Ripaus satua kodin arkeen

Huonekaluvalssin jälkeen lasikuistilla on kovin vaaleata. Ennen, kuin keksin tilalle mitään muuta siirtyi kuistille ylijäämäpöytä. Peittokasat kannoin sen päälle istuimiksi - oikeasti silmissä oli ajatus prinsessasta ja herneestä. Hernettä en sentään kasan alle piilottanut, enkä nenäänkään ;).  Nyt huomasin ikkunan kaipaavan verhoja, vaikka en yleensä niitä kovin käytäkään. Luulen, että tänne tulee valoa lieventämään bambukaihdin tai rouhea pellavainen laskosverho. Pöytäkin muuttaa täältä toisaalle, mutta nyt se on päivähaaveilupaikkana täällä hetkisen.

Kevään aurinko on palannut, miten se tänään nostattikaan mieltä korkealle - huomasitteko?  Vihreän sävyt houkuttelevat enemmän ja enemmän. Tunnustan myös rapistelleeni taimipusseilla. Istuttaisiko jo kelloköynnöksen ruukkuihin. Kesällä se olisi jo isosti valmis piharuukkuihin siirrettäväksi. Ihana kevät - täällä ollaan jo valmiina lähestyvään multa-aikaan. Melkein jo tekisi mieli hypätä keltaisiin kumisaappaisiin, mutta ehkä kotiväki saa minua hillittyä vielä hetken.

Värikästä viikonloppua, Ilona

Ps. Instagramissa ollaan tänään toisen puolen lasikuistin tunnelmassa - alekoodejakin löytyy postauksesta.

 

Söpöysvaroitus

Yritin kävellä näyteikkunan ohi muina naisina - katse tiiviisti lattiaan suunnattuna. Joskus on nimittäin käynyt niinkin, että ikkunan takaa on jotain pitänyt välttämättä saada. Tällä kertaa riitti pieni silmäys  - vahingossa karannut sellainen ikkunaa kohti. Siellä komeili hieman pyöreähkö pupukannu, jota nyt ei vain voinut olla kotiuttamatta. Yritin ensin selitellä itselleni, että en voisi kannun lisäksi sarjan munakuppeja ja kulhoja ostaa. Arvatkaa kuuntelinko selityksiäni ;). Silmissäni näin jo maanantain arkisen aamun ja minun aamupuurokulhoni, jolla on korvat. Hyvästi tylsä arki - ja tervetuloa korvalliset puurokupit. Munakupit nyt sitten ovat aina tuikitarpeellisia, oli maanantai tai vaikka sunnuntai.  

Kotona mietin, että onneksi sorruin. Kovin ovat villin vallattomia nämä korvalliset. 

Ps. jos haluat käydä kurkkaamassa niin Tigerin hyllyllä ovat nämä korvat pystyssä.

Iloa viikonloppuun, Ilona

 

Kevättä keittiössä

Aurinko on palannut - totta se on tullut näyttääkseen, miten likaiset ikkunat meillä on. Onneksi se samalla häikäisee pahimpien ikkunoiden kohdalla. Ilmassakin on melkoisesti pölyä katsellessa kotia tarkemmin - varmaan keijupölyä sekin. Oikeastaan sitä näkee vain kukkaset, jos suuntaa katseensa oikeaan suuntaan.

Auringosta innostuneena siivosin astiahyllyt jo ihan vähän pääsiäistunnelmaiseksi. Miten olinkaan unohtanut pupukuppini - niiden paikka on nyt ihan käden ulottuvilla. Aamukahvikin maistuu erilaiselle - ainakin näin luulen. Astiahyllyistä siirryin jo astiakaapinkin kevääseen. Sinne näytän reitin hetken päästä. Siivotessa huomaa kyllä omistavansa erinäisiä tavaroita, niitä joita ei muistanut olevan olemassakaan. Jos joku esine on ollut vuoden kaapissa - se näyttää jo ihan uudelle. Samoin kävi Myrskyn lelujen kanssa, leluvuorta kevennetään välillä kaapin sisälle piiloon. Koiraherra melkein pyörtyy ilosta nähdessään vanhat kaverit taas uudelleen.

Kevättä keskiviikkoon, Ilona

Ps. Kirsi Unelmien Talo&Koti-lehdestä vinkkasi uuden lehden ilmestyvän tulevalla viikolla. Arvatkaa - onko ihana olla omalla kevätkodilla mukana lehden sivuilla ;)

 

Tulppaaneista kukkameri kääntelemällä

Oi, ihan ihanaa  - siis käännellä tulppaanin terälehtiä. Oletteko kokeilleet? Hieman jo parhaat päivänsä nähnyt marketin kukkakimppu kokee kääntelyllä muodonmuutoksen. Tulppaania on sen jälkeen vaikea edes tunnistaa samaksi kukaksi. Terälehdet kääntyvät maljakossa jo hetken viihtyneestä tulppaanista parhaiten. Uskomatonta, miten pieni kimppu täyttääkin ison maljakon. Ennen terälehtien kääntelyä leikkasin kukkiin uudet imukohdat. Nyt ne ovat viihtyneet käännetyissä kukissaan jo viikon.

