23. lokakuuta 2021

Pihlajanmarjakruunu









Miten kauniille näyttääkään juuri nyt pihlajat. Lehdet ovat jo lentäneet pois, mutta punaiset marjat yhä puu kantaa ylpeästi. Aina ohi kävellessä mietin, miten tallentaa niiden sävyt talveen ja jouluunkin. Testannut toki olen marjojen kuivamista pieninä terttuina. Värit säilyvät ihanasti. Tänään siis oli askartelun alla kruunu pihlajanmarjoista.

Vanha puuvanne, jonka takaa tynnyri on jo väistänyt on kranssille pidikkeenä. Kruunulle sopii kyllä vanteeksi mikä vain, vaikka kaupasta hankittu pyöreä kranssipohja. Suurta kruunua varten tarvitaan paljon pihlajanmarjaterttuja. Syyslenkkipolut ovat onneksi niitä täynnä. Kotiin kuljettamisen jälkeen ne sidotaan nippuina narun molempiin päihin kiinni. Naru heitetään rennosti yli kruunun vanteen. Kruunusta tulee niin muhkea, kuin haluat. Taikasana on pihlajanmarjojen määrä ;)

Askarteluun iloa, Ilona

 

18. lokakuuta 2021

Sisustussiivillä Ilonan askartelukerhossa









Kaupallinen yhteistyö Suomalainen kirjakauppa Somessa.com

Ilonan askartelukerho kokoontui viikonloppuna. Jäsenenä tosin olin vain minä ja virallinen valvoja Myrsky- koira. Kynttilöiden valamisesta innostuneena tilasin Das-massan Suomalaisesta kirjakaupasta. Massa-askartelussa käytin siipimuottejani, jotka joulun aikaan painelen piparitaikinaan. Saadakseni peilikuvat siivistä käänsin muotin toisinpäin. Ennen muotittamista kaulin massan pitsipeitteen läpi. Peite ei vahingoitu tehtävästä, pesukoneen jälkeen se oli aivan ennallaan. 

Tein siipiä kilon kokoisesta massapaketista melkoisen paljon. Joululahjapaketteihin päätyivät juuttinaruun pienillä pyykkipojilla kiinnitetyt siivet. Siipinauhat voi lahjan saaja kiinnittää ikkunaan ja lisätä tyhjiin pyykkipoikiin kukkia roikkumaan. Roikkuvan nauhan siivet ovat melko ohueksi kaulittuja, jotta ne pysyvät pyykkipoikien avulla narussa. Enkelin pyykkipäivä - lahja on ihana antaa jo ennen jouluakin avattavaksi pikkujoulupaketiksi. Silloin siihen voi sujauttaa Postin Paten tuomia joulukortteja siipien suojaan.

Siivistä innostuneena sidoin kotiin syyskranssin -sekin sai omat parinsa koristeekseen. Paperipusseista tehtyjen lahjapakettien koristeeksi kietaisin Suomalaisen kirjakaupasta tilatun narun. Siipien alle sujautin kirjekuoren, jonka sisälle kirjoitin yhden lupauksen lahjan saajalle - vien ystäväni kahville, silloin kun hän sitä eniten kaipaa.

Suomalaisessa Kirjakaupassa voi käydä inspiroitumassa ja hakemassa ideoita, jos askarteluvillitystä on sielläkin ilmassa.

Sisustussiivillä kohti uutta viikkoa, ehkä askarrellaan taas jotain - Ilona

 

15. lokakuuta 2021

Arabian kahvikuppikynttilät








Keittiön kynttilätehtaalta terveiset. En keksi yhtään parempaa tapaa virittäytyä syksyn ja ovella pian hiipivän jouluntunnelmaan, kuin askarteleminen. Tunnustan nyt höpsähtäneeni ihan kokonaan kynttilöiden valamiseen. Olen kaivanut kaapeistani ihan jokaisen Arabian maisemakupin. Ne ovat saaneet matkalla kolhuja sen verran, ettei niistä kahvipöydän kuningattariksi ole entisessä tehtävässään.

