Voihan verhot - ikuisuuskysymys ainakin täällä. Keittiössä ei ole verhoja, tason päälle valuvat sivuverhot eivät ehkä toimisikaan. Olen kyllä pohtinut salusiineja ja pellavaista laskosverhoakin ikkunaan. Verhojen virkaa on välillä toimittanut kuivatut kukkakimput ja milloin mikäkin ratkaisu. Kirpputorilla nimeäni huuteli virkattu pitsipeitto, jonka näin jo silmissäni heilumassa kesätuulessa. Ensin ajattelin ripustelevani sen ikkunahyllyn koukkuihin. Lopulta se päätyi roikkumaan korin sisältä. Ehkä se on nyt siinä verhona omalla tavallaan. Toisaalta taas huomenna voin kiikuttaa peitettä johonkin muualle ja taas ollaan näiden verhoasioiden perimmäisissä tarkoituksissa.
Ajatelkaas, miten tylsää meillä olisikaan ilman sisustusta. Mitä ihmettä sitä kaikella ylijäävällä ajalla tekisikään ;)
Ihanaa naistenpäivää sinne - olemme kukkakimpun tai kaksikin ansainneet :)
Ilona
ei ilman verhoja voi elää ja sama pöytäliinakin. kesällä ja talvella eri verhot.keittiössä kappa ja aina vuodenaikateeman mukaan.mutta jokainen tekee niinkuin tahtoo.kaverikin sanoi jouluna:minulla on jo jouluverhot,ollut koko kesänkin.
VastaaPoistaTäälläkin aina vaiheittain verhot hiipivät ikkunaan - niin toivoisin niiden pysyvän hieman kauemmin ikkunoissa😊
PoistaJuuri niin osuit asian ytimeen,kyll oliskin tylsää jos ei olisi sisustus hullunmyllyä😂. Mikä onkaan terapeuttista kuin kiikuttaa taljoja,tyynyjä,huopia,koreja,kukkavaaseja ym ym paikasta toiseen.
VastaaPoistaTässä hommassa yllätän jopa itsenikin.
Ihana tuo pitsipeitto,meillä myös yksi edesmenneeni tätini tekemä. Sekin välillä sängynpeittona tai roikkuu millon missäkin tuolin päällä. Sinulla kiva idis tuolla korissa. Kivasti tuuraaki kevät verhoja.
Mukavaa viikkoa ja kivoja sisustus hetkiä. Ja huikee leppoisaa naistenpäivää🌺🌷
Hih, niin kiteytit ajatukset täällä - pitää tänäänkin hoitaa mieltä ja sisustaa vähän😉
PoistaMä oon kyllä niin tekstiili-ihminen (ehkä jo koulutukseni ja työnikin takia), että en osaisi elää ilman verhoja. Keittiössä meillä tosin on tällä hetkellä vain kangaspuiden pirroista väsäämäni pystyhaitari verhona. Ikäänkuin alhaalta suojaava säleikkö siis. Ajattelinkin, että varmaan ripustat verhon noihin koukkuihin. Paljonhan verho tai verhottomuus riippuu siitä millaisessa talossa ja naapurustossa asuu. Kerrostalossa minulla oli aina verhot. Omakotitalossa voin joissakin ikkunoissa välillä poiketa säännöstä (esim yläaulan ikkuna, joka on naapurin metsäiselle tontille päin). Sisustaminen on kyllä mukavaa! Luulenpa, että sitä harjoittivat jo kivikautiset esi-äitimme. Miksi muuten esim ruukkuja olisi koristeltu kuvioin? Minä ainakin ryhtyisin heti majaani muokkaamaan kivemmaksi ja vuodenaikojen mukaan käytännölliseksi, jos eläisin 5000 vuotta sitten. :D
VastaaPoistaMikä ajatus, ihan mahtavaa. Kyllä minäkin heti alkaisin muokkaamaan kanssasi majaa kivemmaksi. Naurattaa tämä ajatus, näinhän se tietenkin on ollut jo silloin. Nyt on ihan varmasti kokeiltava ripustaa verhot koukkuihin. Haitari verho kuulostaa myös ihanalle idealle :)
PoistaIlona, eikö toimi noinkin! muistan ikuisesti, että ihastuin entisesssä kodissasi olleisiin verhoihin ja nimenomaan keittiössä. Miten en jaksa enää muistaa millaiset ne olivat....Katseenvangitsijoita kuitenkin! Kiitos samoin sinulle nautinnollista naistenpäivää♥♥
VastaaPoistaOi, kaduttaa ihan - että möin verhot pois. Luulen, että tarkoitat paksuja Lene Bjerren verhoja. Harmaata ja pitsiä sopivasti limittäin. Iloa viikkoon Leena ♥
PoistaMeillä keittiössä punavalkoruutuiset kapat. Sopivat vuoden ympäri:). Aurinkoisia kevättalven päiviä! Nina
VastaaPoistaOlen niin samaa mieltä - punavalkoinen toimii aina:)
PoistaIhana keittiö verhoilla tai ilman, ihanin ikinä näkemäni. Oikein mukavaa kevääodotusta Sinulle!
VastaaPoistaVoi - kiitos Leena. Hymy huulilla kohti kevättä :)
Poista