31. maaliskuuta 2021

Pääsiäissisustelua














Noita-akan pyörä on valmiina villiin menoon. Hanki saattaa menoa hieman hillitä, mutta lentämällä sitten jos ei muutoin. Pääsiäiseen täällä valmistaudutaan pienin muutoksin. Iloisin olen miehen tekemästä kananmunalaatikosta. Munia on aina ja niiden esillä olo on minusta kotoisaa. Vanha juomalaatikko on miehen syntymävuoden laatikko. Toinen niistä ostettu markkinoilta ja toinen perintö apeltani. Laatikoita ei koskaan hävitetä, nyt toisesta rakennettiin kananmunille paikka. Hylly on kevyt. Sen saa irti myös halutessaan. Kananmunien paikat tehtiin sopiviksi rasiaterän avulla. Voi, miten tykkään.

Joulukoristeiden seasta kaivelin sinne hautautuneen kynttiläpuun. Siihen on porattu kruunukynttilöille ja enkelikynttilöille paikkoja. Nyt osan paikoista sai varastaa kananmunat. Loppu koristelu syntyy sipulikukkasilla ja höyhenillä, joita roikkuu syreeneiden oksista. Oksat kasvattavat jo villinä lehtiään. Edellisenä vuotena sain oksat kukkimaan, toivottavasti onni pysyy tänäkin keväänä. 

Toivotaan lämpimiä pääsiäisen päiviä. Meillä lämmitellään ainakin pääsiäistulilla ja pönttösaunassakin. Lupaan olla hurjastelematta pääsiäispyörällä ja hillitysti luudallakin ajelen ;)


Aurinkoa kohti, Ilona
 

28. maaliskuuta 2021

Pajunkissakranssi ja kuistin avajaiset









Vihdoin harja heilui kuistilla talven jälkeen. Lämpö lähes pakotti siivoamaan talviset koristeet pois. Tunnustan lumen seasta löytyneen erinäisiä koristeita. En edes muistanut ripustelleeni niitä kuusenkoristeiksi. 

Kasvihuoneesta lähti talvivalot varastoon. Tilalle sujautin keltaisia - hurjasti kukkivia hyasintteja ja narsissit. Narsisseista tulee aina mieleen mummola. Sen etupihalla kukki valtava kohopenkki täynnä narsisseja. Penkkiä reunusti suloiset helmililjarivistöt. Aina torvinarsissin nähdessäni läikähtää lämpö sisällä - mummo oli niin monin tavoin samanlainen. Nyt vasta vuosien päästä ymmärrän sen. Äitini kertoi mummoni olleen jo heidän lapsuudessaan hurja kuvaamaan - aina piti kuvissa olla hänelle mallina. Lupaan näyttää hänen ottamia kuviaan joskus.  

Pajunkissakranssin kääntelin kieli keskellä suuta pienen puutarhanurkkaukseni somisteeksi. Oksat pätkin lyhyiksi ja työntelin niitä oksista tehdyn kranssipohjan lomaan. Koristeeksi liimasin muutamia viiriäisen munia, helmikanan höyheniä ja vanhoja vuokia. Kranssivillitys tulee yhtä varmasti keväisin, kuin syksyisinkin.

Nyt ajattelin istua auringossa ja juoda kahvit suklaapipareilla. Jos mummoni olisi tässä kanssani hän joisi rauhankahvit - niin tehtiin aina. Mikäpä sen parempi ajatus olisikaan.

Lämpöä viikkoon, Ilona

 

25. maaliskuuta 2021

Lasikuistin muutoksen tuulet













Meidän eteinen on takapuolen lasikuisti. Kerroinkin, miten hurjan epäkäytännölliset säilytystilat siellä on ollut - tähän päivään saakka. Nyt kaikki vaatteet ja kengät saa nostaa kaappien suojiin. Mies rakensi kiinteät kaapit vanhojen ovien mittojen mukaan. Voitte kuvitella, miten tiukassa ovien maalit olivat. Hiomiseen meni aikaa muutama viikko. Kaappien rungot tapetoitiin keväisellä - melko iloisella tapetilla. Sisustuspuhurin käydessä ne on helppo tapetoida uudelleen. Seinälle mies asensi levyn, joka tapetoitiin. Tämäkin siitä syystä, että sisustaja päättää pian muutoksista. Levy on kätevämpi tapetoida uudelleen tuulten puhaltaessa ;). 
 



Lasikuisti on monitoimitila. Täällä on minun työpöytä, joka usein pullistelee kaikesta ihanasta, kuten heinistä ja kukkasista. Tänne sovittelin pupuherratkin. Niiden parina hymyjä tuo ankkakoukut, juuri nyt en hennoisi niiden päälle takkia ripustaa. Luulen, että voisin nukkua täällä yön - niin ihastunut olen kevääseen ja kukkien tuoksuun.

Huomenna on jo perjantai - ehkä silloin on hyvä kantaa patja tänne. Hymyjä viikonloppuun, nautitaan kevään auringosta ja niistä perjantain kukkasista.

Ilona

Lasikuistin puput ja ankkanaulakot

Matot Instagram @doublekuzo

Tapetti Rusta
 

19. maaliskuuta 2021

Viikonlopun kattaus







Viikonloppu on tehty hitaista hetkistä. Tänään hymy hiipi kasvoille näiden rusakoiden pomppiessa meille. Kerroinkin jo ihastuneeni kaksikkoon. Huomenna on koko aamu aikaa nauttia vähän liian suuresta aamupalasta, mutta lauantaina kaikki on sallittua. Aamiaisen katan rusakoiden lomaan.

