23. kesäkuuta 2022

DIY vuodekatos







Meidän mökillä on oikeastaan vain yksi varsinainen tila, joka jakautuu oleskeluun, ruokailuun ja makuuhuoneeseen. Pitkään olen haaveillut syvennykseen jäävään makuualkoviin vuodekatosta. Kokeilinkin jo yhtä mallia, mutta eihän se toiminut alkuunkaan nousevan katoharjan kanssa. Tee-se-itse - katos on vain kasa harsoverhoja, joita oli melko monta ikkunan verhotangoissa roikkumassa. Toiseen päähän kattoa ruuvasin valkoisia silmukkaruuveja, jotka kannattelevat verhoja. Ehkä laitan vielä yhden verhotangon pätkän kattoon kiinni, siitä alaspäin laskeutuva harsoverho voisi sopia katostunnelmiin.

Ihanaa juhannusta täältä mökkimaisemista sinne. Täällä on huomenna kiireetön päivä ja mökkiläisten tiekokous. Ehkä hurahdetaan illalla veneellä rantakahvilalle kuuntelemaan musiikkia ja ihailemaan kokkoa.  Luvassa aurinkoa ja lämpöä.

Ilona

 

18. kesäkuuta 2022

Puutarhakalusteiden uusi aika






Etsin mökkikuistille kalusteita ja olen selannut kymmeniä liikkeiden sivuja löytämättä juuri sitä oikeaa. Mökkikuistihan ei ole vielä edes valmis, mutta on työn alla. Varovainen lupaus sen valmistumisesta on juhannus. Lopulta luovutin kalusteiden etsimisen ja tartuin pensseliin vanhojen kalusteiden uudistamiseksi. Sävyksi valitsin Horsman, olen sävyyn ihan ja ihastunut. Jotenkin se minusta muistuttaa vanhojen puistopenkkien sävyä. Samalla sävyllä maalasin penkit, vanhan pöydän, keinutuolin ja pikkupöydän kannenkin. Nyt ne odottavat uudelle terassille pääsemistä huvimajan edustalla. Keinutuoli muuttaa laiturin nenään, jossa melkein näen itseni kiikuttelemassa ja ihailemassa auringon laskua. 

Maalausurakkaa jatkan tänään saunamökin lattian kanssa, arvatkaa sävy - jonka valitsin ;)

Kesäterveisin, Ilona

 

1. kesäkuuta 2022

Omenankukkakranssi ja yksi ovi lisää





Ihan vahingossa varmaan eksyin Facebookin paikallisryhmään ja niinhän siellä nimeä huutelivat vanhat navetan ovet. Miehen mielestä ovia on meillä jo riittämiin, siis niitä - jotka eivät varsinaisesti johda mihinkään ;) Joka tapauksessa risukuorman kasaus ja purku ei tuntunut enää yhtään ikävälle ovihuumassani. Miltei samalla paikalla, josta ovet haettiin on villiintynyt puutarha. Siellä kukkivat omenapuut ja koristepensaat. Taloa ei paikalla ole ollut enää pitkiin aikoihin. Muutama oksa taipuili niin maata myöten, että uskalsin niistä poimia kukinnot kranssia varten. Harmaa ovi omenakransseineen on ihan täydellinen minusta, mieheltä kysyttäessä voisi huokaisu olla vastauksena. Niin tiedätte, mitä tarkoitan - hymyjä viikkoon sinne ;)


Ilona