Tänään piti hakea keltaisia ja hieman oranssejakin tulppaaneja - seuraavaksi ajattelin käännellä ne. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Kukat saavat ensin kaunistaa kotia ihan perinteisellä tavallaan. Hieman meillä miesväki naureskelee kukkien kääntelylleni. Voihan se olla koomistakin katsella pyörimistäni ja hyörimistäni tulppaanikimpun ympärillä. Suosittelen kokeilemaan - vaaleanpunaiselle kukkapilvelle on aina tilaa. Tämä pätee myös keltaisiin, oransseihin, lilaan, valkoiseen - tai mitä niitä kaikkia nyt onkaan -väreihin.

Hymyjä, Ilona

 

Keittiössä ruudun takana

                   

Viikkoon voi hyvin ujuttaa melkoisen määrän hymyjä. Aivan meidän keittiön ikkunan takana käy vilske, yleensä aamupalan aikaan. Luulen, että oravilla on myös silloin aamiaisaika. Kahvikuppi kädessä katselen tämän kaksikon hääräilyä. Olisi mahdotonta olla seuraamatta niitä. Toisella on lumessa kolo, josta ilmestytään kurkkimaan hangen päälistä elämää. Voisin viettää päivän seuraamalla lintulaudan elämää. Välillä mietin, miten hienoa on asua kaupungissa, mutta vähän maalla. Hirvi oli saapastellut yöllä lenkkipolun ohitse rymistellen. Päivällä en herra Hirveä ole nähnyt - saattaisin siinä tapauksessa ottaa jalat tosiaan alleni.

Keittiössä ruutuja on hieman enemmänkin, toiset niistä ulos ja toiset sisälle. Täällä pohdin jo tosissaan kaapin rakentamista ikkunoilla tai sitten vanhan oven turvin. Pitäisi vain löytää se unelmien kaapin ovi. Löytyykö sellaista - epäilen. Suunnitelmat kuitenkin ovat olemassa, joskus ne vain ottavat aikansa. Aikaa otti myös koukkujen asennus hellan päälle, pupukoukuista kaksi toin jo viisi vuotta sitten Tukholmasta. Niiden nykyinen asennuspaikka on nyt jo neljäs. Luulen, että siinä on se sisustuksen suola - aina voi muuttaa mielensä, ainakin meillä sisustajilla on lupa tehdä niin :).

Ilona

Tulppaaniviikonloppu

Myönnetään onhan se neilikkaviikonloppukin. Oletteko huomanneet, miten hurjan hankalaa on ohittaa kaupan kukkatiskit. Välillä käytän taktiikkaa - älä edes vilkaise kukkiin päin. Se onnistuu aina siihen saakka, kunnes tuoksu hiipii alitajuntaani. Sen jälkeen peli on menetetty. Villit hevosetkaan eivät saa minua perääntymään kukkaostoksilta ;).

Toisaalta olen miettinyt, että jos ne saavat minut hymyilemään niin...miksipä en voisi niitä sujauttaa koriini. Kevät hiipii kukkien mukana, vaikka ulkona tuleekin lunta urakalla. Mieli matkaa jo puutarhaan ja kesään. Mitä kaikkea voisi tehdä lämmön hiippaillessa lasikuistille. Lasikuistista tulee kevään auringon mukana toinen olohuone. Muutoksen tuulet puhaltavat aivan pian sen kalustamisessakin. Ihan hetki niin pääsen kertomaan uudesta tunnelmasta. Siihen saakka haaveilen täällä kukkieni kanssa. Huomenna olen kauppareissulla kyllä voimakkaana, tälle viikonlopulle ei yhtään kukkaa enää - ehkä;).

Ihanaa lauantaita, Ilona

 

Sisustusperjantai

 

Perjantait voisi hyvin kirjoittaa vapaapäiviksi. Heti aamulla on jo sisustusfiilis päällä - onko teillä? Jokaisena perjantaina pitää tyynykasoja siirrellä paikasta toiseen. Samalla saatan tanssahdella huonekalujen kanssa huoneesta toiseen - mies katsoo huokaillen yhä, vaikka sama touhu on jatkunut vuosien ajan. On ehkä hivenen vaikea ymmärtää, miksi pöytä ei vain voi olla aina samassa paikassa tai miten sohvan paikka paranee siirtämällä sitä muutaman kymmenen senttiä toiseen suuntaan. Tiedätte, mitä tarkoitan ;). Luulen, että tähän tautiin ei ole parannuskeinoa. On siis jatkettava vain sisustelua.

