Pääsiäiskoti

Pääsiäinen alkaa näkyä kotona kukkamerenä. Perunanarssit ottavat parin perinteisistä narsisseista ja liittoutuvat puukulhojen ja pupuheinien kanssa asetelmiksi. Miten ihanaa, että keltaiset ja lilat hyasintitkin ovat rantautuneet tänne myös pääsiäisen kukiksi. Kevät tuoksuu jo, eikä ilman pajunkissoja pääse lenkkipolulta kotiin palailemaan. 

Muistatteko sen puputarjottimen, johon liimasin servietttitekniikalla kuvan. Se on kaivettu kaapista kattausta somistamaan. Vanhan ison tarjottimen ja puputarjottimen väliin jäi juuri sopiva kolo kukkakranssille. Katkaisin kukkien oksat lyhyeen varteen ja asettelin ne kranssin muotoon tarjottimien väliin. Sipulikukat viihtyvät saadessaan pienen määrän vettä. Isolla tarjottimella on sopivasti vettä kukkia varten. Lisään sitä aina aamuisin, jos näyttää tarpeelliselle. Terälehdet näyttävät nyt muutaman päivän jälkeen yhä kauniile. 

Perjantaina toteutuu yksi unelma ja lähden perheen kanssa tulppanien maahan Hollantiin. En ehkä malta odottaa lomahousujen päälle sujauttamista. Luulen, että perillä voi ihastella kukkia oikein urakalla. Myrskyä on tosin jo ikävä nyt, mutta hän nauttii mökkielämästä ihan parhaassa seurassa poissa ollessani.

Hyvää pääsiäisiäistä jo siis ennakkoon täältä sinne, Ilona

 

Pääsiäimunien serviettikoristeet

Kukkakaupan hyllyn takana pilkisteli pääsiäisserviettejä, ajattelin ensin hankkia niitä vain kattausliinoiksi. Toisin kuitenkin kävi, maalikokeiluissa tyhjennetyt kananmunatkin saivat kalkkimaalipesun ylleen. Kulutin maalauksia hieman hiomapaperilla ja mietin, miten niitä koristelisi enemmän. Servieteistä leikatut pupukoristeet liimasin värjättyihin ja ihan värjäämättömäänkin kananmunaan yleisliimalla. Mitään ei haittaa, vaikka päälle levittää vielä vahvistavan kerroksen liimaa, kuivuessaan se muuttuu kirkkaaksi.

Koristellut kananmunat päätyivät kevätkranssiin, jonka kaivoin varastosta. Pohjana on pajukranssi ja sen päälle sitaistu sammalpeite, jonka päälle kiinnitin pupuheinää sidontalangan avulla kerroksen. Pesin joukon helmihyasintin sipuleita mullasta puhtaaksi, nekin kiinnitin rautalangalla kranssiin. Lopuksi työnsin pajunkissat jo päälleen saaneita oksia rautalankojen alle. 

Kynttilään kokeilin serviettikoristetta myös, lämmitin lusikan kynttilänliekin päällä ja siveltelin sillä kynttilän päälle aseteltua koristetta. Steariini alla lämpenee ja liimaa koristeen kynttilän päälle. Aika koukuttavaa ajanvietettä, kieli keskellä suuta leikellyt koristeet ovat hellyttävän herkkiä kananmunissaan ja kynttilöissään.

Ajatelkaa ihan pian on jo pääsiäinen, siitä niin lyhyt matka kesään. 

Ilona

 

Pääsiäissisustelua

Noita-akan pyörä on valmiina villiin menoon. Hanki saattaa menoa hieman hillitä, mutta lentämällä sitten jos ei muutoin. Pääsiäiseen täällä valmistaudutaan pienin muutoksin. Iloisin olen miehen tekemästä kananmunalaatikosta. Munia on aina ja niiden esillä olo on minusta kotoisaa. Vanha juomalaatikko on miehen syntymävuoden laatikko. Toinen niistä ostettu markkinoilta ja toinen perintö apeltani. Laatikoita ei koskaan hävitetä, nyt toisesta rakennettiin kananmunille paikka. Hylly on kevyt. Sen saa irti myös halutessaan. Kananmunien paikat tehtiin sopiviksi rasiaterän avulla. Voi, miten tykkään.

Joulukoristeiden seasta kaivelin sinne hautautuneen kynttiläpuun. Siihen on porattu kruunukynttilöille ja enkelikynttilöille paikkoja. Nyt osan paikoista sai varastaa kananmunat. Loppu koristelu syntyy sipulikukkasilla ja höyhenillä, joita roikkuu syreeneiden oksista. Oksat kasvattavat jo villinä lehtiään. Edellisenä vuotena sain oksat kukkimaan, toivottavasti onni pysyy tänäkin keväänä. 

Toivotaan lämpimiä pääsiäisen päiviä. Meillä lämmitellään ainakin pääsiäistulilla ja pönttösaunassakin. Lupaan olla hurjastelematta pääsiäispyörällä ja hillitysti luudallakin ajelen ;)

Aurinkoa kohti, Ilona

 

Pajunkissakranssi ja kuistin avajaiset

Vihdoin harja heilui kuistilla talven jälkeen. Lämpö lähes pakotti siivoamaan talviset koristeet pois. Tunnustan lumen seasta löytyneen erinäisiä koristeita. En edes muistanut ripustelleeni niitä kuusenkoristeiksi. 

