30. tammikuuta 2014

Arvonta ja Hurmaava huvila ♥♥♥









 Täällä ollaan ihan kesäfiiliksissä. Tänään on lupa paljastaa teille ihanille Hurmaava Huvila- kirjan tunnelmia. Nyt tuoksuu kaikki jo kesälle ♥ Kirja on juuri nyt painokoneessa ja ihan hetken päästä valmiina. Sivuja Hurmikseen tuli 168 kpl ja koko on suuren suuri A3. Kirja on täytetty ideoilla ja vinkeillä, jotka sopivat kesäkoteihin, mökkeihin ja puutarhoihin. Vieraaksi sivuille on pujahtanut aivan upea joukko koteja ja puutarhoja - kiitos Sannat, Anne, Johanna, Mari, Päivi ja Linda ♥
 
Nyt on ehdottomasti arvonnan aika. Hurmaava Huvila -kirjoja arvotaan kaksin kappalein. Arvonta kestää kolme viikkoa, sen jälkeen uunituoreet kirjat postitetaan kesäntuoksuisena voittajille. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta, kaksi arpaa sujahtaa lukijaksi jääneille, kolme Facebookissa peukuttaneille ja neljä arpaa saavat tämän postauksen jakaneet :)
 
Kirjaa voi tilata itselleen jo ennakkoon, siitä voi viestiä laitella ilonapietilainen@suomi24.fi
"Kesä, se on täällä aivan hetken päästä. Mullantuoksu odottaa jo mutkan takana! Vihdoin saa toteuttaa kaikki pitkän talven aikaan syntyneet ideat ja ajatukset. Olisiko se kesän taika juuri siinä. Ensimmäisten auringon-säteiden lämmittäessä kääntyy sydän onnesta sykkyrälle – ilmassa on odotuksen taikaa. Hennot taimet kurkottelevat ikkunoilla ja vaalean-punainen harava odottaa talon nurkalla. Rapsutella voi lumen peittämää nurmeakin – innolleen ei vain voi mitään. Mitä tänä kesänä istuttaisin, viettäisimmekö puutarhajuhlia, rapukekkereitä vai kasaisimmeko hiekkarannalle katoksen… Kesä, täältä me ja muut kesähullut tulemme taas täynnä intoa ja energiaa!"
 
 

Kesäisiä ajatuksia sinne ♥
Ilona


 

27. tammikuuta 2014

Viimeisen kerran!





                        Manaatti



                                 Kultajänis

Viimeinen päivä on täällä meneillään juurinkin nyt. Matka on ollut aivan erilainen kuin sen luulin olevan. Minä, joka kiljun nähdessäni vilahduksen sammakosta kukkapenkissäni tapitan silmät sikkuralla leguaaneja, jotka ovat niin rumia :) Näitä matelijoita sipsuttelee vastaan heti oven avatessa. Oven takana asustaa myös näitä Kultajäniksiä. Jokaisena aamuna on käytävä tervehtimässä emoa ja sen poikasta polun reunalla. Yhä jaksan ihmetellä myös pelikaaneja, jotka kalastavat käden ulottuvilla. Illalla valojen sammuessa on aivan pakko juosta pitkin mantereita tulikärpästen tanssin perässä - taianomaista. Tämän lähemmäksi luontoa ei voi päästä. Yksi uskomattomista eläimistä on myöskin tuo kuvan manaatti, lempeä ja aivan valtava eläin.
 
Parasta tässä maassa on sen yllätyksellisyys. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Rannoilla juhlitaan häitä ja roikutaan perinteiseen tapaan pyörivässä salossa pää alaspäin. Pyramidit ja rauniot ovat osa tämän maan kulttuuria. Pieni suomalainen tuntee täällä olonsa hetken kovin pieneksi.
 
Matkakohteeksi suosittelen ehdottomasti :)
Ilona

25. tammikuuta 2014

Tuliaisia :)





 
 
Eletään viimeisiä lomapäiviä ja mielessä pyörii tuliaiset. Meillä on ilo omistaa ystäviä, jotka hoivaavat meidän Neilikkaa matkan ajan. Olen jo kuullut neidon pulskistuneen lihapatojen äärellä. Täällä kaukana tunne siitä, että kotona kaikki on hyvin on minusta aivan ihanaa. Olen siis pohtinut, mitä voisin täältä melko kirjavasta maasta tuoda tuliaisiksi sisustusalan ammattilaiselle. Siispä päätin tuoda ensimmäisen kuvan meksikolaisen peitteen ystävälleni - nyt olen risteyskohdassa värin kanssa. Minkä värin siis valitsisin ystävälleni. Hempeät sävyt kävisivät mielestäni heidän mökilleen, mustavalkoisen peitteen voisin kuvitella sopivan heille kotiin tai ruskea-musta-valkoisen.  Taidan laittaa postia ystävälleni - tuliaisenhan olisi tarkoitus ilostuttaa.
 
Itselleni suhauttanut juurikin näitä peitteitä - liikaa. Innostuksissani ostin myös käsinmaalattuja laattoja - minne sitä ei tiedä kukaan. Täällä toisella puolella palloa pähkäilen vielä hetken, kunnes kone kääntyy kohti kotia. Ihana on tulla takaisin <3
Ilona

22. tammikuuta 2014

Hóla!