 Auringon saapuessa paikalle tuntuu, että kaikki ilostuttaa enemmän. Sen huomaa koirastakin, riemukas Myrsky hyppii penkalta toiselle ja nostaa kuononsa kohti aurinkoa. Perjantain kunniaksi me kävelemme eläinkauppaan ja herra valitsee itselleen perjantain herkun ;). Olisiko siis perjantainakin jo herkuttelu sallittua - ehkä.

Pikaisesti tulin toivottamaan iloista viikonloppua, nautitaan jokaisesta auringon säteestä. 

Kuunnellaan lenkkipolulla pajunkissojen kehräystä ja nautitaan auringosta. Kevät on ihan juuri täällä. Ja ne rusakot pomppi meille Puutarhurin Majalta varmaan ;)


Hymyjä, Ilona

 

18. maaliskuuta 2021

Työpöydällä kevätiloa






 

Heinän tuoksu on täyttänyt lasikuistin työpöydän ympäristön. Miten voikaan rakastua tunnelmaan. Pupunheinät ovat kyllä lähikaupan hyllyn parhautta. Siitä taittuu hetkessä kranssit ja sipulikukkien mullan peittäjät. Tulppaanit sujautin korkeaan lasiin, joka asuu rautalankaisessa korissa. Lasin peitin pupunheinällä. Ihan pienestä kimpusta tuli heinäpedillä suurempaa.

 Lasikuisti on ihanan lämmin aurinkoisina päivinä. Heinän tuoksun sekoittuessa perunanarsissin tuoksuun on työpäivä täydellinen. Tämä on juuri se paikka, jossa kaikki on mahdollista. Nyt sinne ovat kiipeilleet käsityöläisen pikkuruiset hiiret ja puput. Odotan jo  Puutarhurin Majan rusakoita tänne saapuviksi. Pitkään aikaan en ole nähnyt mitään yhtä hymyilyttävää. Ensi viikolla pelmuuttelen taas heiniä ja hymyilen täällä ainakin yhden työpäivän. Työpöytä näyttää lähtevälle laivalle, mutta ehkä se on sen viehätys. Heinäkasasta siirryn toiselle pöydälle, jonne avautuu kuvien maailma, sinne voi upota myös. Jos pitäisi valita, en tiedä kumpaako tekisin mieluiten rakentelisinko asetelmia kuviksi vaiko kuvia valmiiksi. Onneksi tänään ei tarvitse valita - iloitsen vain juuri tästä nyt.


Värikästä viikonloppua täältä heinäkasasta sinne, Ilona

15. maaliskuuta 2021

Uusi, vanha olohuoneenpöytä ja sisustussuunnitelmat






Helmililjat ja perunanarsissit on jokaisena keväänä suosikkilistalla. Perunanarsissin olen peitellyt kasvihuoneessa säilömälläni sammaleella. Pupuheinät ovat hankitalistalla seuraavaksi. Pääsiäisen asetelmia on ihan paras aika tehdä jo nyt.  Pajunkissoja tarttuu mukaan jokaiselta lenkkiretkeltä. Lenkkejä kertyy viikossa aika monta, Myrsky pitää huolen siitä. 
Kotiin pääsee rantateitä pitkin. Aamuisin linnut pitävät serenadin heti ulko-oven avaamisen jälkeen.

 Melkein jo tuoksuu keväällä - oletteko huomanneet? Lämmön kohotessa toppatakit siirtyvät pikkuhiljaa kaappiin. Toppatakkimuuton aikana huomasin, miten vähän kaappitilaa on. Meidän kulkueteinen on takakuisti. Vaatesäilytys siellä on aivan nolla. Avonaulakossa roikkuu mopokypärät, pipot ja lapaset ja takit. Säästin teidät siltä kuvalta. Työn alla on kaappi vanhoista peiliovista. Heti, kun saan piilotettua avonaulakon tavarat ovien alle lupaan kertoa kaapin teon vaihderikkaat vaiheet.

Huomasitteko, meillä on uusi olohuoneen pöytä. Sen tarinakin on melko hupaisa. Ystäväni Taina osti penkin joskus sisustusliikkeeni aikaan, muistatteko sitä enää? Aikaa siitä on kulunut kymmenen vuotta. Ja niin tuli tämä päivä, että ostin penkin Tainalta takaisin. Hassua, jotkut huonekalut on ehkä tarkoitettu kiertämään.

Iloa viikkoon, Ilona








 

7. maaliskuuta 2021

Kevätverhoilla vai ilman








Voihan verhot - ikuisuuskysymys ainakin täällä. Keittiössä ei ole verhoja, tason päälle valuvat sivuverhot eivät ehkä toimisikaan. Olen kyllä pohtinut salusiineja ja pellavaista laskosverhoakin ikkunaan. Verhojen virkaa on välillä toimittanut kuivatut kukkakimput ja milloin mikäkin ratkaisu. Kirpputorilla nimeäni huuteli virkattu pitsipeitto, jonka näin jo silmissäni heilumassa kesätuulessa. Ensin ajattelin ripustelevani sen ikkunahyllyn koukkuihin. Lopulta se päätyi roikkumaan korin sisältä. Ehkä se on nyt siinä verhona omalla tavallaan. Toisaalta taas huomenna voin kiikuttaa peitettä johonkin muualle ja taas ollaan näiden verhoasioiden perimmäisissä tarkoituksissa. 


Ajatelkaas, miten tylsää meillä olisikaan ilman sisustusta. Mitä ihmettä sitä kaikella ylijäävällä ajalla tekisikään ;) 

Ihanaa naistenpäivää sinne - olemme kukkakimpun tai kaksikin ansainneet :)


Ilona