Tänään huomasin omistavani erikoisen paljon erinäisiä tikkaita tai portaita. Portaat ovat olleet lepäilemässä työhuoneessa, mutta tänään tsadaa ne siirtyivät olohuoneeseen. Edelleenkään ne portaat eivät vie mihinkään, mutta niiden askelmille on käyttöä. Niihin on ihan paras tehdä erilaisia rakennelmia sisustusperjantaina. Tosin sisustuspäivä voi toistua useamminkin, kuka näitä laskee ;).

Huomenna on joulu Kiteellä, mukaan pakkaan toppatakin ja karvalakin. Luulen lumivarustuksen olevan välttämätön. Ihanaa sisustusviikonloppua sinne, Ilona

Päivä valokuvaajan kyydissä

 

Aamulla kello soi viideltä, on aika herätä ja lähteä. Mies on pakannut keittotermoksen valmiiksi mandariinien viereen. Lämmin läikähdys tuntuu aina toisen noustessa kukonlaulun aikaan vain siksi, että hän pakkaa eväät minulle. Tänään, kuten usein muinakin päivinä auto kääntyy kohti Pohjanmaata. Toisinaan se kääntyy itään, pohjoiseen tai etelään. Vaasan suuntaa vievä tie on kovin tuttu, jäinen ja pimeä. Rekat antavat ohitusmerkin, minä kiitän ja hän kuittaa. Joskus tien päällä mietin, miten teiden ritareita onkaan paljon.

Pysähdyn usein Kyyjärvellä, siellä pyydän teen lisäksi sympatiaa - aikaiset aamulaiset huikkaavat lopuksi turvallisia kilometrejä. Vielä silloinkin on pimeää, mutta lupaus valosta kajastaa pian. Jos valoa riittää kuvaan aina saman ladon ohittaessani sen. Siitä on tullut tapa - olipa kesä tai talvi. Auton saavuttaessa Ylistaron pysähdyn kirkolla, siitäkin on tullut tapa. Kirkko on mielestäni yksi kauneimpia rakennuksia. Aamuisin kirkon piha on usein tyhjä - vain minä, kamera ja hiljaisuus.

Tiet eivät aina kanna tai auton ei vain suostu kulkemaan niitä pitkin. Auton jäädessä kiinni hankeen on ensimmäinen apulainen 70-vuotias tyttönen, joka on päättänyt auton siirtää tahdon voimalla. Pian työntäjiä on kaksi. Auto ei siitä piittaa, eikä renkaiden alle levitetystä havupedistäkään. Vasta kolmen miehen ja kahden naisen voimat yhdistämällä auto liikkuu. Ihan hetken ennätin miettiä, miten ihmeessä pääsen pois kilometrien ja kilometrien päässä olevalta pikkutieltä. 

Valon saavuttaessa on aika kuvata sisustusunelmia. Aina päästessäni perille on ihana tavata kodin tai mökin ihmiset. Miten hienoa onkaan, ettei me tunneta tullessani ja lähtiessäni me ollaan tuttuja, kavereita - usein ystäviäkin vuosien jälkeen. Päivä on iso tarina, sellainen - joka ei unohdu. Kuvat jäävät elämään muistona siitä. Hienoja hetkiä on vuosien varrella ollut niin monta, ettei niistä kertomaan riittäisi sanat.

Painan kodin oven kiinni - ennen sitä huikataan perään turvallista matkaa. Lakeuksilla puhaltaa peltojen yli tuuli, joka on varmasti kylmin mahdollinen. Se tuiskuttaa ajoväylät näkymättömiin. Aurauskepit antavat oikean suunnan. 

Hämärä laskee peltojen ylle, on aika sinisen hetken. Sen jälkeen taivas sytyttelee tähtensä ja napsauttaa kuun päälle. Alkaa matka kotia kohti - on jälleen tuttu pimeys. Musiikin ääni nousee tässä kohti, väsymys ei tunnu sen avulla. Kotipihassa hymyilen, oli mahtava päivä. Usein sen mitta on pitkä, mutta ilman matkaa eivät tarinat syntyisi. Aamulla käännän auton, on aika herätä ja lähteä.

Työviikon jälkeen miettii, miten kaunis, kaunis onkaan Suomi, Ilona

Ps. kurkatkaa lehtihyllyllä Meidän Mökki - lehteä  - keiton lämmittäjän löytää sieltä ;)