28. heinäkuuta 2022

Mansikan makuinen









Lapsuus maistui mansikkamehulle, vieläkin muistan miten hyvää se oli heinäpellon laidan eväshetkellä. Mansikka-aika on niin hurauksessa ohi, että päätin pullottaa maun mehuksi. Tosin ennen tätä taisin syödä aimo osan laatikon punaposkista ihan ja hyvällä omalla tunnolla. Osan pakastin tilsattuna sokerin kanssa, pakkasten ulkona paukkuessa on parasta palata juuri tähän hetkeen mansikkasurvoksen ja lettukasan kanssa. Mehuinnoissani tulin jakamaan ohjetta, jos viikonloppuna innostut mehupuuhasta siellä

Yhdistä viinihappo sekä vesi. Viinihapon löydät apteekista. Puhdista mansikkakasa. Kaada vesi- viinihappoliemi mansikoiden päälle. Anna marjojen levätä kylmässä mehustumassa vuorokauden ajan.

Kaada marjat siivilälle ja anna valua rauhassa. Lisää kirkkaaseen mehuun sokeri, mittaa se ennen sokerin annostelua. Pidä mehu kylmässä vuorokauden ajan. Pullota mehu ja sulje pullot huolella. Pidä ne aarteet kylmässä.

2,5 kg mansikoita
40 g viinihappoa
1,3 l kylmää vettä
0,5-1 kg sokeria mehulitraa kohti

Mansikan makuista viikonloppua, Ilona

 

18. heinäkuuta 2022

Kiireettömät kesäpäivät










 

Välillä on ihan parasta unohtua katselemaan laineiden liplatusta. Oletteko huomanneet miten lähestyvä ukkonen saa taivaan värit voimistumaan. Mökkipaikalla on menossa rannan käytävien ja terassien rakentaminen. Jotain valmistakin on jo vihdoin paikalla. Työleirillä on välillä huilipäiviä, niitä joissa ei tehdä yhtään mitään. Tänä kesänä puiden väliin ripusteltiin riippukeinukin. Sen kyydissä pitää ottaa päiväunet, se on tavoite tälle kesälle. Toinen tavoite on mökkimännyssä pesivän nuolihaukan ikuistaminen. Nyt olen ollut liian täpinöissäni pelkästä linnun seuraamisesta, kameraa en ole ennättänyt edes hakemaan ihastelun lomassa.

 Loma täällä alkaa ihan pian - jee! Lomasuunnitelmissa reissua perheen kanssa, jolloin Myrsky jatkaa mökkeilyä tutussa maisemassa hoitajansa Reijan kanssa. Arvatkaa vaan, onko ihanaa saada jo toistamiseen Myrskylle tuttu mökille koiravahdiksi. Nyt täällä jo lelujen valinta käynnissä, on mahdotonta päättää viedäänkö mökille pinkki possu - vai vihreä sammakko - lelu ;)


Hymyjä viikkoon, Ilona

12. heinäkuuta 2022

Lasikuistilla







Mökin lasikuisti on tehokäytössä läpi vuoden.  Parasta on ehkä sen itikkavapaus. Heti oven avautuessa ne kyllä hyökkäävät kyselemättä. Sadesäillä kamiina lämmittää huoneen sopivaksi. Mökillä ja juuri valmistuvalla saunamökillä on metsäpolun verran etäisyyttä. Jännittävä nähdä, miten oleskelu muuttuu uuden mökin valmistuttua. Saunamökin lisäksi on täällä meneillään laituriprojektia. Oletteko muuten huomanneet itikoiden katoavan laiturin päässä, ainakaan täällä ne eivät ole keksineet sinne saakka liidellä.

Täällä ollaan tiiviisti töissä vielä kaksi viikkoa, sen jälkeen alkaa perheaika. Hetki Italian auringon alla kuulostaa ihan parhaalle lomalle.  Myrsky lomailee täällä omalla mökillä. Onni on saada koirahoitaja, joka viihtyy mökkitunnelmissa koiruuden kanssa. Ehkä saunamökkikin saadaan valmiiksi juuri ennen lomaa. 

Melkein jo lomahousut jalassa, Ilona

 

5. heinäkuuta 2022

Olohuoneen uusin vanhatar




Instagramissa kerroinkin seikkailusta tämän keinutuolin noutomatkalla. Ehkä se ei tuntuisi niin sopivalle, jos nouto olisi tapahtunut mutkat suorina. Tuoli on puoliksi kunnostettu, minusta täydellinen näin. Erikoiseksi talonpoikaisesineen tekee sen kolme jalkaa, pitkät jalakset keinuvat syvään, mutta rauhallisesti. 

Ensin sen paikka oli lasikuistilla, mutta siivoushetken tiimellyksessä valssasin sen kanssa aina olohuoneeseen asti. Saattaa olla, että jotain on olkkarista vietävä pois kalusteiden lisääntyessä. Tilaa huoneessa kyllä on, mutta ehkä peili voisi muuttaa mökille tai sitten ei ;). Onneksi sisustajalla on lupa vaihtaa mieltänsä, ihan yhtä usein - kuin sukkiakin. Valssataan siis huonekalujen kanssa huomennakin, ainahan voi yllättyä itsekin, mistä ne paikkansa löytävät.

Sisustusinnoissani keräsin omasta kukkapenkistä valkoiset pionit maljakkoon. Rankkasateet olisivatkin niiden terälehdet muutoin tuoneet alas.

Sateiden lomasta kirjoitellen, Ilona