Luminen talven satumaa on niin kovin katoavaista. Viikonloppuna sellainen tallentui Sumiaisten mökkitunnelmissa. Välillä pitää ihan miettiä, voiko kaikki kauneus olla totta. Rannassa kutsuvasti loimutteleva tuli, jonka päällä porisi ihan parhaimmalle maistuva kalakeitto. Pikkuruinen saunamökki ja sen sininen ovi kutsuvasti raollaan. Kaikki niitä asioita, jotka talvi nivoo kauneimmaksi.
Tänään lumen verhoama maisema on jo kadonnut, aivan kuin taikaiskusta. Onneksi talvi on ennättänyt löytyä jo monta kertaa. Sen unenomaiset tunnelmat on muistissa ja muistikortillakin. Miten hienoa onkaan, että meillä on neljä vuoden aikaa. Jokainen kaunis omalla tavallaan.
Jään innolla odottamaan seuraavaa talvista seikkailua. Sillä välin kirjoitan. Välillä tarina alkaa yhdestä sanasta ja välillä pienestä tunteesta. Tänään innostuin Innalta saamastani viestistä, niin on tapahtunut jo monta kertaa. Joillakin on sellainen vaikutus, jäin samalla miettimään - voisitko innostua jostain? Lupaan ainakin kokeilla. Siitä ammentaa voimaa loppuviikoksi!
Ilona
Talvi on todellakin vain käynyt visiiteillä, ei pitkäksi aikaa jäänyt, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Siksipä ne hetket on kultaakin kalliimpia, lunta on ikävä!
VastaaPoistaNiin totta - hetkessä tulee ja taas katoaa. Pian odotetaan jo kevään aurinkoa :)
Poista