Ensin jännittää lehtien kahinaa, jonka jälkeen kuuntelee sademetsän ääniä korvat höröllään. Oman perheen kajaakkiretki keskelle vihreyttä ja luontoa jää varmasti mieleen ikuisesti. Hetken saatoin olla ihan hengittämättä, melakaan ei liikkunut. Paikallisten ihmisten kalastaessa tyynenä veden äärellä hengitys alkoi jälleen toimimaan normaalisti. Kyllä ohi vilahtelevat liskot ja matelijat saivat tämän melojan nopeuttamaan tahtia, mutta toisaalta matka oli näin jälkikäteen huiman jännä ja ihan parasta seikkailua.
Meidän matkassa täällä oli paikallisopas, joka tokikin jäi nukkumaan toiseen päähän jokisuistoa. Vielä on viikko jäljellä seikkailua Ao Nangin saarilla ja metsissä - norsujen hoitokotiin pääsyäkin odotan. Siellä norsut viettävät elämää ehdoitta.
Lämmintä tuulta täältä sinne, Ilona