Kasvihuoneesta lähti talvivalot varastoon. Tilalle sujautin keltaisia - hurjasti kukkivia hyasintteja ja narsissit. Narsisseista tulee aina mieleen mummola. Sen etupihalla kukki valtava kohopenkki täynnä narsisseja. Penkkiä reunusti suloiset helmililjarivistöt. Aina torvinarsissin nähdessäni läikähtää lämpö sisällä - mummo oli niin monin tavoin samanlainen. Nyt vasta vuosien päästä ymmärrän sen. Äitini kertoi mummoni olleen jo heidän lapsuudessaan hurja kuvaamaan - aina piti kuvissa olla hänelle mallina. Lupaan näyttää hänen ottamia kuviaan joskus.  

Pajunkissakranssin kääntelin kieli keskellä suuta pienen puutarhanurkkaukseni somisteeksi. Oksat pätkin lyhyiksi ja työntelin niitä oksista tehdyn kranssipohjan lomaan. Koristeeksi liimasin muutamia viiriäisen munia, helmikanan höyheniä ja vanhoja vuokia. Kranssivillitys tulee yhtä varmasti keväisin, kuin syksyisinkin.

Nyt ajattelin istua auringossa ja juoda kahvit suklaapipareilla. Jos mummoni olisi tässä kanssani hän joisi rauhankahvit - niin tehtiin aina. Mikäpä sen parempi ajatus olisikaan.

Lämpöä viikkoon, Ilona

 

Työpöydällä kevätiloa

 

Heinän tuoksu on täyttänyt lasikuistin työpöydän ympäristön. Miten voikaan rakastua tunnelmaan. Pupunheinät ovat kyllä lähikaupan hyllyn parhautta. Siitä taittuu hetkessä kranssit ja sipulikukkien mullan peittäjät. Tulppaanit sujautin korkeaan lasiin, joka asuu rautalankaisessa korissa. Lasin peitin pupunheinällä. Ihan pienestä kimpusta tuli heinäpedillä suurempaa.

 Lasikuisti on ihanan lämmin aurinkoisina päivinä. Heinän tuoksun sekoittuessa perunanarsissin tuoksuun on työpäivä täydellinen. Tämä on juuri se paikka, jossa kaikki on mahdollista. Nyt sinne ovat kiipeilleet käsityöläisen pikkuruiset hiiret ja puput. Odotan jo  Puutarhurin Majan rusakoita tänne saapuviksi. Pitkään aikaan en ole nähnyt mitään yhtä hymyilyttävää. Ensi viikolla pelmuuttelen taas heiniä ja hymyilen täällä ainakin yhden työpäivän. Työpöytä näyttää lähtevälle laivalle, mutta ehkä se on sen viehätys. Heinäkasasta siirryn toiselle pöydälle, jonne avautuu kuvien maailma, sinne voi upota myös. Jos pitäisi valita, en tiedä kumpaako tekisin mieluiten rakentelisinko asetelmia kuviksi vaiko kuvia valmiiksi. Onneksi tänään ei tarvitse valita - iloitsen vain juuri tästä nyt.

Värikästä viikonloppua täältä heinäkasasta sinne, Ilona

Höyhenet pölisten...

...mennään kohti pääsiäistä. Luuta on kaivettu jo esiin ja nokipannukin. Myrskyn kanssa koristelu on aina yhtä jännittävään, tällä kerralla onnistui katoamaan hetkessä tuo yhdessä kuvassa lentoon lähtenyt akkeli. Viaton katse ei paljasta syyllistä. Nyt noidan luuta on hieman kevyempi versio, sillä on varmasti parempi lentää ;).

Etätöillä on puolensa ja puolensa. Kahvitauolla huomaa tarkkailevansa naapureita kameran kanssa, kunnes huomaa tunnin hurahtaneen. Meillä asuu naapurissa toki muitakin, mutta tyydyn kyllä vain eläinnaapureiden tarkkailuun - ehkä ;) Katsotaan mitä sitä keksii tauolla ensi viikolla. Nyt olen muuten olen muuten muka töissä - ja kirjoittelen teille täällä salaa. Onneksi pomo katsoo läpi sormien ja antaa minun jatkaa samaa rataa. 

Aurinkoa viikonloppuunne, muistakaa tarkkailla naapuria tiukasti nenä ikkunassa kiinni - niin mekin teemme ;)

Ilona

Kevätkoti

Ihana olla taas parkissa kotona. Kummallista, miten sitä osaa arvostaa asioita kotiin palattuaan. Itävallassa oli ilmassa kevättä ja kaupat täynnä pääsiäistä. Ihan villisti ei meillä pääsiäiseen pukeuduta, mutta muutama pupu sujahti matkalaukkuun  Salzburgin sisustuspuodeista. 

Tänään on tämä nainen sortunut jälleen kerran kaupan kukkahyllyn kohdalla. Jos ei osaa päättää ottaako yhden nipun tulppaaneja vai kaksi - voi silloin ottaa hyvin kolme nippua. Tällä hetkellä oma suosikkinippu on Huiskulan värilajitelma. Värit hiipivät auringon valon mukana kodin jokaiseen huoneeseen. Nyt lähden urheasti vaihtamaan lakanat ja selättämään pyykkivuoren. Palkkionkin taisin saada jo etukäteen ;).

Aurinkoa sinne, Ilona