Tilasin Rypsivahan ja sydänlangat täältä. Hetkeäkään en miettinyt saadessani mahdollisuuden testata Suomalaisen Kirjakaupan askartelutarvikkeiden valikoimaa. Kynttilöiden tekeminen oli helppoa, tosin aikaa vievää. Ihan ei kannata puolessa tunnissa ajatella valmista tulevan. Aika riippuu tietenkin kynttilöiden määrästä, itsellä materiaalia meni kaksi kiloa ja tuloksena oli melkoinen määrä kuppikynttilöitä.  

Rypsivahan sulatus on helppoa. Ison kattilan sisään laitetaan metalliastia, jonka ympärille jää vesitila. Vesi kuumennetaan 57 asteeseen eli ei kiehuvaksi saakka. Rypsivaha on tullessaan suuri kiekko, sen pienentäminen onnistuu ison puukon tai metallilastan avulla. Palaset laitetaan pienempään astiaan ja odotetaan. Minulle ehkä vaikein osa oli odottaminen. Välissä ennättää tehdä muita askarteluja. Älä kuitenkaan jätä kattilaa ilman valvontaa.

Vahan sulaessa dippasin kynttiläsydämen metalliosan nesteeseen, jolloin se on helppo painaa halutun kynttiläkupin pohjaan kiinni. Sulanut vaha kaadetaan kynttiläkuppiin, jonka jälkeen tuetaan taipuileva kynttiläsydän suoraksi esimerkiksi puukeppien avulla. Sitten vain odotetaan jähmettymistä, osalla se kesti tunnin ja toisilla kaksi. Minä en sentään innoissani jähmettynyt ;) Tämä oli syksyn paras sisustustuskokeilu. Innostuneena en malttaisi jättää kynttitehdastani. 

Kynttilätehtaan tarvikkeet tilasin Suomalaisen Kirjakaupan valikoimista. Kurkkaa käydessäsi Suomalaisen Kirjakaupan - sivuilla ideoita syyskodin kauniiksi rakentamiseen. Ihan pian joulu hiipii paikalle, lahjaksi olen päättänyt tehdä kynttilöitä.

Ilona

Kaupallinen yhteistyö Suomalainen Kirjakauppa sekä Somessa.com

 

7. lokakuuta 2021

Lyhtykaupungin valot









Siinä se nyt tönöttää, koko kaupunki keittiön ikkunalla. Osan hankin lyhtytaloista jo aikaisemmin ja nyt tilasin lisätalon täältä. Tunnustan olevani lyhtytalokoukussa olemisen lisäksi tuoksukynttiläkoukussa. Vaniljan tuoksuisia tuikkuja olen piilottanut puulaatikkoon ihan hamsterin tavoin. Jokaisena iltana sytyttelen kaupunkiini valot ja kurkistelen ikkunoista sisälle. 

Kummallista tämä syysaika, ilo tulee ihan pienistä asioista. Lenkiltä löytynyt kaunis lehti nostaa suupielet hymyyn. Ehkä ne ovat vastaisku pimeydelle ja sateisille päiville. Tänäänkin tallustin perinteisen aamulenkin Myrskyn kanssa vesisateessa, miten onnelliselle koira näyttikään takaisin tullessa. Kääriytyi pienelle kerälle (jos nyt meidän Myrskyä voi pieneksi kutsua ;)) ja nukahti torkkupeitteen päälle. Olisin ehkä tehnyt samoin, jos eivät työt olisi kutsuneet. Iltalenkin jälkeen luulen tosin tekeväni niin. Tuoksuttelen vain ensin kynttilöitäni, siivoan vähän ja sukellan sohvan syliin. Melkein on jo perjantai, huomasitteko?

