26. elokuuta 2018

Arvotaan ihanin syysreppu ikinä :)









Sain viestiä Gaston Lugalta ihanasta repusta jo kesällä. Vakaa aikomus oli ottaa reppu mukaan pohjoisen vaellusreissuille. Posti ei kuitenkaan ennättänyt perille ihan siksi - ja reppu päätyi parhaisiin syysreissuihin matkakaveriksi. Ihaninta tietenkin on arpoa teidän kanssa tämä reppu juuri nyt koulujen alkamisen aikoihin. 

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla täällä. Sujautan teille myös verkkokauppaan alekoodin, jolla saa ihanista repuista ja laukuista alennusta - 15 % - alekoodi on ILONA. Täällä on lähes mahdotonta olla sortumatta. Voisikohan jokaiselle retkellä ottaa eri värisen repun ;) 


Tunnustan muuten, että minä en ole ottanut näistä kuvista yhtäkään. Lapseni näkee luonnon näin oman kameransa takaa. Hänen Instatiliään voi seurata täällä @pietui

Postaus on tehty yhteistyössä Gaston Lugan kanssa - ja reppu voittajalle annetaan heiltä.

15. elokuuta 2018

Vauvakuume ;)












Näiden kanssa temutessa se on aivan väistämätöntä. En yhtään muistanut, miten sukkelia kissanpoikaset ovat liikkeissään. Uteliaat rohkelikot sukeltavat kaikkialle - kunnes kuukahtavat päiväunille. Elämänlangan tilalla voisi viettää aikaa tuntikausia. Vinkkaankin avoimista ovista, jotka Sanna pitää 15.9. Näillä pienillä on jo silloin uusi koti, mutta vielä tänään Sanna kertoi emon etsivän hellää omistajaa itselleen. Äärimmäisen kaunis kissaemo on hoitanut urhoollisesti oman poikueensa ja orpolapset, jotka on ottanut suojiinsa. Sydän on jälleen kerran kääntynyt ympäri siitä, että eläimistä huolehditaan - ja siitä, että on löytynyt kodit kodittomille.

Ihana tila ja sen eläimet!

Ilona

4. elokuuta 2018

Keskellä ei mitään











Kiviset polut, jyrkät rinteet, solisevat purot ja hiljaisuus vievät mukanaan. Kiire, tietokoneet ja luovutuspäivät unohtuvat tarpoessa  märissä vaatteissa kohti huippua. Miten hyvälle voikaan maistua tunturipurojen kirkas vesi tai kahvi puolessa välissä. Huussin liepeillä käyskentelevät porot ja autiotuvilla kuulee, mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Valona hämärtyvässä illassa on kynttilä. Käsittämätön rauhallisuus valtaa mielen.

Olen varmasti hurahtanut luontoiluun, se yllättää aina uudella tavalla. Mielummin kaarran poluille ja pitkospuille - kuin kurvaan valoihin ja säihkeeseen. Samalla kun itse pakkaan repun valmiiksi on jo lapsi toisaalla teltan kanssa. Rannassa odottaa kanootti ja suunnitelmissa on seuraavan kerran kiinnittää puuteltta nukkumapaikaksi. Suurin toive on nähdä metsän eläimiä edes vilahdukselta. Miten ihmeessä tästä elämästä tuli näin jännittävää?


Kippis elämälle ;)

Ilona