Vihdoin harja heilui kuistilla talven jälkeen. Lämpö lähes pakotti siivoamaan talviset koristeet pois. Tunnustan lumen seasta löytyneen erinäisiä koristeita. En edes muistanut ripustelleeni niitä kuusenkoristeiksi.
Kasvihuoneesta lähti talvivalot varastoon. Tilalle sujautin keltaisia - hurjasti kukkivia hyasintteja ja narsissit. Narsisseista tulee aina mieleen mummola. Sen etupihalla kukki valtava kohopenkki täynnä narsisseja. Penkkiä reunusti suloiset helmililjarivistöt. Aina torvinarsissin nähdessäni läikähtää lämpö sisällä - mummo oli niin monin tavoin samanlainen. Nyt vasta vuosien päästä ymmärrän sen. Äitini kertoi mummoni olleen jo heidän lapsuudessaan hurja kuvaamaan - aina piti kuvissa olla hänelle mallina. Lupaan näyttää hänen ottamia kuviaan joskus.
Pajunkissakranssin kääntelin kieli keskellä suuta pienen puutarhanurkkaukseni somisteeksi. Oksat pätkin lyhyiksi ja työntelin niitä oksista tehdyn kranssipohjan lomaan. Koristeeksi liimasin muutamia viiriäisen munia, helmikanan höyheniä ja vanhoja vuokia. Kranssivillitys tulee yhtä varmasti keväisin, kuin syksyisinkin.
Nyt ajattelin istua auringossa ja juoda kahvit suklaapipareilla. Jos mummoni olisi tässä kanssani hän joisi rauhankahvit - niin tehtiin aina. Mikäpä sen parempi ajatus olisikaan.
Lämpöä viikkoon, Ilona
