Meillä varastetaan pieniä hetkiä päivistä, silloin voi kuvitella olevansa lomalla. Työpäivän jälkeen paras hetki maistuu mansikoille ja tuoksuu kesäkukkijoille.
Haikeutta on ollut ilmassa jo pitkän aikaa ja meidän mökkipaikka kuuluu nyt jollekin toiselle. Kahden mökin loukussa on silti ollut melkoisen haastavaa olla, joten toisaalta mieli on melkoisen kevytkin. Juhannuksena meidän joukkue siis siirtyy pikkuruiseen mökkiin, joka kirjaimellisesti on aivan kiinni rantavedessä. Aamulla herätessään laineiden liplatukseen voi hyvin kuvitella olevansa veneessä.
Rakkaan mökkipaikan luopumisen tiimellyksessä on ajatus käynyt kaikessa muussakin. Tällä hetkellä kalenteri elää jo syksyssä ja syyskuuhun olen kirjoitellut tulevaisuuden suunnitelmia. Haaveilulla on rajansa, mutta silti olen pohtinut voisiko minusta tulla vaikka floristi. Jos unelmille antaa siivet, voiko niiden kanssa lentää?
Tänään kuitenkin käännän auton nokan tielle ja taltutan toivottavasti sateen. Illalla varastan hetken tai parikin. Olen lomalla ainakin tunnin, silloin on lupa kääriytyä kuistille tuoksuttelemaan puutarhan kukkia ja fiilistellä mansikkakuorman kanssa.
Lennetään siis,
Ilona
