21. heinäkuuta 2021

Kutsun sinun mukaan Tummuvien iltojen taikaan



























Niin pian on elokuu ja kauan odottamani Tummuvien iltojen taikaa - kirja on täällä. Tiedättekö, miten hienolle tuntuu lukea sanat tai nähdä kuvat painetuilta sivuilta. Tämä kirja on hetkiseksi viimeinen, normaalisti minulla olisi työn alla jo tuleva. Sivuilla on niin monta kaunista tarinaa, niin upeita koteja ja hienoja retkiä. Niiata niksautan niin syvään jokaiselle jo kirjoissani olleelle ja taikaa niihin tuoneelle. On jännittävää tietää, mitä ajattelit sivuille pujahtaessasi. Toivon, että uppoat seikkailuun - se voi tuntua ensin jännittävälle, sitten uskomattomalle ja lopuksi huomaat sen maistuneen ihan elämälle.

Moni teistä on jättänyt kirjaan kirjeen tärkeimmälleen. Niin tein minäkin, ihan parasta on kirjoittaa niin - että silmissä kimaltaa. Tähdet ne on varmaan - ne syttyvät aina lempeydestä, välittämisestä ja suurista hetkistä elämän. Kirjaa postitan teille heti elokuun alussa sen minulle painotuoreena saapuessa. Olen iloinen saadessani laittaa matkaan Tummuvien iltojen taikaa - sinne, missä ikinä oletkin.

Hetken päästä jään lomalle, sukellan Keiteleeseen, leivon mustikkapiirakkaa ja tuijottelen tuleen. Palatessani takaisin on Tummuvien iltojen taika jo täällä. Ihana, ihana elokuu. Kirjan voit tilata minulta suoraan sähköpostilla ilona.pietilainen@hotmail.fi. Ennakkoon tilanneille hinta postikuluineen on 23 euroa. Sillä se matkaa Postin Paten mukana suoraan postilaatikkoon. 


Ilona


Elokuussa kokoonnutaan ystävien kanssa hämyisiin puutarhajuhliin. Syödään maailman parasta omenapiirakkaa puiden notkuessa omenasadon painosta. Englantilaishenkisen puutarhajuhlan koristavat valtoimenaan kukkivat dahliat.

Mielikuvitus villiintyy, kun juhlapöytä katetaan latoon. Suussa sulavan kermakakun reseptin saavat vain he, jotka osaavat pitää salaisuuden. Maalaisjuhlassa voi vilahtaa kanoja, lampaita ja pupujakin. Herkkäkorvaiset saattavat kuulla heinäkasan takaa hentoa kehräystä.

Elokuun lempeässä lämmössä telttaretki tehdään turvallisesti omalle kotipihalle. Toisena yönä lähdetään unelmien retkelle lasikuistille. Viikonloppuna nautitaan savusaunan löylyistä.

Ensilumen verhotessa maan kauniiksi on aika vetää päähän lämmin myssy ja sujauttaa käteen lapaset. Kynttilöillä valaistu polku vie iltanuotiolle, jonka tunnelma kiirii aina tähtiin saakka. On vain hiljaisuus, metsä ja rauhalliset unet.

Syksystä talvikotiin siirtyminen on ihanaa aikaa. Parhaat sisustusvinkit ja hämärtyvien iltojen tunnelmavärit löytyvät asiantuntijan opastuksella. Talvikotien taika johtaa joulun lumoon saakka: on aika askarrella kranssi pipareista ja valmistautua ottamaan joulu vastaan.

Ilona Pietiläinen (s. 1975) on valokuvaaja ja sisustustoimittaja. Hän on tehnyt lukuisia kirjoja ja hänen töitään on julkaistu sisustuslehdissä. Ilona kuvaa tarinoita kotimiljöissä, metsässä, kasvihuoneessa, rannalla tai puutarhassa. Hänen työtään on vierailla kauniissa kodeissa ja koota niiden tarinat.


 

14. heinäkuuta 2021

Hunningolla







Niin myönnän jättäneeni kodin ihan hunningolle. Pitkästä aikaa pyöritin rättiä kodissa oikein urakalla. Mökkiremontti ja kiireisin työkesä ikinä ovat vieneet veronsa. Tämä nainen on kotiin tullessaan istuskellut terassilla ja antanut auringon kimallella päälle. Terassissa on se hyvä juttu, ettei sinne näy koiran kuonon ikkunoihin taidolla tekemät kuviot tai sohvien alle pakenevat pölypallerot. 

Tänään oikeastaan niin nautin siivoamisesta  - ja mietin, että varmaan on tarkoitettu niin, ettei rätin pyörittämättä jättämisestä kannata olla huolissaan. Jokunen vuosi sitten tarmokkaana aina konttasin lattiat rättini kanssa. Sehän on paljon tehokkaampi tapa, kuin moppaaminen. Tänään en kontannut en. Valjastin uljaan moppini ja ohjailin sitä huoneesta toiseen, ihan hienosti toimi.

