29. helmikuuta 2020

Elefanttien vanhainkoti














Täällä kaukana on paikka, jossa hoidetaan kolmea eläkkeelle jäänyttä elefanttia. Heidät on pelastettu tehtävistä, joissa norsuja on liian paljon. Yhden päivän ajan sain kulkea aivan vierellä, koskea kärsään ja harjata heitä liejusta puhtaaksi. Jouduin kärsän antaman mutasuihkun alle ja valmistin rouville ateriapalloja. Mille tuntuu antaa ruokaa eläimelle sen ehdoilla, miten hienoa onkaan huomata vapaana kulkevien eläinten ilo. Täällä ei norsut ole kiinni, ne kulkevat sinne - minne he haluavat. Mutakylvyt ja järvessä oleilu ovat selkeästi ne suosikit - siis heti syömisen jälkeen.

Eläinrakkaus on joskus hurjan valtoisaa, sydän kääntyy ympäri ja jälleen kerran ympäri. Täällä se kääntyi monta kertaa ja vain onnesta. Miten vapautettu eläin käyttäykään niin riemukkaasti, leikkii - seuraa ja hiipii taaksesi. Rouvat ojensivat kärsänsä kovin vikkelään - kääntyivät tohkeissaan järveen pestäviksi roiskimistaan mutakerroksista. Samalla, kun seurasin norsurouvia jäin miettimään heidän vierellään kasvavia kissoja, norsujen hoitajien lemmikkejä. Miten pieni kissanpentu ja jättisuuri norsurouva elävätkään sovussa - ei pelkoakaan siitä, että pieni jäisi alle tai olisi onneton.

Olen käynyt tässä maassa jo kauan sitten, silloin sydän kääntyi ympäri toisten asioiden vuoksi. Kääntyy yhä niidenkin, mutta tänään se kääntyi hyvästä mielestä. Siitä - että on olemassa vanhainkoti, jossa viidenkympin villityksen ylittäneet norsurouvat saavat vapaana vaeltaa.

Ilona

27. helmikuuta 2020

Sademetsän siimeksessä





Ensin jännittää lehtien kahinaa, jonka jälkeen kuuntelee sademetsän ääniä korvat höröllään. Oman perheen kajaakkiretki keskelle vihreyttä ja luontoa jää varmasti mieleen ikuisesti. Hetken saatoin olla ihan hengittämättä, melakaan ei liikkunut. Paikallisten ihmisten kalastaessa tyynenä veden äärellä hengitys alkoi jälleen toimimaan normaalisti. Kyllä ohi vilahtelevat liskot ja matelijat saivat tämän melojan nopeuttamaan tahtia, mutta toisaalta matka oli näin jälkikäteen huiman jännä ja ihan parasta seikkailua.

Meidän matkassa täällä oli paikallisopas, joka tokikin jäi nukkumaan toiseen päähän jokisuistoa.  Vielä on viikko jäljellä seikkailua Ao Nangin saarilla ja metsissä - norsujen hoitokotiin pääsyäkin odotan. Siellä norsut viettävät elämää ehdoitta. 

Lämmintä tuulta täältä sinne, Ilona



17. helmikuuta 2020

Viimeinen työpäivä






Se on tänään. Huomenna olen korkealla, sen korkeammalle en kai koskaan pääse. Perheen kanssa yhdessä odottama loma siintää edessä. Paikka, jonne suuntaamme on sattumalta kovin lähellä paikkaa, jossa vietimme häämatkan parikymmentä vuotta sitten. Onko asioilla tarkoitus - ehkäpä. Ainakin tiedän, etten lomaani viettäisi missään muussa seurassa näin iloisena.

