöydälle. Ne muistuttavat äärimmäisen lämpimästä kesäpäivästä - siellä keskellä ei mitään. Ympärillä oli vain ääretön meri ja hiljaisuus. Huomenna on aika pysäyttää kello jälleen kerran, maanantaina on ihan paras päivä siihen.

-Ilona-

Terassilla, kuistilla, patiolla, pisarassa ;)

Meillä saunotaan joka päivä - sen nyt vain on vakio. Näin on ollut aina ja tulee varmasti aina oleva - stressikäyrä kohoaa heti, jos ei saunan kiukaalle suhahda illalla vesi. Uuden kodin saunasta ovi johtaa lasikuistille ja siitä suoraan terassille, jossa on uusi rakkauteni Drop-allas. 

Turhamaisena naisena ihastuin ensin tietenkin altaan ulkonäköön. Pisaran muotoinen allas on minusta kaunis ja linjakas. Meillä allas on upotettu suurten kivien syliin ja verhoiltu lehtikuusella, jonka pitäisi harmaantua sään armoilla. Sähköllä lämmitettävä vesi on aina valmiina polskutteluun. Saunapäivä on meillä nyt jokaisena päivänä myös paljupäivä.

Drop kokoaa meidän kuistin kotikylpyläksi. Näinä lämpiminä kesäiltoina sen poreissa on ihan paras hetki rentoutua. Ystävien kanssa sitä testataan tulen loimutellessa kohti iltataivasta. Neilikan uusi tehtävä on valvoa poreilijoita. Leijonaksi itseään luuleva koiruus villiintyy aina huomatessaan terassin oven olevan auki. Voin vilpittömästi suositella pisaraa, joka nyt vain tuo arkeen hieman glamouria ;)

Pirskahdellaan, Ilona

Altaan alle pohjustetaan routimaton alusta. Paikalleen allas nousee muutaman miehen voimalla. Altaan voi upottaa terassiin tai verhoilla sen omaan terassialueeseen sopivalla materiaalilla. Veden lämpö on säädettävissä. Sähkökäyttöistä allasta varten tarvitaan oma syöttökaapeli ja vedelle poisto. Asennus valmiille paikalle tapahtuu muutamassa tunnissa.

Tapettitaivaassa!

Epäilemättä tämä meidän teinin huoneen tapetti on yksi rouheimmista ja samalla herkimmistä näkemistäni tapeteista. Huoneeseen ikkunanäkymä tuntuu antavan tuplasti tilantuntua. Niinhän siinä kävi, ettei äiti oikeastaan saanut valintoihin vaikuttaa - hyvä niin. Tapetti on asennettu yhdelle seinälle ja loput ovat saaneet betonipinnoitteen päällensä. Tapetin sai tilattua Tapettitaivaasta suoraan seinän mittojen mukaan. Jossain vaiheessa nuori valokuvaaja mietti valokuvistaan toteutettua tapettia, joka olisi tehty Tapettitaivaassa mittojen mukaan. Tällä kertaa valokuvat päätyivät kuitenkin akustiikkalevyjen pinnalle.

Täytyy myöntää, että voisin ottaa kovin monta tapettia sivuilta. Onneksi niiden neliöhinta ei päätä huimaa ;). 

Upeita hetkiä viikonloppuun sinne, huomenna nähdään Saarijärven suunnalla ja ensi viikolla juoksennellaan Espoon tietämillä. Totuuden nimissä voin myöntää, että näillä helteillä se juoksu jäänee melko löntystelyksi ;).

Aurinkoa täältä sinne, Ilona

Yö karhujen kanssa

Huomaan meidän ohittavan kyltin, joka varoittaa kulkemisen olevan omalla vastuulla. Hieman jalat täristen suuntaa hiljainen joukko kohti suolampea aivan Venäjän rajamailla. Vain korpin varoitusääni särkee hiljaisuuden. Sydän pamppailee jännityksestä, sillä tiedän ympäröivissä metsissä olevan karhujen joukon tietävän meidän olevan juuri nyt tällä polulla. Vihdoin päästään kuvauskopin ovelle. Äänettömästi valmistaudutaan siirtämään kamerat kuvausreikiin. Objektin ympärille kiristetään tiiviisti pussi, joka suojaa ihmisen hajun karkaamisen luontoon. Lokit miehittävät suolammen maaston. Ilman täyttää siivekkäiden äänet.

Kuluu tunti, toinen ja kolmaskin. Epäilen, ettei tänä yönä kameraan tallennu lokkien lisäksi yhtään eläintä. Kolmen tunnin jälkeen taivaanvuohen äänet hiljenevät, pikkulinnut häviävät ja lokit katoavat metsään. Tähän hetkeen sopisi jännitysmusiikin piinaavimmat tahdit. En uskalla liikkua, ettei ääni karkottaisi pois eläintä, jonka kerrotaan kantavan 360 eri nimitystä. Eräopas kertoo jokaisen kylän antaneen karhulle uuden nimen. Karhu - sanan lausumisen uskottiin olevan kutsu metsien valtiaalle.