Huomenna lähden Vaasaan kohti sisustusseikkailua. Kotiin palatessa on Myrsky tehnyt ikkunoihin kuonollaan jäljet. Täytyyhän siitä kurkistella naapurin Hemmoa päivän aikana. Viikonloppuna rätti saa ihan vain huilata. Ajattelin hurahtaa mökille ja kuunnella laineiden liplatusta. Jonkunhan sekin on tehtävä ;)

Aurinkoa loppuviikolle, Ilona

 

8. heinäkuuta 2021

Maton maalaus kalkkimaaleilla ja daaliat
















Nyt se on valmis - kalkkimaalilla maalattu matto siis.  Ensin suunnittelin nojatuolin kankaiden maalaamista, mutta lopuksi päädyin jo auringon haalistaman terassimaton maalailuun.  Maalin ohensin vedellä - suhde 1/3 maalia ja loput vettä. Käsittelykertoja oli vain yksi, minusta pinta näyttää nyt hieman antiikkisen kuluneelle. Saattaa olla, että helle on tehnyt tepposet ja kaikista se ei sille näytä ;). Maalin levitin suurella pensselillä. Lopuksi paikkasin reunat pienemmän pensselin avulla. Mattotohinoissani innostuin kuvaamaan puutarhan daaliatkin. 

Voi, miten rakastunut olenkaan niiden loistoon. Joukossa on vanhoja juurakoita, osa jo kymmeniä vuosia vanhoja. Uusia daalioita kasvatin sisällä jo huhtikuussa. Nyt ne kukkivat iloisesti vanhojen rinnalla. Daaliat istutin pienistä lavakauluksista tehtyihin istutuslaatikoihin. Pohjalla on ruukkusoraa ja multana Biolanin kesäkukkamulta. Varastolannoituksen tein ennen alkukesästä. Laitoin Biolanin luonnonlannoitetta taimien väliin kaivamaani kuoppaan. Määrä oli noin 2 dl. Kuopan peittelin mullalla. Muuta lannoitetta en ole antanut koko kesänä daalioilleni. Hyvin jaksavat avata nuppunsa kohti heinäkuun taivasta.

Myrsky on aivan paras puutarha-apulainen. Aina heti paraatipaikalla tarkkailemassa tilannetta. 

Helleterveisiä lähestyvään viikonloppuun, Ilona




 

30. kesäkuuta 2021

Yö laavulla - elämyksien ja ikimuistoisten hetkien arvonta


























Voi, mille tuntuisi kääriytyä valkoisiin lakanoihin maalaismaisemaa katsellen. Viimeisiä auringon säteitä saisi ihailla nuotiotulen lämmössä. Aamulla heräisi rakkaan vierestä lintujen laulua kuunnellen. Kiire olisi kadonnut rauhallisista hetkistä.

 Kävin kylässä Kinnulassa Karkausmäen Kammarilla. Oli ihan suunnattoman iloinen kuvauspäivä näiden ihanien kanssa. Melskeessä taisi paljun vesi iloisesti lennellä jokaisen päälle. Tyynysota on laavun suojissa jotain vuoristorataa hurjempaa ;).

Jenni Karkausmäen Kammarilta arpoo kanssanne ihanan yön laavulla. Voit osallistua siihen kommentoimalla postauksen kuvaa täällä. Arvan voit sujauttaa myös tänne. Arvonta suoritettaan tämän viikon torstaina. Oi, tiedän jo voittajan olevan niin onnellinen. Yön jälkeen ihana kuulla, mitä kaikkea hetkiin ikimuistoisiin mahtui.

 Karkausmäen Kammarin tarina siintää aina 1700-luvulle asti. 

Paikallinen voimamies - karhunmetsästä Lassi - ajoi veljensä kiusaadat pakosalle. Keihäs ja kirves mukaan hän juoksi heidät aina Karkausmäelle saakka.  Aivan Karkausmäen liepeillä on muistomerkki  Lassille. 

Karkausmäen päätalo on rakennettu 1920 - luvulla metsäyhtiön kämpäksi. Siihen taloon ensimmäistä kertaa Jennin astuessa hän tiesi tulevaisuuden olevan täällä. Tänään se on tässä kaikille mahdollinen unelmien matkailupaikka.

Alapuolen kuvat ovat Karkausmäen Kammarin päärakennuksesta, jossa on huoneita eri tunnelmissa. Aika on kovin ihanasti siellä pysähtynyt. Poikkea retkilläsi yöpymässä täällä - luulen, ettet unohda sitä koskaan :)

Ilona