Hóla! Matka jatkuu, olen jo tosin kiljunut leguaanit hengiltä ja taivutellut kaulani kaarelle flamingojen kanssa. Pesukarhut tekevät juurikin nyt pilkkaa minusta, suomalainen on vain niin narrattavissa - eväät ovat hävinneet jo useammin kuin kerran.
 
Leguaanit partioivat aina siellä, missä minäkin. Huomaan nojaavani niiden kanssa aina samaan kiveen - apua. Luonto on täällä käden ulottuvilla aivan kirjaimellisesti. Jos et pidä varaasi se vie sinut mukanaan. Maanalaisissa luolissa voit kävellä lepakkojen nukkuessa, mutta vain jos olet aivan hiljaa voit estää niiden takertumisen sinuun. Jättiläiskilpikonnat nostavat vedestä päitään ja kurottavat kaulojaan sinua kohti, vain muutaman kymmenen sentin päässä. Onnekas saa kädelleen perhosen ja paratiisin salaisuus säilyy.
 
Paikallisbussissa on tunnelmaa kahdenkymmenen meksikolaisen kanssa - maassa maan tavalla. Täällä on vaikea kuvata vain paikkaa - sehän olisi tyhjä ilman ihmisiä. Siispä virittäessäni kameran on linssin eteen kirmannut vähintäänkin iloinen ihmisjoukko. Nämä ihmiset rakastavat esillä olemista ja se näkyy sekä kuuluu kauas. Voisiko sellaiseksi kasvaa - toivottavasti meistä jokainen.
Ilona

19. tammikuuta 2014

Elämän jäljet!







 
Tämän matkan luulen jättävän minuun elämän jäljet - hyvällä tavalla. On totta, että sydän kääntyy ympäri lähes jokaisessa mutkassa. Kodittomuudesta huolimatta eläinten luottamus on ihmeellistä. Sen, mitä kaikkea kamerani on tallentanut viimeisinä päiviä, sitä en saattaisi jakaa kanssanne - elämä täällä on - köyhää.
 
Toisaalta täällä on vain iloisia ihmisiä, musiikkia, naurua ja toveruutta. Tässä maassa uidaan meressä keskellä pelikaanilintujen, kävellään leguaanien vierellä ja nauretaan pesukarhuille. Huolettomat sombrero-miehet laulavat korkealta ja kovaa rakkaudesta, perheestä ja elämästä. Meksikolaisuus on varmuudella hymyä, lujaa tahtoa, iloa ja rakkautta.
Kuulumisiin,
Ilona

12. tammikuuta 2014

Heippa!









                            Kuvat: Pinterest
Olen pakannut pienen punaisen kassini, tuoksutellut aurinkorasvaa ja napannut kiinni kuluvasta hetkestä. Minä katoan perheeni kanssa tuleviksi viikoiksi lämpimän auringon alle. Haluan nähdä aivan kaiken - heittäytyä täysillä mukaan tähän seikkailuun. Jos minua ei siis näy enää olen vain jäänyt karvaisten, sombrero- päisten miesten kanssa polttamaan sikaria ja juomaan tequilaa ;)
 
Nähdään!
Ilona

11. tammikuuta 2014

Lasimaljakakku!



 
Innostuin kokeilemaan huippuyksinkertaista maljakakkua ystävien kanssa vietettyyn herkkuhetkeen. Suuren lasimaljan pohjalle viipaloin ensimmäiseksi suklaisen vuokakakun. Päälle vaahdotin kermavaahdon, jonka maustoin vaniljasokerilla. Ensi kerralla sujautan vaahdon mukaan vaniljarahkapurkin. Kermavaahdon päälle kasasin marjakeon. Oletteko muuten huomanneet kuinka vaikea kaupoista on löytää marjoja, Lidl:n hyllystä niitä onneksi löytyy aina :) Kakkupohjan voi leipaista tällä ohjeella.
 
Suklainen maljakakku
2 munaa
2 dl sokeria
1 dl juoksevaa tai 100 g pehmeää margariinia
1 dl vehnäjauhoja
¾ dl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
 
Voitele vuoka (halkaisija 20-22 cm).
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon pehmeä margariini. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi seos munavaahdon joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Älä vatkaa.
Paistetaan 175 asteessa.
 
Herkkuhetkiä sinne,
Ilona

9. tammikuuta 2014

Vaikea valinta






               Kaikki kuvat: Seinäruusu.fi

 Hurjaa millaisia tapetteja onkaan olemassa. Valinta on niin vaikeaa. Olen seikkaillut Seinäruusun sivuilla ihastelemassa näitä puujäljitelmiä ja vähän muitakin. Lopulta päädyin tuohon viidenteen vaihtoehtoon. Tyyliä olettekin jo arvuutelleet, mutta en osaa vielä sanoa sitä itsekkään :) Tämän päivän olen rymynnyt mieheni kanssa puretun hirsitalon raunioissa etsimässä sopivia hirsiä, lankkua ja lautaa tulevaa varten. Mitä tästä syntyy on vielä arvoitus. Muutama päiväkin siihen menee, mutta tapetti on valittu se on varmaa.
 
Arvontakin on vihdoin suoritettu ja Annelille laitetaan postia tulemaan :)
 
Muutoksen tuulista,
Ilona