En unohda koskaan hetkeä, jolloin karhuemo saapuu suolle kolmen erauspentunsa kanssa. Se nousee takajaloilleen todetakseen maaston turvallisuuden. Se ei tiedä piilossa olevista vaan luottaa vaistoonsa. Pelkään sulkimen äänen paljastavan paikalla oloni. Uskallan silti rikkoa täyden hiljaisuuden. Pian perheen hävittyä takaisin metsiin jatkuu luonnon oma jännitysnäytelmä. Paikalle saapuu naaraskarhuja ja uroksia. Toinen uros väistää toista, arvojärjestys on päätetty jo ennen tätä hetkeä. Yön tunteina suolammen rannoilla vieraili 14 karhua. Karhujen lomassa syöksähteli paikalle saapuneita merikotkia. Parhaimmalla hetkellä niitä oli reilut kymmenen. Tunnelma oli sanoin kuvailematon.

Meni hetkiä, jolloin en uskaltanut hengittää - en liikkua tai edes ajatella, miten lähellä nämä upeat eläimet ovatkaan. Usvan noustessa suolammen pinnalta oli aika lähteä. Jälleen pelkokerroin tiivisti hengitystä. Oli vain luotettava oppaaseen ja siihen, että karhu ei koe lähtijää uhkana. Lähtöhetkellä tavoitti kolme karhua katsellaan. Takajaloilleen nouseva uros saatteli polulta avautuvan näkymän. Pelkäsinkö, todellakin pelkäsin - silti en vaihtaisi hetkeäkään. Karhu kunnioittaa ihmistä pakenemalla. Sen äärimmilleen kehittyneet aistit kehottavat väistämään. Uskon, että en koskaan enää tapaa karhua, sillä se tarkkailee sinua vain kaukaa - vaikka olisikin lähellä.

Ilona

Mustat väliovet

Vihdoin viimeiset listat alkavat olla paikoillaan. Unelmoimani mustat väliovet tekivät heti ryhtiä huoneisiin. Mustiin välioviin päädyin yhtenä iltana selatessani tanskalaista sisustuslehteä. Miten rytmikkäästi ne johdattelevatkaan tulijaa tilasta toiseen. Meidän kodissa on melkoinen määrä näkymiä. Eteisestä avautuvat pariovet aulaan - sen jälkeen ovi kodinhoitohuoneeseen sekä pesuhuoneeseen. Näihin oviin halusin satiinilasit jo pelkän puhtaanapidon vuoksi. Malli on perinteinen, ehkä jonkun mielestä tavallinenkin. Tässä juttu on kuitenkin se väri. Sattuneesta syystä olen myös ihastunut perusruutuun, selkeää ja rytmikästä ;). Juuri nyt en osaa kuvitella näiden tilalle valkoisia väliovia.

Makuuhuoneen ovissa päädyimme äänieristysoviin ihan vain meidän yöunien vuoksi ;) Teinielämä kun ei tahdo loppua vanhempien kellahtaessa unten maille. Sama massiivipeilioven malli johtaa myös työhuoneeseen ja vessaan. Saunan oveksi valikoitui melko linjakas savulasinen Savu-ovi. Eleetön ovi terästäytyi koko oven mittaisella kahvaosalla.

Meidän ovimalli on Craft 105. Kaikki väliovet tuli tontille toimitettuina siistissä nipussa. 

Postaus on tehty yhteistyössä Jeld-Wenin kanssa.

Kaupallinen yhteistyö: https://www.jeld-wen.fi/ - tuotteista on saatu alennusta yhteistyön merkeissä.

"JELD-WENin Craft-massiivipeiliovet ovat Suomessa valmistettuja Avainlippu-tuotteita."
- JELD- WEN-

Ilona

Perhe

Ihan parasta elämässä on aika oman perheen kanssa. Se on aina yhtä jännittävää. Neilikkaa yleensä jännittää eniten reissuun lähteminen. Pelkkä auton pakkaaminen on ylitsepääsemättömän villiä. Tämä reissu oli poikkeus. Ei lähtöjännitystä, ei kiljumista tai itkemistä. Noutaja hiipi ensimmäisenä takapenkille Pietun viereen nukkumaan. Auton pysähtyessä meidän Tanhupallo ulkoili, kävi jäätelöllä ja tuoksutteli ilmaa.

Päätepysäkillä hyväksyviä katseita saivat niin porot kuin uusi rantamaisemakin. Onnellinen kuorsaus kantautui iltaisin sängyn vierestä. Toki täytyy kehua Kuusamon ravintolan suopeutta heidän tarjoillessa Neilikalle pöytään oman makkaran ja vesikupin. Olisin voinut vannoa, että meidän vanhus hymyili ;).Pitkät vaellukset punatukka jätti välistä, silloin oli paras aika ottaa päikkäreitä.

Paluumatkalla pysähdyttiin yhdeksi yöksi Ouluun näiden kuvien maisemiin. Ihana aurinko villitsi kaikki. Epäilen, että tämä oli Neilikan paras loma - ja tietysti meidänkin. Se auringon kultaama hetki ei unohdu varmasti koskaan.

Ilona