Työpöydän kasat ovat puoliksi tyhjät. Tyhjäksi ne eivät tule koskaan - aina on jotain pöydällä tai pöydän alla. Mietin kuumeisesti, olenko muistanut tehdä kaiken. Viestejä on ollut ilmassa ihan suuren suuri määrä - huomenna suljen työpostin. Laitan lomaviestin pyörimään - siellä minne menemme on vähän heikko yhteyskin. Nyt pakkaan uikkarit ja nostan ne miehen uikkarit kassiin omieni viereen.  

Täällä ollaan ihan  jo lomatuulella, Ilona

14. helmikuuta 2020

Ystävyys















Ystävyys on sitä, että otat kädestä kiinni. Ystävä juoksee perässä tai odottaa perillä. Hän hymyilee sinulle läpi harmaiden päivien. Nauraa sinun huonoimmille vitseillekin. Kuuntelee hiljaa. Hänelle kerron suurimmat salaisuudet. Hänen olkapäähän painan pään. 

Ystävyys on sitä - että hän maalaa sinun mustavalkoisen päivän värikkääksi.

Hyvää ystäväinpäivää minulta sinulle, Ilona

11. helmikuuta 2020

Talvea etsimässä







Luminen talven satumaa on niin kovin katoavaista. Viikonloppuna sellainen tallentui Sumiaisten mökkitunnelmissa. Välillä pitää ihan miettiä, voiko kaikki kauneus olla totta. Rannassa kutsuvasti loimutteleva tuli, jonka päällä porisi ihan parhaimmalle maistuva kalakeitto. Pikkuruinen saunamökki ja sen sininen ovi kutsuvasti raollaan. Kaikki niitä asioita, jotka talvi nivoo kauneimmaksi.

Tänään lumen verhoama maisema on jo kadonnut, aivan kuin taikaiskusta. Onneksi talvi on ennättänyt löytyä jo monta kertaa. Sen unenomaiset tunnelmat on muistissa ja muistikortillakin. Miten hienoa onkaan, että meillä on neljä vuoden aikaa. Jokainen kaunis omalla tavallaan. 

Jään innolla odottamaan seuraavaa talvista seikkailua. Sillä välin kirjoitan. Välillä tarina alkaa yhdestä sanasta ja välillä pienestä tunteesta. Tänään innostuin Innalta saamastani viestistä, niin on tapahtunut jo monta kertaa. Joillakin on sellainen vaikutus, jäin samalla miettimään - voisitko innostua jostain? Lupaan ainakin kokeilla. Siitä ammentaa voimaa loppuviikoksi!

Ilona

5. helmikuuta 2020

Sisustuspäivä joka päivä









Sisustuspäivä on ehdottomasti parasta sijoitella sunnuntaiksi. Välillä se tosin lipeää viikollekin. Sohva on tehty nettisurffailua, ja ehkä salaherkutteluakin varten. Sohvalta sattuu näkemään oman kodin oleskelutilat yhdellä silmäyksellä. Viimeisin sisustushaaveita täynnä oleva kohteeni on Designkaupat.fi. Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle siitä, että eksyin yhteistyön kautta selaamaan valikoimaa, joka on toki tuttu ennaltakin. Hauskaa, että helmet löytyvät yhden oven takaa.

Oikeasti meidän kodissa on tarve niinkin arkiselle asialle, kuin seinäkello. Kellon pitäisi mielestäni näyttää kuitenkin särmikkäälle, sekä sopia meidän vähemmän säpäkän sävyiseen olohuoneen tapettiin. Loppuen lopuksi ihastuin moneenkin kelloon, mutta luulen - että meidän olkkarin pysähtyneeseen tunnelmaan sopisi parhaiten tämä ajannäyttäjä. Sen paikka tulee olemaan tuossa ikkunan vieressä pienen peilin tilalla. Luulen, että tarvitsen nyt enemmän kelloa, kuin peiliä tuossa kohtaa.

Sisustuksen siivillä kohti uusia unelmia, Ilona

Kaupallinen yhteistyö:  https://www.designkaupat.fi/

Ps. huomasitteko muuten Myrsky hiipii heti paikalle huomatessaan kameran