Iloa viikonloppuun, Ilona
 

30. syyskuuta 2021

Syysaskarteluissa kranssit ja asetelmat






 


Kasvihuoneen liepeillä istutukset muuttuvat pikkuhiljaa talvisempaan suuntaan. Innostuksissani hain halpakaupasta hulavanteen ja sidoin sen ympärille sammalta. Vihreä sidontalanka katosi hienosti sammaleen joukkoon. Molemmat kuistin ikkunoista saivat jättikranssinsa.  Nyt mietin, voisikohan kransseihin laittaa valot. Ihastuttavimmat ovat mielestäni nyt sellaiset rautalankaiset hennot talvivalot, joista ei jää näkyville oikeastaan muuta, kuin valopisteet.

Pihlajanmarjakranssissa ei ole käynyt lintuja napostelemassa eväitä, voisiko marjoja olla tänä vuonna niin paljon - ettei tarvitse kransseista kehveltää. Ruukkuihin piilottelin jo marjakanervaa ja callunaa. Peittelin mullat lyhytnukkaisella sammaleella ja koristelin hopeakuusen oksilla. Muutama omena ja käpy mahtuu aina joukkoon. 

Kelloköynnös on jo punertunut ja kohta on aika ottaa se pois ruukusta. Mitähän tilalle istuttaisi, vai hakisiko pienen kuusen sen paikalle somistamaan kuistia. Ehkä sujautan syysinnoissani myös kasvihuoneeseen valot - voiko niitäkään nyt olla liikaa ;)

Syyssisustelu aika on jälleen täällä, kirpakan kauniita askarteluhetkiä täältä sinne, Ilona

21. syyskuuta 2021

Juuri nyt hienointa, mitä tiedän





 




Kellon hiipiessä kohti iltaa kämmenet hikoilevat ja jännitys tiivistyy. Eräoppaan hiljainen ääni antaa ohjeita siihen, miten polulla kuljetaan. Katse seuraa maastoa ja jä odottamaan tiiviin metsän kohdalle - entä, jos he ovat jo paikalla? Rauhallinen ääni kertoo, että niin he ovatkin. Tietävät kyllä, että kuljemme heidän maallaan. Hiljaisuuden katkaisee välillä ilmojen läpi kantautuva korpin ääni - sen kerrotaan olevan metsien ovikello. Korppi tietää ja näkee kaiken. 

Kuvausmajan oven sulkeuduttua pitää olla hajuton, mauton ja äänetön. Suolta nouseva hämy saa paikalle lokit ja maakotkien ilmaa halkovat siivet. Kolmen tunnin odotuksen jälkeen ensimmäinen metsän kuningas saapuu paikalle. Se nousee hiljaa takajaloilleen varmistaakseen, ettei muita ole vielä paikalla. Hetken päästä paikalle saapuu emo ja kaksi poikasta. Luonnon oma jännitysnäytelmä kestää tunteja, kunnes paikalla on vieraillut 12 otsoa. Jos ei olisi varma, että on hereillä, voisi vannoa kaiken olleen unta.

Järki kieltää lähtemästä kuvauskopista karhujen yhä ollessa paikalla. Eräopas vakuuttaa heidän väistävän - aina. Viimeinen katse jää takajaloillaan seisovaan uroskarhuun, joka kääntyy hiljaa pois. Minuun tämä hetki jätti sydänjäljen - lähtemättömän sellaisen.

Aikaa hetkestä on kulunut tovi - kunnes tulen taiteilijan työhuoneeseen ja katseeni ei enää pysty irtautumaan taulusta, jossa uroskarhu on noussut takajaloilleen. Ihastus on liian pieni sana nähtyäni taulun. Miten kaunis, herkkä ja samalla voimakas taideteos. Sen sävyt ovat, kuin syksyisen luonnon. Pinta on juuri niin rosoinen, kuin voi kuvitella. Tiia Tiaisen taide on hienointa, mitä juuri nyt tiedän. Miten tarina herääkään eloon jokaisena päivänä taulua katsellessani. Sen paikka on mökkiseinällä, sinne se kuuluu varmasti.

Ilona






10. syyskuuta 2021

Pihlajanmarjakranssi






Kranssiaika, se on ihan täysin päällä. Melkein mahdotonta yrittää väistellä kranssipuuhia. Pihlajanmarjakranssin tarpeita olen poiminut tertuittain aamulenkillä. Aivan huomaamatta syntyi sammaleiseen pohjaan marjakranssi. Pohjana on ihan tavallinen pajukranssipohja, jonka päälle olen sitonut jo vuosi sitten sammalpeitteen. Sen saa kiinnitettyä pohjan päälle näppärästi vihreällä sidontalangalla. Pohja on toiminut havuille, puutarhakukille ja nyt marjoille alustana. 

Pihlajanmarjatertut kiinnitin sammaleeseen rautalangasta taivuttamieni hakasten avulla.  Sammalkerroksen paksuus on tässä tärkeää. Riittävän muhkea pohja upottaa hakaset tiukasti paikoilleen. Voi, olla että täydennän kranssia vielä lisätertuilla. Talvea se jää odottamaan puutarhakaapin oveen. 

Ja kranssiaika, se ei ole ohi. Mökillä odottaa hulahulavanne, joka on ihan tehty sammaleiselle jättikranssille. Esille kaivoin myös viime syksynä Puutarhurin majalta meille matkanneen metallikranssin. Punaposkiset omenat ovat sen koristeet.

Tunnelmallista syysviikonloppua sinne, täällä ollaan jo mökkihousut jalassa ;)

Ilona

 

1. syyskuuta 2021

Sisustustiilien luoma mökkitunnelma






 



Mökin muurit ovat saaneet sisustuskivet ylleen. Verhoilukivien tuoma tunnelma on minusta niin upea. Kiviseinä keittiön piipun päällä on käsinkosketeltavan rouhea. En oikeastaan pysty ohittamaan sitä koskematta. Muistatteko, meidän vanhan puutalokodin seinän, siellä oli tämä sama Sisustuskivi keittiön seinässä. Sekin hankittiin Home4you.fi - verkkokaupasta. Tiilet ovat aitoja, hollantilaisia purkutiiliä. Ne on halkaistu keveämmiksi. Seinän paksuus ei siis kasva verhoilukivien asennuksen jälkeen yhtä paljon, kuin tiiliseinän muurauksella. Meillä kivet asensi ihan oma asennusmies, joka saumasi kivet muurauslaastilla. Oma silmäkin kuvittelee jo, että kiviseinät ovat olleet aina mökissä paikoillaan.

Oleskelutilojen hallitseva elementti on vanha liuskekivitakka. Ensin en tiennyt, mitä siitä ajattelisin tai oikeammin sitä ympäröineestä valtavasta punatiiliseinästä. Mathios Stone sisustuskivi löytyi myös täältä. Punatiilinen seinä maastoutui verhoilukiven alle ja näkymä rauhoittui saven harmaisiin sävyihin. Nyt seinä on tehosteseinä, joka näkyy oleskelutilojen jokaisesta sopukasta. Mökin kivien valinnassa auttoi upeasti Krisse Home 4 You - liikkeestä. Suosituksia, ohjeita ja ehdotuksia tuli asennuksesta, sävyistä ja saumaamisesta lähtien. 

Mökki on keskellä metsää, sävyt on napattu sitä ympäröivästä luonnosta. Heti ensimmäisestä mökkihetkestä asti haaveilin metsämökin tunnelmasta. Huvilahenki olisi vanhalle rouvalle ollut liian kepeä. Jokainen hänen hirsi on veistetty käsin paikoilleen. Hongat, jotka ennen tässä paikalla humisivat, rakennettiin mökiksi taiten. Sisustuskivet on valittu jatkamaan honkien tunnelmaa. Meillä alkaa syysmökkeilykausi, teen tulet takkaan - ja hipaisen mennessäni sisustuskiven pintaa.


Keittiön kivet Sisustustiili Roer
Oleskelutilan muurien kivet Mathios Stone sisustuskivi


Ihanaa viikkoa täältä sinne sisustusterveisin, Ilona

Ps. jäljellä on enää ajopuisen listan asennus kivikomeuteen - ja ehkä vähän takaneduslaatankin asennusta ;)